Tosi hyvä, että asiasi ovat noi hyvin.
Mutta mikä ihme on väitteesi, että olen asettunut kärsijän rooliin ja maailman hätä ei siitä lievity?
En mitään tollasii rooleja ole viritelly, mut jos ihan realistisesti maailmaa kattelee, siin on paljon kärsimystä, mut silloin pitää toimia, jollain pienelläkin jutul voi jotakuta vähän auttaa.
Voivottelu, itsetarkoituksellinen kärsimys todella turhaa, mutta ei tää maailma siitäkään paremmaksi muutu, että tyyli on, että ilo irti ja miulla kaikki hyvin ja nauttikaa muutkin ja ruikuttajat syyttäkööt itseään ja hävetkööt.
Ja että mitä tän maailman meno mua liikuttaa, hoidan vaan omat asiani.
Itsekkyyttä se on ja siihen kaikki paha perustuu sekä mikro-että makrotasol elämässä ja maailmassa.
Fiksu ihminen ajattelee muitakin kuin itseään ja tätä menoa jatkamalla meiän lapsilla ja heidän lapsillaan ei ole hyvä olla tässä maailmassa.l
Tää ketju lähti siit, että joku varattu oli ihastunut toiseen ja halusi tietää, miten tulkita tämän käytöstä itseään kohtaan.
Sie sanoit, että kerran tääl vaan ollaan, että jokainen tekee mitä huvittaa ja sit seuraavas hengenvedos, että mie oon kyl varattu enkä vilkuile sivulle.
Luulisi sun tilantees antavan reseptin samankaltaiseen onnelliseen suhteeseen muillekin.
Mut jos elämänfilosofia on, että jokainen tekee mitä lystää, niin sitten on. Mutta mihin sellainen filosofia tai elämäntapa johtaa?
Kait tää on turhaa jankutusta, nyt jatkan kärsijän rooliani käristämällä jauhelihaa, se on totista kärsimystä, mutta aiheuttaa tyttärelleni iloa, koska lopputulos mammas makaronilåda, hänen herkkunsa. Niin et miun kärsimys tuo ees hälle iloa.
Iloa siullekin ja kaikille.
Mutta mikä ihme on väitteesi, että olen asettunut kärsijän rooliin ja maailman hätä ei siitä lievity?
En mitään tollasii rooleja ole viritelly, mut jos ihan realistisesti maailmaa kattelee, siin on paljon kärsimystä, mut silloin pitää toimia, jollain pienelläkin jutul voi jotakuta vähän auttaa.
Voivottelu, itsetarkoituksellinen kärsimys todella turhaa, mutta ei tää maailma siitäkään paremmaksi muutu, että tyyli on, että ilo irti ja miulla kaikki hyvin ja nauttikaa muutkin ja ruikuttajat syyttäkööt itseään ja hävetkööt.
Ja että mitä tän maailman meno mua liikuttaa, hoidan vaan omat asiani.
Itsekkyyttä se on ja siihen kaikki paha perustuu sekä mikro-että makrotasol elämässä ja maailmassa.
Fiksu ihminen ajattelee muitakin kuin itseään ja tätä menoa jatkamalla meiän lapsilla ja heidän lapsillaan ei ole hyvä olla tässä maailmassa.l
Tää ketju lähti siit, että joku varattu oli ihastunut toiseen ja halusi tietää, miten tulkita tämän käytöstä itseään kohtaan.
Sie sanoit, että kerran tääl vaan ollaan, että jokainen tekee mitä huvittaa ja sit seuraavas hengenvedos, että mie oon kyl varattu enkä vilkuile sivulle.
Luulisi sun tilantees antavan reseptin samankaltaiseen onnelliseen suhteeseen muillekin.
Mut jos elämänfilosofia on, että jokainen tekee mitä lystää, niin sitten on. Mutta mihin sellainen filosofia tai elämäntapa johtaa?
Kait tää on turhaa jankutusta, nyt jatkan kärsijän rooliani käristämällä jauhelihaa, se on totista kärsimystä, mutta aiheuttaa tyttärelleni iloa, koska lopputulos mammas makaronilåda, hänen herkkunsa. Niin et miun kärsimys tuo ees hälle iloa.
Iloa siullekin ja kaikille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tää ei ole uuden ketjun alku, vaan jatkoa ketjulle aiheena Olen ihastunut varattuun.
Miun oli pakko eräälle vastata, kun syytti mua kärsijän roolin tarkoituksettomasta omaksumisesta.
Siis mie en ole sen edellisen ketjun aloittaja, yksi osallistujista, lukekaa edel.ketjua, niin saatte tän linkitettyä oikeaan yhteyteen. Itsessään se ei kerro mitään eikä avaa keskustelua.
minua sellaisin sanakääntein ja suorin viittauksin hedonismiin, että siitä oli helppo päätellä sinun olevan kärsimyksen kannalla. Ne vihjaukset olivat siinä määrin suoria, että et olisi ansainnut edes sitä ensimmäistä vastausta.
Muuta en sano, kuin että elämä on sellaista minkälaiseksi sen itse kukin järjestää. Kyllä juuri niin. Olemme kaikki oman onnemme seppiä. Mieti sitä siellä kärsimyksen keskellä. Onnelliset ihmiset ovat tehneet onnellisia ja hyviä ratkaisuja, onnettomat niitä toisenlaisia.
Come on, .
En ole mitään vastauksia henk.koht.itselleni pyytänyt, kyselin lähinnä ironisesti, kuinka kolmiodraamassa on mahdollista onnensa löytää. En täällä ole " ansaitsemassa" mitään vastauksia,tää on julkinen keskustelufoorumi, tiedän vaan, että aihe kiinnostaa monia ja on suoraan todellisesta elämästä ja muitakin ajatellen olin kiinnostunut vastauksestasi.
Ai että vihjailuni paljastaisivat mun olevan kärsimyksen kannattaja, voi hyvät hyssykät. Väiteet pitää pystyä perustelemaan, tuo oli älyllistä epärehellisyyttä. Ja että jatka sinä vain kärsimystäsi ja onnelliset ihmiset tekevät maailmasta paremman paikan.
Onnellisuuskin voi olla vilpitöntä tai vilpillistä, jos se on riistetty toisilta. Ei maailmaa onnentunteilla luoda paremmaksi, mutta ilolla kyllä ja myös epäitsekkyydellä, joka vois olla sitä, että ajattelee muitakin kuin itseään.
Monet suuret valtiomiehet ovat kärsineet erilaisista suurista elämän vaikeuksista js silti pysyneet lujina ja sisäisenkin kärsimyksensä keskellä tehneet maailman paremmaksi paikaksi elää.
Tää oli ääriesimerkki onnellisuuden ja maailmanmuokkaamisen tiimoilta. Tietenkin puhuit kuvainnollisessa mielessä.
Nyt keksin, loukkaannuit siitä, kun luulin, että leimasin just sinut hedonistiksi eli nautiskelijaksi. Mut tarkoitin sitä yleisellä tasolla ihan vaan. Ei ollut provokaatio, kysymys vain. Äläkä leimaa ketään joidenkin "sanankäänteiden" mukaan ja opettele suvaitsevuutta ja tiedätkö, että ei ihminen kaikkea elämässään voi säädellä, ei olla onnensa seppä kuin rajatussa määrin. Positiivinen asenne on tietenkin henkistä kypsyyttä, mutta oikea huumori on naurua kyyneltenkin läpi, komiikka pinnalta raapaistua. Tän opetti äikänmaikka koulussa. Ehkä paras opetus, joka on jäänyt mieleen.