Uhkailua ja väkivaltaa..

Parin vuoden seurustelusta on tullut jokapäiväistä helvettiä.
Ihminen, johon aikoinaan rakastuin, paljastui sairaalloisen mustasukkaiseksi..

Jokapäiväinen elämä on käynyt sietämättömäksi.

Tuntuu että tämä ihminen haluaisi olla maailman napa, kaipaa ja kerjää yletöntä kehumista ja ylistämistä kaikista tekemisistään, yrittää alistaa, haukkuu, kyttää, epäilee, käy kiinni..

Viimeksi eilen, lähdin parin päivän wonkumisen jälkeeen hänen seurakseen baariin, ja riitahan siellä alkoi. Loukkaannuin johonkin hänen käytöksessään (mihin minulla ei tuntuisi olevan oikeutta), tästä seurasi se, että mies haukkui minut, taas kerran, pienirintaiseksi huoraksi ja ties miksi. Totesin, etten jää kuuntelemaan yhtään haukkumista ja lähdin pois. Mies juoksi kaupungilla perässäni ja haukkui lisää. Onnistuin pääsemään pakoon ja siitäkös alkoi perään soittelu, "mihin vittuun meinasit mennä"
Tapatan sinut, tle tänne niin hakkaan, etc..
etc. Totesin, etten aio kuunnella eenää yhtäään mollaamista enkä vastannut enää puhelimeen.


Menin kaverin luo yöksi koska tiesin että jos olisin mennyt kotiin, turpaan olisi tullut. Vastasin vielä jossain vaiheessa miehen puheluun, jolloin hän väitti minun keksineen koko haukkumisjutun, hän ei kuulemma ollut tehnyt tai sanonut mitään väärää.
(mies toimii aina rauhoituttuaan näin, kieltää aina tehneensä/sanoneensa pahaa, syyttää minun keksineen, anteeksipyyntöä ei koskaan tule.

Aamulla kampesin kotiin ja täällähän sitä odotettiin. Ensimmäisenä puhelut ja viestit syyniin, "missäpä vitun huora yösi vietit,
anna kämpän avaimet tänne ja painu vittuun".No minähän annoin avaimet ja olin lähdössä, eihän se käynyt, ovet takalukkoon ja akka ojennukseen..

mikään selitys ei kelpaa, olin tietenkin huoraamassa. Alkoi tivaaminen ja töniminen, mies paiskoi minut nojatuoliin eikä päästänyt pois.
Viimein itku tuli ja vasta silloin hän älysi lopettaa, mutta minä olin huoraamassa käynyt huora silti. Turpaan ei sentään tullut.

Olen niin helvetin täynnä tätä paskaa, niin tyhjä ja rikki kuin olla voi. Minä olen miehen mielestä aina syypää kaikkeen, aiheutan hänen väkivaltaisen käytöksensä ja vittuilun.
Joskus herään siihen, että hän todella onnistuu saamaan minut tuntemaan syyllisyyttä ja jopa pyytämään anteeksi.

Miten aikuinen, vahva ja tervepäinen nainen voi vajota näin alas? Selvinpäin mies on yleensä taas oikea herttainen hevonperse.. Ylistää, kehuu, jauhaa rakastavansa, vaikka sun mitä, kännissä kaikki menee helvetiksi.
Joka kerran jälkeen olen ollut eroamassa, lähdössä, jopa hankkinut asunnon itselleni, mutta tämä mies on saanut minut jäämään ja vannonut kaiken muuttuvan. Ja hyvin menee taas sitten seuraavaan kertaan.

en ole koskaan pettänyt mietä, ottajia kyllä olisi ollut mutta en ole edes osoittanut olevani kiinnostunut muista.
Lähinnä miehen osalta luulen asioiden olevan toisin, jätkä on mm. ehdotellut kavereilleni
"jos me erotaan, voisin ***** sun kanssa"



Taas kun tätä aloin miettimään mitä vittua tuon ihmisen kanssa.. Miten joku voi olla oikeesti noin kylmä ja paha, väittää rakastavansa..
Kyllä minä lähtisinkin, jos olisi paikka minne mennä, lähtisin ja heti.
Olen käynyt sairaalassa paikattavana miehen pieksämisen jäljiltä, soittanut poliisit, harkinnut rikosilmoitusta. Tosiasia kuitenkin on, että muutama mustelma silloin tällöin ei poliisin kirjoissa mitään, eikä niistä vastuuseen saati korvauksiin ketään saa.