mä olrn aivan hukassa! Voiko työpaikkaromanssista oikeasti tulla jotian? Miten parisuhde toimii, jos ollaan samassa työpaikassa ja nähdään lähes 24/7? Kertokaa kokemuksia!
Hukassa
rakkauttako
5530201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
♥♥♥♥, niin elämä on...;)
Mietin, voisiko sellainen onnistua. Silti koitan kieltää koko ajatuksen.
Katsokaa montako avioparia on syntynyt..eli onnea vaan kaikille jotka ovat löytäneet työpaikalla rakkaansa!
näimme mieheni kanssa samalla työpaikalla -77 ja tutstuimme pikkujouluissa "läheisemmin". sitten ollankin oltu yhdessä ja naimisissa tähänpäivään asti. semmoista kuuluu työpaikalle. oltiin silloin nuoria ja sinkkuja.
Huomenta!
Mikäli ootte kumpikin tahoillanne vapaita, niin mikä estää? Anna mennä, mutta muista niin kuin työpaikalta kuten muutkin parisuhteet vaativat hoitamista. Itse löysin aikoinaan entisen tyttyöystävän, eli nykyisen vaimoni samasta kesätyöpaikasta...lopulta kyse on vuorovaikutuksesta ja kemioiden kohtaamisesta.
onko teillä vaan ns, ihastumista jne tai sen enempää mut ihan se on sama missä sen tapaa,, se joko onnistuu tai ei,,
Jokaisen kannattaa ainakin kerran elämässä vaihtaa asuinkumppania..ja työkaverihan tuttu , siis siitä vaan jos rakkaus roimahtaa..
Pikkujoulut
Meidän työpaikalla tuskin pikkujouluilla on suurtakaan merkitystä romanssien suhteen. Koko työpaikka on niin jäykkä ja kankee (en todellakaan puhu siittä :))
että kerrankin saa hengittää ihan rauhassa ja syödä sitä jouluruokaa kavereitten kaa. . ja olla ihan ihmeissään kun vapaaehtoinen porukka on viittinyt järjestää juhlat. NO, onhan niitä hinaajia, uteliaita, aikaisin poislähtijöitä ja niin ed..
mutta mitä näistä, jotenkin kutkuttava ajatus, että yleensä mietitään "saako työpaikalla rakastua" - kuormasta syömisessä, pidän ainakin mielessäni etten toisen omaa ota vaikka kuinka olis tyrkyllä.
Mukavaa loppukesää!
Kyllä voi onnistua! Löysin vaimoni ja lasteni äidin samasta työpaikasta ja yhteinen tulevaisuus jatkuu toivottavasti pitkään. Se voi tosin teidän tilanteessa olla haitta puoli kun "ei pääse toista karkuun mihinkään". Minun ja emännän ammattiin kuuluu omat tehtävät ja toimenkuvat. Aamulla jos mentiin samaa aikaan töihin niin luultavasti seuraavan kerran nähtiin vasta kotona. Autoa kun ajaa ammatikseen molemmat etelä Suomen alueella niin saa joskus sitä "omaa rauhaa". Joskus se tulee tarpeeseen ja joskus taas ei. Suhde joko toimii tai ei toimi. Ihan sama onko se sitten työpaikka romanssi tai jostain muualta löydetty tuttavuus. Onko teillä ollut jo jotain? Vietättekö jo muuten aikaa yhdessä? Haluatteko olla toistenne kanssa? Meillä molemmilla oli suhteemme alussa periaatteet että työ ja huvi pidetään erikseen mutta tässä sitä ollaan ja onnellisia ollaan =) Siinä on 2 vaihtoehtoa.. Joko se toimii tai sitten ei.. Kumpaa itse toivot?
Rakastuimme toisiimme työkaverini kanssa. Pikkuhiljaa alettiin seurustella. Avioiduttiin ja muutettiin yhteen. Parin vuoden kuluttua muutettiin erilleen ja jatkoimme liittoa kahdessa taloudessa. Sitten erottiin. Edelleen molemmat samassa työpaikassa.
Kyllä työkavereilla on vuosien mittaan riittänyt kuiskimista.
erosta.Mietikkää mitä toi tark.
KTS. alemmas
LUE:Raamatusta 1 Korinttilaiskirjeen 13 luku.
Ihastuin niin hemmetisti työkaveriini, ja hän minuun, ja puolisen vuotta oli ylä- ja alamäkiä, koska aluksi molemmat olivat varattuja ja lopulta ei kumpikaan. Nyt olemme ihan onnellisia yhdessä, tosin emme työkavereita enää, mutta muuten! :) Enkä vaihtaisi päivääkään pois!
puhuttavaa.
Tuohon kun vielä sekoittuu edes jonkinlainen esimies/alainen suhde, niin saat olla varma, että olet vihatuin ja puhutuin ihminen kahvitauolla ja muutoinkin.¨
Pitäkää vaan työelämä ja muu elämä tiukasti erillään toisistaan. Järjellä mennään, ei tunteella.
niin jos kotona on jo joku,niin töis ollaan järjen ja rahan takia eikä pelleillä.
Jos se on Jumalan tahto
eli on myös perhettä. Pitäkää seksisuhteena ja unohtakaa tunteet. Niin ja turpa supussa ettei satuta muita.
Moikka ei todellakaan , itse koin sitä muutaman kk ajan ja nyt kärsinyt siitä mokasta jo 3v eikä loppua näy..kiitos kyseisen Rouvan
Luulen että työpaikkaromanssit ovat ihan kivoja piristeitä, jos ne pysyy vaan keskinäisen flirtin tasolla ja pohjautuu kollegoiden väliseen ystävyyteen. Itse olen tässä tämän kevään ja kesän aikana kokenut vastaavan, kun työkaverini ja minä elämme samanaikaista erovaihetta omista avioliitoistamme. Se oli aluksi ihan kivaa, koska olemme työkaverini kanssa aina tulleet loistavasti toimeen ja meillä on ollut yhteisiä puheenaiheita ja mielenkiinnon kohteita vaikka kuinka ja paljon, mutta joku raja meni rikki ja peli piti viheltää poikki. Nyt sitten emme enää koskaan saa takaisin sitä hyvää ystävyyttä ja henkistä yhteyttä, joka meillä ennen tätä keskenämme oli. Ainakin minä kannan huonoa omaatuntoa siitä, että työkaverini on "joutunut" vuokseni valehtelemaan exälleen, olemme sotkeneet toistemme arkikuvioita ja työ, sekä huvi on sekoittunut keskenään. Sama kollegaluottamus, jota toisiamme kohtaan koimme on tipotiessään. On hetkiä, jolloin inhoan sitä, että joudumme olemaan tekemisissä. Ei hyvä!
meitä on 15 henkeä firmassa.7 naista 8 miestä.minulla seksisuhde kahden naisen kanssa.pelkkää seksiä silloin tällöin.mukavaa,kivaa ja aika antoisaa.
kukaan muu ei näistä tiedä.itse olen välillä helisemässä ettei kaikki paukahda päin naamaa.
kunto on koetuksella välillä.olen itse 44v ja molemmat naiset 28v.ja erittäin aktiivisi mut vielä olen hyvin selvinnyt.kannattaa kokeilla..
Miksei voisi? Huonona puolena on taas se, jos tulee jätetyksi niin joutuisi katsomaan entistä seurustelukumppaniaan työpaikalla. Eikä se kyllä mikään kauhea mukava kokemus ole. Se tilanne voi käydä niin ahdistavaks että voi olla pakko vaihtaa työpaikkaa.
En usko, että toimii. Entinen miesystäväni ihastui/rakastui nuoreen, häntä yli 15 nuorempaan naiseen, joka oli määräaikaisessa työsuhteessa samassa työpaikassa, joiduin kuulemaan, kuinka mukava ja ihastuttava tämä nuorikko oli (lahden toiselta puolelta) Kun nuorikon työsuhde päättyi ja hän joutui muuttamaan toiselle paikkakunnalle, siinä vaiheessa miesystäväni alkoi "lähestyä" ja ikävöimään minua.
Valitettavasti hän kyllä jäi nuolemaan näppejään! Mulla menee nyt ihan kivasti, mutta exäni haluais purkaa sydäntään minulle, kun entisellä "työkaverilla" on uusi mies tai miehiä ja exäni joutui jätetyksi, voi-voi, että en ihan usko, että toimii...
Työpaikkaromansseista ei ole kokemusta mutta mikään suhde ei toimi jos nähdään 24/7 jokainen tarvii omaa aikaa ja toisen luottamusta. Oma aika tai luottaminen eivät ole sitä että se toinen on koko ajan siinä vieressä.
Useampi vuosi samassa työpaikassa ja hiljalleen siinä tutustuttiin toisiimme, rakastuttiin. Nyt 2v jo yhdessä ja hyvin menee. Kummallakin myös omia menoja ja sitäkin ihanampia yhteisiä hetkiä.
Moni löytää rakkaansa työpaikalta. Siinä on myös etuna se, että tietää työn hyvät ja huonot puolet. Ymmärtää toista raskaan päivän jälkeen. Helppo jutella jostakin töihin liittyvästä asiasta kun tietää, että toinen tietää mistä puhuu, eikä vain nyökkäile päätään.
Miksi työpaikalla toisiinsa rakastuneita puhutellaan aina romanssina? Se kuulostaa jo valmiiksi loppuneelta suhteelta. Suhde toimii jos ihmiset sopivat toisilleen riippumatta siitä mistä kumppanin löytää. Itse en vaihtaisi päivääkään pois.
on eriasia kuin rakkaus. Työpaikalla on helppo ihastua kollegaan ja varsinkin jos oma parisuhde kyllästyttää niin flirtti piristää mutta saattaa karata käsistä. Silloin harmittaa että nämä romanssit tekevät sitten paljon tuhoja molempien mahdollisissa parisuhteissa sekä ihmissuhteissa työpaikalla (näitä kyräillään aina) ja voivat viedä jopa työpaikan alta. Yleensä sen joutuu kärsimään nainen ynnä muun loanheiton.
Rakkaus on ihan toinen juttu joka kehittyy sitä kautta että ihminen tulee ensin turvalliseksi tutuksi jonka kanssa huomaa viihtyvänsä ja aistii aitoa välittämistä eikä pelkästään himoa.
Kannattaa ottaa rauhassa selvää kummasta asiasta on kyse ennenkuin polttaa näppinsä!!
Mutta työpaikalta löytää hyvin ja turvallisesti kumppanin koska tuo tutustuminen käy siellä kuin itsestään.
Miksei se voisi toimia? Tai eihän se ehkä kaikkien kohdalla toimi mutta minulla ainakin.
En tosin ole varma, voiko sitä ihan romanssiksi kutsua sillä pidämme sen tietyllä tasolla ettemme suoranaisesti rakastu toisiimme, annamme vain hellyyttä ja läheisyyttä toisillemme mitä kumpikaan ei tahoiltaan saa. Minä en sinkkuna ja hän ei avioliitossaan, joka on aikalailla kuollut vuosi sitten. Toki pidämme toisistamme mutta siinä sen on tarkoitus pysyäkkin ja se pysyy.
Miksi ette anna lupaa rakastua toisiinne? Saattehan toisiltanne sen mikä on onnellisen suhteen edellytys.
terveisin:
http://www.youtube.com/watch?v=iLWRVkn5x2U&mode=related&search=
Ei enää mitään mielenkiintoisia aiheita suomi24 keksi : (
löytyy Irwin Goodmanin lauluista. Vexi Salmi on nero.
Ei kerta kaikkiaan jaksa lukea näitä ihmissuhde
sepustuksia.
Jos rakastuttaa ja panettaa siellä työpaikoilla, niin tehkää nuo juttunne ihan kahden kesken ja
vapaa-ajalla.
*pus pus*
http://www.youtube.com/watch?v=7RfayVo2L8U&mode=related&search=
SILLOIN KÄRSII PARI- JA TYÖSUHDE... USEIMMITEN.
Noh, itse olin 17 vuotta avo/avioliitossa työpaikkaromanssin kanssa. Tietenkin kantsii muistaa se, että olimme molemmat vapaita ko. romanssin alkaessa.
:o)
Kunhan kestätte työpaikan kateelliset vanhat piiat ja muut toisten asioista juoruavat *paskat*.
Mepä näytyimme aikoinaan pitkän nenän työpaikkamme kyylille,ollaan yhdessä vieläkin ja hyvin menee.
..naimisissa jo 4:ttä vuotta.
Pitää vaan tosiaan antaa "kateellisille" työkamuille monoo siin vaihees kun alkaa liikaa
kiinostaa muitten asiat ;)
...Voi ehdottomasti onnistua! Tosin samat parisuhteen ongelmat on vastassa, kun muissakin parisuhteissa arjen tullessa vastaan. Kannattaa puhua avoimesti siitä onko kysymys vain romanssista vai onko tarkoitus katsoa asioita pidemmälle. Näin välttyy pettymyksiltä ja siltä, että osapuolet odottaa suhteelta eri asioita. Me ei yritetty salailla suhdettamme mitenkään vaan oltiin yhdessä täysin avoimesti... näin vältyimme monilta ilkeiltä ja turhilta juoruilta. Ja neuvoni on, että kannattaa muistaa, että töissä tehdään töitä ja romanssi osuus hoidetaan vapaa-ajalla. ;-)
Jep,meillä ainakin viä toimii,asutaan saman katon alla ja sitä rataa. No,tosin sillon kun ollaan töissä niin ollaan kuitenkin ihan omissa oloissamme, ja sit jos siltä tuntuu niin pidetään ruokkis yhessä. Meidän työpaikalla on syntynyt jo useempikin romanssi joista sitten seurannut avioliitto. Ihmisiähän ne työkaveritkin ovat, niin miksei toimis ihan samalla lailla kun muualtakin bongatut.
Työpaikkaromanssi on suuri erehdys. Se ei toimi ikinä. Ei voi olla samassa paikassa töissä eikä töistä tule mitään jos esim oma eukko kyttää selän takana kenen kanssa sä haastelet. Saat heti kotona palautetta. Ottakaa mieluummin rakastaja tai rakastajatar muualta. Se toimii aina.
ja mitä parasta, jos itse ottaa ukon tai akan työpaikalta, voi ainakin välttyä siltä, ettei sillä ole muiden kanssa työpaikkaromanssia... ;)
Todellakin! Olin naimisissa työpaikkaromanssin
seurauksena yli 17v. Me opimme tuntemaan toisemme
ensin työkavereina, sitten rupesimme seurustelemaan,
kihloihin ja naimisiin. Me olemme eronneet, mutta
kun vain se oikea löytyy, niin siitä vaan...
kattoo toista duunissa ja himassa, pitää olla jotain väljyyttä, että erotiikka toimii!!!! Kun toinen tulee himaan, eikä olla nähty n. 8-10 tuntiin, niin se on parasta ihanuutta. mitähän ne pösilöt jaksaa tehdä töitten jäkeen, jotka jatkuvasti näkee toisensa, kat niille maksetaankin palkkaa, kun ne toisiinsa nuohoovat työaikana, ei kait niillä ole töiden jälkeen muuta yhteistä, kunpuhua työasioista???????? Tyhmää....
oi tottakai voi tulla.meillä suhde alkoi niin ja nyt asuttu saman katon alla yli kuusi vuotta,tytär on neljä ja suhde senkun vaan paranee.....
minä ja kumppani sama työ, tyttäreni ja hänen kumppani sama työ, hyvin on mennyt.
kuormasta voi hyvin syödä.
juupa joo,enempää en voi komentoida, tuletko todella kestämää 24h samaa naamaa
20 v... eteenpäin? epäilen.Itse en haluisi,sen verran itsenäisyyttä tarvii olla. työ ja koti elämä erossa ehdottomasti.
Putkimiehet saavat työtä poraessaan lavuaareja uudelleen seiniin..eli hyvä paikka rakastella..Ihanaa kun taas pian firman juhlat!!
MIKSIKÖHÄN???
TÄÄ ON kuin joku ' pintaliito kokous '
KOSKAAN TÄÄ SISÄISESTI hidas ja ontuva palvelu EI pelaa Moitteestomasti !!!
--HYVÄTKÄÄ RAHASTAJAT !1 siis SUOMI24: NÖSSÖ palvelimen YLLÄPITÄJÄT OOTTE KÄDETTÖMIÄ nykyHESALAISIA!!!!
Putkimiehet saavat työtä poraessaan lavuaareja uudelleen seiniin..eli hyvä paikka rakastella..Ihanaa kun taas pian firman juhlat!!
MIKSIKÖHÄN???
..mutta kokeilemisen arvoinen juttu. Itselläni toimi hetken. Mutta mentiin liian pitkälle ja muutettiin yhteen asumaan. Romanssi muuttui arjeksi ja arki helvetiksi. Täytyy välillä päästä "eroonkin" toisesta. Nauti, jos voit!
Näin kertoi tuttu putkimies..miksiköhän?? Eli hommia saa työpaikkarakastelusta putkimies..
heissan minun työpaikka romanssi ainakin toimii.olemme olleet jo 18 vuotta avioliitossa.tapasimme kun olimme samassa työpaikassa ja teimme vielä puolivuotta töitä samassa paikassa.sen jälkeen meikkä vaihtoi paikkaa ja olemme vieläkin yhdessä ja meillä menee ihan mukavasti
Riippuu tietysti tilanteesta ja henkilöistä. Oma kokemukseni --> Olin viime kesän silloisen avopuolisoni kanssa samassa työpaikassa ja suhde meni aivan päin männikköä. Ihastuin töissä erääseen poitsuun ja pidimme pientä silmäpeliä silloin, kun avokkini ei ollut näkemässä. Syksyllä tuli ero ja nykyään olen tämän silmäpelipojan kanssa hyvin läheisissä väleissä, eri työpaikoissa tosin.
Tuhoon tuomittua hommaa sellanen. Sen ovat monet jo katkerasti saaneet huomata.
Usko huvikses....
Jos ei kerro vaimolle.
Itse rakastuin työkaveriini firman pikkujouluissa. Emme tosin olleet töissä samassa kerroksessa, mutta näimme silti usein töissä ja rakastuttuamme näimme joka päivä työaikana sekä kuljimme työmatkat yhdessä. Emme missään vaiheessa kyllästyneet toistemme seuraan ja joskus kun jouduimme olemaan yön tai peräti viikonlopun ilman toista, oli ikävä hirveä.
Meidän suhdettamme haittasi kateellinen työkaveri, joka valitti pomoille ja levitteli päättömiä juoruja minusta. Itse tein työt kuten aina, ja kyseinen työkaveri istui tupakkaringissä, kuten aina.
Tämän ahdistelun takia minä vaihdoin työpaikkaa. Ilman rakkautta olisin varmasti masentunut vielä pahemmin. Nyt selvisin kohtuullisesti rakkaani tuella. Mieheni on edelleen samassa työpaikassa, minua kiusannut työkaveri ei.
Me olemme olleet nyt neljä vuotta yhdessä, asuneet kolme vuotta yhdessä ostamassamme asunnossa. Häät pidämme ensi vuonna. Olemme edelleen hyvin rakastuneita ja viikonloppu erossa toisesta tuntuu todella pitkältä ajalta...
ja karhu vastaan.Moraalitonta meininkiä kun joka paikkaan sekotetaan tunteet ja seksi.Kuka täällä töitä tekee?
Työpaikan pikkujoulut ja muut illan vietot ovat oivia paikkoja tutustua lähemmin kiinnostaviin toisen sukupuolen edustajiin. Minulla itselläni ollut sutinaa yhden saunaillan jälkeen työtoverini kanssa. Tuntuu että ollaan hyvinkin samalla aaltopituudella. Aina pitää ottaa hetkestä kiinni jos toinen tuntuu vähänkään kiintoisalta tapaukselta! :)
Romanssi vai oikeasti suhde? Jos ei kolmansia osapuolia oo, hommaa kai helppo kokeilla. Toimii tai ei toimi, mut eroaminen kannattaa hoidella ilman riitoja. Ottaa työnohjausta tms. jos suhde kariutuu ja riidat puhkeaa ja työnteko vaikeaa.
Mut sitten itselläni tilanne, että ihastuttiin työkaverin kaa toisiin ja meillä on ne kolmannet puolet.. :( Vielä ei mitään ole tapahtunut, ei ehkä tapahdukaan, mut puhuttu ollaan ja paljon. Mitäs sitten pitää tehdä kun molemmat tietää, mitä toinen ajattelee ja mitä haluaa, mut molemmilla ihan oma elämä jo siviilissä? Pettää? :/ Eikä kumpikaan edes halua luopua nykyisestä elämästä. Pitäiskö antaa tunteille periksi vai kärvistellä niin kauan, että ihastus menee ohi? Ja meneekö se? Toisaalta pettymys itseen on valtava, koska ei ole voinut kuvitellakaan tätä tilannetta sattuvaksi omalle kohdalle. Onko se sen arvoista, että kannattaa riskeerata isossa työyhteisössä, kun kaikki pitää salata työkavereiltakin?