Kuka osaisi neuvoa vaikeassa asiassa?. Lapsemme ovat maailmalla, neljä ihanaa muksua.
Kotona kiristää välejämme lapsiin suhtautuminen.
Minä en saa yksin käydä heidän luonaan, soittamisesta täytyy kertoa kaikki mitä on puhuttu ja jos jostain ilmenee että joku asia on jäänyt kertomatta puolisolle silloin alkaa mykkäkoulu.
Puolison puheet ja käytös on senkaltaisia että tuntuu että lapset yrittää pitää etäisyyttä.
Yhtenä syynä on se että tuhlaan rahamme hänen mielestään lapsiin. Omasta mielestäni se hyvin pieni summa.
Meillä ei ole taloudellisia vaikeuksia koska molemmat on aina olleet töissä.
Lapsista ei voi erota, puolisosta ei haluaisi erota.
Vaikka tämä on ihan tavallinen vahan ajan perhe eikä mikään uusioperhe.
Neuvokaa!!!!!
Kotona kiristää välejämme lapsiin suhtautuminen.
Minä en saa yksin käydä heidän luonaan, soittamisesta täytyy kertoa kaikki mitä on puhuttu ja jos jostain ilmenee että joku asia on jäänyt kertomatta puolisolle silloin alkaa mykkäkoulu.
Puolison puheet ja käytös on senkaltaisia että tuntuu että lapset yrittää pitää etäisyyttä.
Yhtenä syynä on se että tuhlaan rahamme hänen mielestään lapsiin. Omasta mielestäni se hyvin pieni summa.
Meillä ei ole taloudellisia vaikeuksia koska molemmat on aina olleet töissä.
Lapsista ei voi erota, puolisosta ei haluaisi erota.
Vaikka tämä on ihan tavallinen vahan ajan perhe eikä mikään uusioperhe.
Neuvokaa!!!!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko siis puolisosi suhtautuminen lapsiin muuttuntu siitä, kun nämä vielä asuivat kotona ?
En todellakaan ole mikään asiantuntija (itselläni ei ole edes lapsia), mutta tuli äkkiseltään mieleen voisiko kysymyksessä olla jonkun sortin pettymys. Jospa puolisosi odotti lasten kotoa lähdettyä, että nyt sinä keskityt vihdoinkin enemmän hänen tarpeisiinsa ja vietätte enemmän aikaa vain kahdestaan. Kun hän huomasi, että näin ei käynyt, vaan lapset yhä ovat elämässäsi etusijalla, hän näyttää harmistumisensa kuvailemallasi tavalla.
Tämä nyt voi olla aika kaukaa haettua, mutta selittäisi näppärästi tilanteen. Toisaalta puolisosi on varmaan sinulle mustasukkainen lapsista , jos kerran sinä pääsääntöisesti hoidat yhteydenpidon. Puolisosi varmaan tuntee itsensä ulkopuoliseksi, ja siksi suutahtaa, jos et kerro hänelle, mitä puhelimessa esim. on lasten kanssa puheltu. Rahan menetys lapsiin tuntuu pikkaisen tekosyyltä, jos se ei sitten todella ole merkittävä summa, jonka lapsillesi vuodessa syydät.
Yksi vaihtoehto tietysti on, että äijäsi on vain tullut äksyksi iän myötä. Mutta kai sillekin yleensä joku syy on. Mitä mieltä olet ?
Tasan tarkkaan samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja.
Meidän perheellä on neljä lasta saatu maailmalle. Ja nyt kun vihdoin pääsin perheenemännän velvollisuuksista eroon (käyn kyllä vielä töissä), niin mies ihmettelee, miksen keskity enemmän häneen kuin kaiken maailman rientoihin. Niitähän olen odottanut jo kauan. Mies on aina ollut vapaampi juoksemaan harrastuksissaan eikä enää viitsisi.
Melkoinen ristiriita siis tämä eriaikaisuus.
Mutta eroamista ei toki kannata harkita!
Mies lienee elämässään eri vaiheessa?
Ei kai voi olla kysymys turhautumisesta?
Entä jokin sairaus, joka on ruvennut oireilemaan näin?
Anteeksi pikku juttu, jätin tarkoituksella sukupuoleni pois.
Olen siis mies, mutta on lohduttavaa nähdä, että muut painivat saman murheen kanssa.
Miten niin et saa?? Miten sinä olet ajautunut tuollaiseen jamaan, että annat toisen täysin määrätä siitä, mitä saat tehdä ja mitä et? Miten sinä olet tuon sallinut? Ala nyt hyvä ihminen ottaa itsellesi oikeutta toimia niin kuin haluat. Ei se avioliittokaan tarkoita, että toinen määrää toisenkin tekemiset. Ja anna mököttää, jos mököttää. Mitä se haittaa se mykkäkoulu? Sinähän olet vapaa silloin. Ala nyt vain pitämään yhteyttä niihin lapsiisi ihan niin paljon kuin haluat.
Oletko pyrkinyt toimimaan ja edesauttamaan sitä, että lapset soittaisivat myös puolisollesi? Hän voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi, jos lapset pitävät yhteyttä vain sinuun. Erityisesti pojat saattavat unohtaa äidin, koska heidän ympärillään pyörii jo paljon naisia eli tyttöystävät, näiden äidit ja mummot sekä siskot. Tyttöystävien perheiden luona vietetään myös paljon aikaa. Oma äiti huolehtimisineen saattaa olla jo liikaa naisväkeä.
Miksi et voisi käydä lastesi luona yhdessä puolisosi kanssa ja tukea häntä näin? Ikävöitkö itsekin lapsiasi ja tunnet itsesi tärkeäksi, kun he pitävät yhteyttä sinuun ja unohtavat puolisosi? Osoitatko näin olevasi parempi kuin puolisosi? Onko tässä teillä keskinäistä kilpailua? Eikö teidän pitäisi tukea toinen toistanne?
Entä voisitko käyttää rahaa lasten hyväksi niin, että veisit puolisosi lomalle ja kutsuisit aina lapsen kerrallaan mahdollisine perheineen mukaan? Näin puolisosi tuntisi tulevansa huomioonotetuksi ja voisitte nauttia myös lapsenne seurasta?