Pyydän teitä nuoret ajattelemaan opiskelualaa vielä kerran. Harkitkaa vakavasti teollisuusalaa (ammattityöntekijä) työpaikkana, nimenomaan ammattikoululinjan käymistä.
Teollisuustyö on täysin väärinymmärrettyä työtä nykypäivänä, sen status on jostain kumman syystä heikko. Kaikki haluaisivat vain lukioon, ja sieltä korkeakouluihin. Ei tajuta, ettei korkeakoulutus takaa välttämättä leveää leipää, pitkäaikaista työpaikkaa -tai työpaikkaa lainkaan.
Tähän saakka teollisuuduunarin töitä on aliarvostettu, niitä on pidetty matalapalkkaisina, likaisina ja raskaina, sekä epävarmoina. Totuus on aivan muuta. Palkat ovat hyvää tai erittäin hyvää tasoa, menevät ohi usean toimihenkilömaisterin tai amk-tutkinnon suorittaneiden. Työ on toki monilla aloilla vuorotyötä, mutta sekin useimmissa paikoissa 2-vuorotyötä. Ylitöitä tehdään välillä, ja niistä maksetaan hyvä rahallinen korvaus (toisin kuin monilla toimihenkilöaloilla). Työn raskautta auttaa nykyisin koneet ja automatiikka, eikä työ ole välttämättä likaista. Vaikka teollisuus onkin irtisanonut lama-aikoina porukkaa, uutta tekijää tarvitaan suhteessa paljon enemmän kuin toimihenkilöammatteihin. Samoin työpaikan saanti "duunarialoilla" on usein helpompaa kuin korkeakoulutason tehtäviin (kaiken maailman naurettavat psykologiset testit puuttuvat, samoin pitkäpiimäinen epäileväinen poliisitutkintatyylinen työpaikkahaastattelu.
Itse olen 37-vuotias miesmaisteri naisvaltaisella alalla, pitkä työhistoria takana, nyt liksa reilusti ale keskimääräisen suomalaisen palkansaajan kuukausuansion -ei kovin hyvin verrattuna ammattityömiesten aloille. Harmittaa kun en lähtenyt aikoinaan paperilinjalle ammattikouluun. Ja vaikka moni sanoisi, että teollisuusaloilla suorittava työ on yksitoikkoista, niin kuka voi sanoa että toimihenkilötasolla työ ei sitä olisi? Tämä homma ainakin on yhtä puisevaa rutiinia.
Vaihtaisin alaa lähtemällä ammattikouluun, jos ei olisi lapsia elätettävänä ja asuntovelkaa maksettavana (piiitkä kivinen velkapolku). Sanonkin teille nuoremmille: miettikää vielä kerran! Haluatteko päästä nopeasti suht hyväpalkkaiseen käytännön työhön, vai opiskella pitkään ja joutua taistelemaan tietotyöläistyöpaikoista -siinä miettimistä!
Teollisuustyö on täysin väärinymmärrettyä työtä nykypäivänä, sen status on jostain kumman syystä heikko. Kaikki haluaisivat vain lukioon, ja sieltä korkeakouluihin. Ei tajuta, ettei korkeakoulutus takaa välttämättä leveää leipää, pitkäaikaista työpaikkaa -tai työpaikkaa lainkaan.
Tähän saakka teollisuuduunarin töitä on aliarvostettu, niitä on pidetty matalapalkkaisina, likaisina ja raskaina, sekä epävarmoina. Totuus on aivan muuta. Palkat ovat hyvää tai erittäin hyvää tasoa, menevät ohi usean toimihenkilömaisterin tai amk-tutkinnon suorittaneiden. Työ on toki monilla aloilla vuorotyötä, mutta sekin useimmissa paikoissa 2-vuorotyötä. Ylitöitä tehdään välillä, ja niistä maksetaan hyvä rahallinen korvaus (toisin kuin monilla toimihenkilöaloilla). Työn raskautta auttaa nykyisin koneet ja automatiikka, eikä työ ole välttämättä likaista. Vaikka teollisuus onkin irtisanonut lama-aikoina porukkaa, uutta tekijää tarvitaan suhteessa paljon enemmän kuin toimihenkilöammatteihin. Samoin työpaikan saanti "duunarialoilla" on usein helpompaa kuin korkeakoulutason tehtäviin (kaiken maailman naurettavat psykologiset testit puuttuvat, samoin pitkäpiimäinen epäileväinen poliisitutkintatyylinen työpaikkahaastattelu.
Itse olen 37-vuotias miesmaisteri naisvaltaisella alalla, pitkä työhistoria takana, nyt liksa reilusti ale keskimääräisen suomalaisen palkansaajan kuukausuansion -ei kovin hyvin verrattuna ammattityömiesten aloille. Harmittaa kun en lähtenyt aikoinaan paperilinjalle ammattikouluun. Ja vaikka moni sanoisi, että teollisuusaloilla suorittava työ on yksitoikkoista, niin kuka voi sanoa että toimihenkilötasolla työ ei sitä olisi? Tämä homma ainakin on yhtä puisevaa rutiinia.
Vaihtaisin alaa lähtemällä ammattikouluun, jos ei olisi lapsia elätettävänä ja asuntovelkaa maksettavana (piiitkä kivinen velkapolku). Sanonkin teille nuoremmille: miettikää vielä kerran! Haluatteko päästä nopeasti suht hyväpalkkaiseen käytännön työhön, vai opiskella pitkään ja joutua taistelemaan tietotyöläistyöpaikoista -siinä miettimistä!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Samaa mieltä. Itsekin koulutuksen hankin, nyt 31v.ja kateeksi käy tuttuja duunareita, jotka ovat paiskoneet jo 10v. hommia hyvällä liksalla; on talot, autot, perheet. Meikä on opiskellut saman ajan ja nyt olen ns "hyvässä työpaikassa" surkealla liksalla. Olen kyllä harkinnut uuden duunariammatin opiskelua mutta ei se ole enää tässä iässä niin helppoa.
Nuoremmat: Duunariammatti kannattaa, varsinkin jos otatte työnne vakavasti, ettekä pelleile töissä tai koulussa, niin tasaisen varma ja hyvä elämä tiedossa.
Tekijöitä tarvitaan aina, kun taas toimistorotat eivät tuota mitään muuta kuin A4 saastetta ja pirusti vanhoiksi käyneitä ATK-laitteita.
Tuttavapiiriini kuuluu työtön sähkömies. Hän haki juuri erääseen tuotantolaitokseen töihin.
Hakijoina oli 55 sähkömiestä, alle kymmenen haastateltiin. Finaaliin eli jatkoon päässeet testattiin konsulttifirman toimesta psykologisilla testeillä.
Ja joku onnekas pääsi sitten sähköduunariksi!
Myönnän, että itse lähtisin kiljuen amikseen, jos olisin siinä iässä. Toisaalta tuotantoa siirretään kokoajan pois Suomesta halpamaihin...
Itse työskentelen teollisuudessa ns. ammattityöntekijänä, eikä työ ole päinvastaisista mielikuvista huolimatta yksitoikkoista puurtamista, vaan hyvin monipuolista ja vaihtelevaa, osaamista täytyy löytyä kädentaidoista tietotekniikkaan (esim cad, robotiikka), ja palkkakin on kohtuullinen, ylitöistä riippuen 2300-3000 euroa kuukaudessa.
Töitä on ollut tarjolla aina, eikä niitä ei ole tarvinnut juurikaan haeskella, vaan työnantajat soittelevat perään.
Itse aikoinani keskeytin lukion ja siirryin oppisopimuskoulutukseen, josta olen usean yrityksen kautta ajautunut nykyiseen tehtävääni. En kadu.
Totta joka sana! Siskoni mies (34 v) on hitsaajana pienellä sisävesitelakalla Itä-Suomessa (luokkahitsaajan pätevyys). Liksa liikkuu ylitöistä riippuen 2500-3200 e/kk. Terve kropaltaan, tykkää työstään. Ei tarvitse miehenä kuunnella konttorissa keski-ikäisten vaihdevuosiongelmiensa ja juorujensa kanssa painiskelevien akkalaumojen kaakatusta, vaan voi keskittyä terveellä ammattiylpeydellä kättensä työn tuloksiin ja kun työaika päättyy, voi ottaa vapaa-ajan vapaa-aikana eikä stressata työasioilla. Hänelläkään ei senttiäkään opintolainaa, omistaa omakotitalon, veneen, hyvän auton ja moottorikelkan. Tekee pari ulkomaan lomareissua vuodessa. Ihan kivasti.
Itse töissä vakuutusfirmassa naisten palkalla naisvaltaisessa yhteisössä, palkka alle 2000 egeä kuussa. Saa tehdä henkisesti kuormittavaa duunia, lukea koko ajan lisäoppia, ja tässä tulos: opintolainaa vielä jäljellä, vuokrakämppä (ei toivokaan koskaan omistuskämpästä pk-seudulla), ei autoa eikä mitään muitakaan ym. jutuista. Noh, olkoon ilona sitten se että saa (=joutuu) liikkumaan kauluspaidassa, suorissa prässihousuissa ja kraka kaulassa (=hirttonaru).
En ole varmaan ainoa joka tuntee tehneensä paskan valinnan. Vaikka elämässä ei se raha kaikkea merkitsekään, niin työn, vaativuuden ja palkan suhde saa aikaan välillä pikku jurppimista...
Kyllä työ teollisuudessakin on nykyään myös henkisestikin kuormittavaa, aikataulut on vedetty todella kireälle, eikä myöhästymisiin ole varaa, koska firma maksaa sen yleensä riihikuivalla.
Laadun tulee tietenkin pysyä asiakkaan kanssa sovitulla tasolla, huolimattomuuteen ei ole varaa vaikka kiire olisikin. Raaka-aineet ja menetetyt työtunnit maksavat, puhumattakaan rikkoutuneista koneista.
Fyysinen kuormitus tulee yleensä pitkän päivän seurauksena, ainakaan meillä ei ole päivän pituudessa ylärajaa, jos aikataulut ovat pettämässä. Tätä tapahtuu onneksi kuitenkin suhteellisen harvoin. Pisin päivä mitä olen tehnyt oli 26 tuntia, eikä siinä jouten oltu. 10-12 tuntinen päivä ja pari lauantaita kuukaudessa on vielä normaalia.
Toimihenkilöiden vähentyessä on vastuuta sekä tehtäviä (mm. suunnittelutyö, työnorganisointi, aikataulujen pitävyys), jotka perinteisesti ovat kuuluneet toimihenkilöille on siirretty työntekijöille, myös suurta taloudellista vastuuta. Jos sutta tulee, tule palautekin välittömästi, rahallinen tappiohan on helppo mitata, kun kyseessä on konkreettinen esine.
Ikävä kyllä, myös teollisuustyössä nykyään joutuu työt kantamaan kotiin, mm. materiaalit, automaatiotekniikka ja koneiden ohjausjärjestelmät sekä ohjelmistot kehittyvät nopeasti ja aikaa niiden opiskeluun ei töissä ole.
Että, tervetuloa tehtaaseen, kyllä sen tressin saa täältäkin, tekijöille olisi kyllä töitä...
Pitää paikkansa. Tuli tehtyä itsekin virhevalinta ja mentyä yliopistoon.
Ikinä en tule vakinaisessa työsuhteessa koulutustani vastaavalla alalla tienaa-
maan niin hyvin kuin kesätöissä duunarina.
ei se teollisuusympäristökään aina niin auvoisa ole. Olennnet aivan oikeassa siinä, että paperipuoli ja sitäkautta duuniin varmaan olisi ollut hyvä valinta. Siellä kun on suhteellisen varmoja työpaikat & vahva ammattiliitto takana, mutta niin on lekureillakin, ja noilla molemmilla liksat kohdallaan. Mutta kaikki kun eivät pääse paperihommiin ja ulkopuolisten sinne vaikea kiilautua.
Pistän tähän muutamia plussia ja miinuksia noin yleensä (toisille tietysti - saattaa ollla ja vastoinpäin)
Hommat oppii nopeasti
Pääsee nuorena kohtuu tuloihin
Ei tarvitse viedä töitä kotiin
Nykyään suh't siistiä eikä kovin raskastakaan
Saa kuitenkin sopivasti liikuntaa työn lomassa
On myös haasteellisia hommia
Sekä hyviä esimiehiä
- Jos ei hommat kehity kyllästyy parissa vuodessa
- Ne tulot eivät sitten kasva hirveästi iän myötä
- Suoriteporrasta ei juurikaan arvosteta
- Meluhaittoja saattaa esiintyä, työstä riippuen myös kulumavikoja ym. vanhempana
- Yksityisellä sektorilla firmat mytkähtävät usein nurin, pakkolomauttavat tai sitten lähdet itse lätkimään kyllästyttyäsi vittumaiseen pomoon
- Esimiehillä ei useinkaan ammattitaitoa työhönsä, mulkutkin pääsevät pikkupomoiksi
- Tuotantomäärät hirveän tärkeitä, turhan usein puheenaiheina
- Työkaverit samaa sukupuolta
- Jatko-opiskelu on sitten vaikeampaa ilman lukiopohjaa
Jos itse olisin ollut nuorempana viisaaampi, olisin varmaankin valinnut lukion kautta jotain luovempaa alaa. Vanhemmiten arvostaisi myös ns. eläkevirkaa koska tulojen suhteuttaminen siten paljon helpompaa, eikä tarvitse roikkua kortistossa muutaman vuoden välein.
Olen huomannut, että lääkäreillä menee aina hyvin. He ovat tarpeeksi ahneita ja osaavat ajaa etujaan.
Taidankin lähteä muuntokoulutukseen ja valmistua lääkäriksi (paitsi että taitaa olla jo liian myöhäistä iän takia).
Älä usko niitä jotka väittävät kolmekymppisen olevan liian vanha!! Höpö höpö! Kouluun vaan ja opiskelemaan! Esim oikiksessa aloittaa vuosittain tämän ikäisiä alanvaihtajia! Typerintä mitä olla saattaa, on olla menemättä johonkin koulutukseen siksi että on mielestään liian vanha, ja sitten riutuu jossain duunissa mistä ei itse dikkaa yhtään, koko loppuikänsä! Ei kiitos, ei mulle sellaista tulevaisuutta.
*terveisiä pääsykoekirjojen äärestä*
Älä usko niitä jotka väittävät kolmekymppisen olevan liian vanha!! Höpö höpö! Kouluun vaan ja opiskelemaan! Esim oikiksessa aloittaa vuosittain tämän ikäisiä alanvaihtajia! Typerintä mitä olla saattaa, on olla menemättä johonkin koulutukseen siksi että on mielestään liian vanha, ja sitten riutuu jossain duunissa mistä ei itse dikkaa yhtään, koko loppuikänsä! Ei kiitos, ei mulle sellaista tulevaisuutta.
*terveisiä pääsykoekirjojen äärestä*
kolmekymppisenä, tai oikeastaan jatkokouluttauduin juuri tuon kyllääntymisen takia. Pidän kuitenkin itseäni edelleen duunarina, koska tuota koulutusta vastaavaa työtä on nykyisessä tilanteessa vaikea löytää. Homma on OK sikäli että pysyy mieli virkeänä, mutta valitettavasti työnantajat eivät juurikaan arvosta yli kolmekymppistä koulutettua, jolla ei ole haettavaan hommaan reilusti aikaisempaa kokemusta(sairas yhteiskunta).
Ps. Kaverilta kuultua: Lakimiehiä on koulutettu viime vuosina liikaa, paljon porukkaa koulutusta vastaamattomissa pienipalkkaisissa duuneissa.
...itselläni on hyvin negatiivinen kuva lääkäreistä - heidän päätäntävallastaan toisiin ihmisiin nähden ja heidän ahneudestaan. :(
En usko, että voisin itse toimia tuossa ammatissa, vaikka tienestit olisivatkin hyvät.
Eihän teollisuuden palkat hirvittävän hyviä ole, riippuu tietenkin alasta, mutta itse olen puuseppä ja palkkani on hiukan päälle 11 euroa tunti.
Palkka on puusepälle jo hyvä, mutta eihän kuukausi palkaksi tule kuin reilu 1900 euroa.
Tiliä voi tehdä ylitöillä ja "asennuskeikoilla, jolloin päivä voi venyä helposti 15-16 tuntiseksikin. Eli siis lisäämällä työtunteja saa luonnollisesti lisää rahaa.
Moraalista on sitten kiinni tekeekö virabelia, sitä "tekijöille" on tarjolla paljonkin.
Jos saisi 1900 egee, se olisi meikäläiselle suurin koskaan tienattu palkka. Nyt 45-vuotias, pätkätöissä olevana akateemisena peruspalkka kunnalla 1345 egee. Kelatkaa - mummomarkoissa duunari saa reilut 3000 mk enemmän!
Olen ihmetellyt mikseivät perinteiset ammatit kuten esimerkiksi muurarin ja puusepän ammatit kiinnosta nuoria. Ainakin muurareista tuntuu olevan jatkuva pula. Tällaiset käsityöammatit tulevat olemaan hyvin arvostettuja tulevaisuudessa. Eivätkä nämä hommat niin kovin vastenmielisiä ole. Taannoin ammattikoulun aineissa kiinnosti nuoria vain tietotekniikka, mutta nyt sekin vaihe taitaa olla takana päin.