Välillä kaduttaa pettää

28 vuotta ja 27 vuotta uskollisena(mikäli oikein ymmärsin) on aika hieno saavutus. Mutta, mikäli olet ollut aina sitä mieltä, että miehesi ei ole sinulle kuitenkaan se oikea, niin liitto olisi parempi lopettaa. Et ole kuitenkaan kuin 45v, niin sinulla on vielä hurjasti aikaa nauttia elämästäsi. Miksi tuhlata enää vuosia sellaisessa liitossa, missä et ole täysin onnellinen? Ja eihän se ero ratkaisuna niin lopullinen aina ole. Ota ero, tarkkaile itseäsi, nauti elämästä! Luulenpa, ettet enää palaa takaisin entiseen. Jos taas palaatte yhteen, niin sit se on niin. Erot on tietty vaikeita, mut parempi onnellinen vaikka yksin, kuin onneton kaksin. Ja eläminen on elämistä varten! Ei toi toisen jatkuva pettäminen jonkun toisen kanssa voi ikuisuuksiin jatkua. Elämässä täytyy tehdä ratkaisuja ja joskus ajateltava asioita hiukan itsekkäästikin.

Miksi aloitit aikanaan suhteen jos alusta asti olet pitänyt häntä vääränä ?

Luuletko tosiaan ettei uuden kanssa elämä jossain vaiheessa muuttuisi rutiiniksi, Herää !!

omatuntosi ainakin varoittaa sinua,kannattaisi kuunnella tarkkaan.Toisaalta oletko varma,että todella petät miestäsi,petätkö itseäsi.Tarkoitan tällä sitä,että oletko varma,ettei miehesi aavista mitään.Voitko olla todella niin luonnollinen tämän kaiken,näiden ajatusten ja olettamuksien päälle,ettei sinusta voi huomata mitään erilaisuutta.Onko liian itsekästä nauttia kaikesta tuosta sillä hinnalla mitä se paljastuessa voi maksaa.Kaksi särkynyttä avioliittoa,kaksi pettynyttä puolisoa,muutama avioerolapsi-lastenlapsi.Onko esimerkkisi lapsille rehellisyyden ja avoimuuden suhteen oikea.On paljon kysymyksiä joiden edessä olet.On paljoa asioita jotka sinun on ratkaistava.Myös sekin,että onko tämä ihastuksesi valmis jättämään puolisonsa,lapsensa,kaiken ja lähtemään mukaasi.Väsytkö kohta häneen ja etsit uutta ja jälleen on pettuneitä ihmissuhteita sillä elämänpolulla jonka jätät taaksesi.Olet todella vaikeassa elämäntien risteyksessä, siitä selviää jotenkuten kun teette,te molemmat,puolisoillenne selväksi sen mikä avioliitossa ei toimi,mitä haluat yhdessä tehtävän.Voit yllättyä.Tietääkö miehesi toiveistasi,ellei,kerro.Nehän voivat olla samoja joita hänkin toivoo,ja miksi miehen tulisi joustaa sinun toiveittesi mukaiseen elämään.Entä jos molemmat joustaisitte yhteisen onnen puolesta.Puhukaa,keskustelkaa.Parisuhteessa on paljon asioita joita voidaan ja pitää tehdä yhdessä ja niistä tärkeimpiä ovat keskinäiset nautinnot,toisiinsa luottaminen ja uskollisuus.

olen itse samoilla teillä elämäni kanssa, tuntuu väärältä, mut vielä enemmän olisi väärin jättää. kun sitä luulee olevansa korvaamaton. mut mä olen, ja tiedän sen. ei tuu ketää muuta mun siipalle. minkä säälistä otat, lopeta se ainakin säällisesti. ja tässä mä olen nyt pallo jalassa sen kanssa.

rakastajani kysyi tulisinko tapaamaan häntä läheiseen kaupunkiin, jonne hän tulee ensiviikolla työmatkalle. Täytyy sanoa, että kaipaus on taas miltei henkeäsalpaava! Nyt harkitsen tosissani
miten tästä jatkan. En saa ikinä anteeksi mieheltäni jos jään kiinni, hän ei ole niitä miehiä jotka hyväksyvät vaimonsa pettämiset. Itse voin kyllä elää elämääni tietoisena, että olen pettäjä, se ei minua haittaa. Olen antanut jo niin kauan elämästäni aviomiehelleni, että olen ansainnut jo ajatella itseäni. Tämä rakastajani teki heti selväksi, että hän ei vaihda omaa vaimoaan toiseen naiseen, ja se olikin pointti, miksi antauduin tähän suhteeseen. Koska en haluaisi itsekään minkään muuttuvan.

Ei tuon ikäinen nainen voi tehdä väärin,olematta imbesilli!