Minä en ole oppinut antamaan ns. negatiivista palautetta. Mikäli olen pahoittanut mieleni en ole siitä sanonut. Jotenkin tuntuisi oudolta "keskustella" ystävän kanssa väleistä. Tuntuu että niin tehdään vaan kun seurustellaan. Ja sitten mietin että mistä asiasta voi sanoa. Eihän kukaan ole täydellinen. Sittenhän siinä on käynyt loppujenlopuksi niin että olen joko räjähtänyt tai sitten vaan lopettanut yhteyden pidon. Tuo jälkimmäinen taitaa olla aika yleinen toimintatapa "pelkkien" ystävien/kavereiden kesken.
Eihän siinä toisaalta mitään järkeä ole. Toinen ei tiedä että miksi en pidä yhteyttä ja itseä ottaa vaan päästä.
Nyt mietinkin että voinkohan sanoa yhdelle aika tuoreelle tuttavuudelle että hänen käytöksensä ottaa päästä? Ei olla tunnettu kuin n. puoli vuotta. Yhteydenpito on jäänyt enemmän minulle ja vaikka olen ottanutkin yhteyttä ei hän ole edes vastannut minulle mitään takaisin pariin otteeseen! Ei luulisi olevan iso vaiva.
Vai eikä häntä enää kiinnosta seurani? Kiireisiin vetosi kun viimeksi hieman huolestuneena tiedustelin että onko kaikki ok kun hän ei ole edes vastannut.
Niin että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. Sanoisitteko tuollaisesta asiasta.
Tosiaan aika tuore tuttavuus, onkohan yleensä tapana kysellä että eikö se toinen halua enää nähdä vai unohdetaanko vaan se tuttavuus jos toisesta ei ala kuulumaan? Toisaalta siihen sitten tyssäisi se ystävyys. Parempi varmaan olisi ottaa asia puheeksi mutta olen käsittänyt että ei yleensä aika uusien tuttavien kanssa "keskustella" siitä että missä mennään.
Vaikka mielestäni se on aika välinpitämätöntäkin, ajatteleeko ihmiset vaan että no seuraava peliin tai jotain jos kaikki ei mee ihan putkeen? Vähän uus avuton oon näissä jutuissa. En oo tottunut kotona enkä muuten puhumaan kuin ilmoista ja muista helpoista aiheista. Ei meillä edes saanut mistään negatiivisesta ikinä puhua. Tai mistään ei puhuttu. Vaikka olikin huono olo niin piti silti näyttää siltä että kaikki on ok ja olla mukava. Ettei olisi kiukutellut.
No toivottavasti tuosta jotain selvää saa...Ja tosi kiva jos joku viitsii vastata vaikka kysymys saattaisikin kuulostaa hieman pöllöltä.
Eihän siinä toisaalta mitään järkeä ole. Toinen ei tiedä että miksi en pidä yhteyttä ja itseä ottaa vaan päästä.
Nyt mietinkin että voinkohan sanoa yhdelle aika tuoreelle tuttavuudelle että hänen käytöksensä ottaa päästä? Ei olla tunnettu kuin n. puoli vuotta. Yhteydenpito on jäänyt enemmän minulle ja vaikka olen ottanutkin yhteyttä ei hän ole edes vastannut minulle mitään takaisin pariin otteeseen! Ei luulisi olevan iso vaiva.
Vai eikä häntä enää kiinnosta seurani? Kiireisiin vetosi kun viimeksi hieman huolestuneena tiedustelin että onko kaikki ok kun hän ei ole edes vastannut.
Niin että mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. Sanoisitteko tuollaisesta asiasta.
Tosiaan aika tuore tuttavuus, onkohan yleensä tapana kysellä että eikö se toinen halua enää nähdä vai unohdetaanko vaan se tuttavuus jos toisesta ei ala kuulumaan? Toisaalta siihen sitten tyssäisi se ystävyys. Parempi varmaan olisi ottaa asia puheeksi mutta olen käsittänyt että ei yleensä aika uusien tuttavien kanssa "keskustella" siitä että missä mennään.
Vaikka mielestäni se on aika välinpitämätöntäkin, ajatteleeko ihmiset vaan että no seuraava peliin tai jotain jos kaikki ei mee ihan putkeen? Vähän uus avuton oon näissä jutuissa. En oo tottunut kotona enkä muuten puhumaan kuin ilmoista ja muista helpoista aiheista. Ei meillä edes saanut mistään negatiivisesta ikinä puhua. Tai mistään ei puhuttu. Vaikka olikin huono olo niin piti silti näyttää siltä että kaikki on ok ja olla mukava. Ettei olisi kiukutellut.
No toivottavasti tuosta jotain selvää saa...Ja tosi kiva jos joku viitsii vastata vaikka kysymys saattaisikin kuulostaa hieman pöllöltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin on mielestäni parasta aina tehdä.
Kenties kaverisi on sitten niin uusi tuttavuus, ettei hän vielä osaa tai uskaltaudu kertomaan mikä häntä vaivaa, sillä veikkaisin että jokin kaveriasi tuntuu vaivaavan. Kannattaa keskustella ihan suoraan asiasta. "Kissa pöydälle" jne.
Tee niin kuin parhaaksi katsot, ei niin kuin muut tekee. Tämäkin on vain ehdotus.
Olen itse puhunut yleensä kavereiden kanssa suoraan ongelmista. Hankalaa on vaan jos toinen osapuoli ei halua keskustella... tai kuuntelee toisen kannan, muttei kerro sitten mitä itse ajattelee. Silloin ongelma jää, ja se on iso ongelma jollei se ajan kanssa miksikään muutu.