Intiimi kurkistus elämääni

Sam kirjoitti:

Olen 40 liikemies, jonka elämänkaarta ovat värittäneet seuraavat tapahtumat. Ulkoiset puitteeni näyttivät loistavalta ja itsekin uskoin, että minulla meni hyvin. Varallisuutta oli, terveys kukoisti, työ luisti, perhe kasvoi, kunnes se alkoi. Suhteet puolisoon alkoivat rakoilla, kuvaan tuli muita naisia. Elämä meni silti lujaa, kesälomia vietettiin muskeliveneillä saaristossa milloin kenenkin naisen kanssa. Paras nuoruudenaikainen miespuolinen kaverini tarjosi kiperän paikan tullen hyvän alibin. Lopulta asuin toisen naisen luona puolet ajasta ja perheeni oli hajoamaisillaan. Erosuunnitelmat oli mielessä tehty, ajankohta vain oli auki. Nuoruudenaikainen kaverini kuoli yllättäen Aasian lomamatkani aikana, enkä ehtinyt edes hyvästejä jättää. Vähän sen jälkeen sairastuin itse syöpään. Elämä alkoi kulkea sellaisia polkuja, joita en itse ollut suunnitellut. Otin eron tyttöystävästäni ja tein sovinnon vaimoni kanssa. Seuraavaksi miljoonaomaisuuteni alkoi uhkaavasti kuihtua. Jostakin käsittämättömästä syystä tein virheitä virheiden jälkeen ja ajauduin syöpää sairastaessani itsemurhan partaalle. Tähänkö mielestäni aiemmin niin loistelias elämäni päättyy? Muistin jostakin lapsuuteni hämäristä iltarukouksen “Levolle lasken Luojani, armias ole suojani,...” ja aloin miettiä, siis minä menestynyt liikemies ja playboy, Jumalan olemassaoloa ja uskon asioita. Rukoilin jopa joskus, että jos Jumala olet olemassa, paranna minut, tai mikäli olen niin epäonnistunut, ettet minusta välitä pätkääkään, tapa minut tähän paikkaan, niin minun kärsimykseni loppuvat. Mitään ei tapahtunut. Petyin. Ajattelin, että mitään Jumalaa ei ole olemassakaan. Useiden piinallisten leikkausten jälkeen hoitava kirurgini antoi minulle toivoa, että sairaus on suurimmalla todennäköisyydellä voitettu. Olin niin pettynyt Jumalaan. Muutuin jälleen kylmäksi, laskelmoivaksi ja luokitellin itseni lähinnä ateistiksi. Eräänä päivänä eräs liiketuttuni kutsui minut työlounaalle. Äkkiä keskustelumme kääntyi minun henkilökohtaisiin asioihin. Hän kertoi olevansa uskovainen. Kun kuuli minun katkerasta pettymyksestä Jumalan suhteen, ettei Hän ollutkaan parantanut minua, kysyi hän minulta, enkö ollutkaan terve. Täydellisen hämilläni suorasta kysymyksestä vastasin, että eee... periaatteessa kyllä. Se tapaaminen muutti täysin elämäni. Ymmärsin, että Jumalan ei tarvitse tehdä hokkus-pokkus-ihmettä, vaan halutessaan Hän voi käyttää myös lääkärien taitoja. Minun suhteeni Jumalaan alkoi muuttua positiiviseksi ja uskoni alkoi orastaa. Olen hylännyt vanhan elämäni ja olen paljon onnellisempi eläessäni rehellistä elämää eikä valheen täyttämää kaksoiselämää. Usko tarjoaa ikäänkuin henkivakuutuksen; et menetä mitään todella tärkeää, mutta voit saada kaiken. Olen vakuuttunut siitä, että Jumala lähetti ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan kuolemaan minun ja sinun pahojen tekojen, rikkomusten ja syntien tähden, jotta meillä voisi olla yhteys Jumalaan. Omasta kokemuksesta voin suositella, ota sinäkin Jeesuksen sovitus vastaan omassa elämässäsi ja lue vaikkapa pieni pätkä Raamattua päivittäin aloittaen vaikkapa Johanneksen evankeliumista ja rukoile Jumalaa aivan, kuin puhuisit jollekin kunnioittamallesi henkilölle lähelläsi. Suosittelen, että hakeudut lisäksi muiden uskovien yhteyteen ns. eläviin seurakuntiin, jotta uskosi vahvistuisi. Jos haluat lisäneuvoja tai vastauksia kysymyksiisi minulta, voit lähetellä sähköpostia. Olen kuitenkin vain vajavainen ihminen, joten älä odota minulta liikoja. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ja ennen muuta Taivaan Isän runsasta siunausta elämääsi!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä