1,5 vuotta

erossa kirjoitti:

ja edellenkin samaa ihminen pyöri mielessä!!!! En usko että palamme koskaan yhteen vaikka 9 vuotta takana. Viime kesällä aloitus oli miehen että kaikki aloitetaan alustaa, suostuin koska en ollut valmis eroon rakastin sitä ihmistä, ja onnea kesti kokonaiset 2kk, ja sit taas pakattiin tavarat ja eikun menoksi. Elämämme on ollut aika ns. epätasainen molemmat töissä nähtiin silloin tällöin vkl ja senki aikaa piti riidellä, haluaisin olla sen ihmisen kanssa plus meidän lapsukainen mutta ei, aina piti hänen lähteä jonnekin jonkun auttamaan yms. Noh Ero oli riitoissa ja todellakin sellainen koska erotessa selvis pettämiset yms. (ET SE SIITÄ PUHTAASTA PÖYDÄSTÄ))Tämä ko. ihminen on tuottanut tosi monet tuskat, surut jne.kuin varmasti minäkin, oli meillä kyllä ihania hetkiä myös, mutta silti jaksan elää toivossa ehkä se sittenkin palaa takaisin, (vaikka nytki ei olla missään väleissä eikä lapsensa nää) jospa olemme joskus taas se samaa "onnellinen" perhe. Aina kun näen hänet yksin tai jonkun kanssa, tulee todella paska olo, jokin minussa edellenkin sanoo sehän on mun,en tarkoita sitä että omistaisin hänet, annoin hänen mennä vaan se tuntuu niin omalta eli läheiseltä, miks toi ei tajúa että perhe on se tärkeintä elämässä kerran kun perustit sen. HYVÄT IHMISET ANTAAKA HYVIÄ NEUVOJA(muutaki kun unohda, olen yrittänyt jatkaa eläämä mutta mikään ei mielytä eikä kiinostaa,olis myös mahdollisuus päästä toisen ihmisen elämään, mutta on jokin pelko et toinen joutuu kasvattamaan meidän lapsemme, eihän se koskaan voi pitää ja rakastaa sitä kun omansa!)MITÄ TEEN VÄÄRIN TAI OIKEIN KUN VANHA SUOLA JANOTTAA NÄIN PAHASTI!!!!!!???? olen varmaan tulossa hulluks, miks tään täytyy olla näin vaikeata??? kiitos kun jaksoitte lukea:)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä