mulla on ainakin jonkinasteinen masennus, mutten voi purkaa sitä kehenkään, koska aina tulee sama vastaus, mun kaverit haluis et lopettaisin mun ainoon ja tosi aikaavievän harrastuksen, jonka takia kärsin, olin jo lopettamassa, mut nykyään tuntuu et se on ainoo mitä mulla on! kavereita ei enää oo paljoo... ja nekin ei hyviä, oon niinkun aina se kolmas pyörä, koska oon masentunu, eikä mun kans oo ehkä hauskaa, nykyään oon alkanu teeskennellä, et oon se sama itteni, huumorintajunen ja elämänilonen, mut kauanko mä jaksan teeskennellä? tiiän et yks vastauksistanne on masennuslääkkeet, mut mä esitän niin kovin taitavasti kavereiden seurassa, ettei mun vanhemmat huomaa masennusta, ja ne sanoo et se menee ohi, muttei mee! on ollu ensin vähän heikompana vähän aikaa ja nyt tosi vahvana puol vuotta. ja toinen vika mussa on se et haluisin olla täydellinen: suosittu ja kaunis diiva, urheilullinen, luotettava ystävä, jos oon suosittu ja kaunis diiva, en voi olla muita, ja ennen olinkin diiva, mut nyt oon alkanu viihtyä yksin metsässä, oon alkanu syrjäytyy, en välitä oikeen mistään, ja on huono olo, mut metsä jotenkin piristää, tänään kävin kahden tunnin kävelyllä metsässä, vaikka olinkin hyvin väsynyt harjoitusten jälkeen. lauloin jopa, se tuli kuin itsestään...se oli outoa, luulin eksyneeni, mutten välittänyt, jalat vain kulkivat, ja kulkivat oikeaan suuntaan, unohdin hetkeksi kaiken. en tuntenut kipua, en tuntenut olevani yksin, olin iloinen, en teeskentelevästi, enkä hysteerinen, vaan iloinen, ja olen varma että palaan metsään huomenna ja sen jälkeenkin.
tiedän että monet luulevat minun etsivän vikoja itsestäni, voisin luetella kaikki maailman lonkkaviat ja vuoden kestäneen akillesjänteen niksahduksen, sekä päivittäiset selkäkivut, mutta luulen olevani masokisti, nautin kärsiessäni, etenkin venytyksissä, tuntuu hyvältä kun sattuu ja tuntuu kuin jalat revittäisiin irti, samalla tavalla tuntuu hyvältä kun juoksee pitkiä lenkkejä, tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä, mutta tuntuu hyvältä, koska kipu tuntuu hyvältä, nautin suorastaan siitä, kiitos jos jaksoit lukea loppuun:) jaksakaa elämänne loppuun, kivuliasta tai ei!
tiedän että monet luulevat minun etsivän vikoja itsestäni, voisin luetella kaikki maailman lonkkaviat ja vuoden kestäneen akillesjänteen niksahduksen, sekä päivittäiset selkäkivut, mutta luulen olevani masokisti, nautin kärsiessäni, etenkin venytyksissä, tuntuu hyvältä kun sattuu ja tuntuu kuin jalat revittäisiin irti, samalla tavalla tuntuu hyvältä kun juoksee pitkiä lenkkejä, tuntuu kuin jalat olisivat lyijyä, mutta tuntuu hyvältä, koska kipu tuntuu hyvältä, nautin suorastaan siitä, kiitos jos jaksoit lukea loppuun:) jaksakaa elämänne loppuun, kivuliasta tai ei!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.