Pää räjähtää!!!!!

Sano sille että ajaa sen parran pois koska se etoo sua. Siitä sitten seuraavaa askelta miettimään.

etäisyyttä. Mene jonnekin lomalle vähäksi aikaa, äläkä sano, ettet voi mennä. Kyllä sä voit. Sun pitää nyt vain tehdä töitä sen eteen, tarkoitan sen, että pääset lomalle. Usko tai älä, tuo tunne on aika yleinen ja siitä kyllä pääsee yli. Ymmärrän kyllä, että toinen voi ottaa noin paljon päähän, sellaista sattuu aina välillä. Mutta se menee ohi. Nyt lomalle ja silleen.

olin minäkin muutama vuosi sitten.
Avioliittomme päätyi eroon. En tiedä vieläkään oliko se oikein. Kummallakaan ei ole uusia suhteita, vaikka erosta on jo kolmatta vuotta.

Kehotan harkitsemaan erittäin tarkkaan ennenkuin eroat. Se on AINA se kaikista vaikein ratkaisu, varsinkin kun on lapsia.
Avioero ei nimittäin ratkaise sitä ongelmaa, lapset pitävät teidät yhdessä vaikka asuisitte eri paikkakunnilla. Et pääse eroon ärtymystäsi eron avulla.

Todella tuttua. Minulla oli selkeästi kolmenkympin kriisi. Kaksi vuotta sitkuttelin lasten takia,mutta sitten pakka räjähti,kaikki mahdollinen yritettiin,parisuhdeterapia ym ym,mut toinen ärsytti niin kauheesti et yhteiselämä oli mahdottomuus. Lasten kanssa kun oltiin kaikki meni suht hyvin mut heti kun oltiin kahdestaan niin mikään ei sujunu.. Mua ärsytti kaikki mitä hän teki varsinkin kun hän yritti ihan liikaa,hänestä hävis kaikki miehisyys oli lähinnä perässä ruikuttava lassie koira.

Henk kohtasesti olen sitä mieltä kun rakkaus loppuu niin se lpppuu,ei sitä saa takaisin vaikka kuinka yrittää.. Minulla se rakkaus loppui kaikkiin tyhjiin lupauksiin,valheisiin,pettämisiin ja henkiseen vähättelyyn.(yhteiselämää kesti 16v).

Nyt olen lasten kanssa astustellu 2v "itsekseni",en kadu päätöstäni lähteä. En siedä häntä silmissäni vieläkää mutta asiallisella käytöksellä yritän sujua kun hän hakee tai tuo lapsia. Uutta suhdetta mulla ei ole enkä olisi siihen valmis.. mut jos vielä joskus se oikea osuisi kohdalle.. ;)

Etäisyyttä kannatais kokeilla,pari kuukautta erossa,silloin sinulla olis tilaa tutkia itseäsi ja mitä elämältäsi haluat.

Voimia sinulle..!!

julkisuudessa aika paljon puhetta viime aikoina.
Eli naisten silmittömästä väkivaltaisuudesta. Et selvästikään kykene hillitsemään väkivaltaisuuttasi. Suosittelen lämpimästi ammattiapua, ennen kuin tapat jonkun....

iskä vaan

Nykyään tuntuu suhteet menevän (oman tuttavapiirini tarkkailun sekä oman kokemuksen mukaan) niin, että ensin nainen valitsee miehen, joka sopii hienosti lasten isäksi. Ei ole väkivaltainen, mielellään tienaa hyvin ja ainakin tekee kotitöitä. Sitten pukataan lapsia ja ostetaan kaikkea kivaa, vietetään muutama vuosi iloista elämää kaiken muun maailman ulkopuolella (mies tietenkin käy töissä, mutta kaikki kontaktit ulkomaailmaan on perheen pettämistä, työ myös). Tietenkin esitetään loppuun kulunutta että mies hoitaisi kaiken. Vauva-ajan jälkeen huomataan että perhe-elämä onkin aika tylsää, tuo mieskin tuossa on ihan tossun alla kun ei tee muuta kuin nyhjää kotona ja tekee kaiken mitä käsketään. Enhän minä tällaista elämää halunnut. En varsinkaan koskaan halunnut tuollaista miestä. Eli mies vaihtoon ja parempi elämä!

Minusta toisten ehdotukset lomasta on loistava idea. Pitäkää vaikka molemmat loma itsekseen, vuorotellen. Voihan se olla että tuo on vain väsymystä. Voi olla että mies oppii taas ottamaan uuden miehisemmän roolin, kun hoivavaihe on ohi. Jotkut oppivat, joidenkin miehisyys on lopullisesti vioittunut (ja joillain ei sitä ole ollut alun perinkään). Omassa tapauksessani ei olisi kyllä lomat auttaneet, mutta jos edes joskus olet tuntenut rakkautta tai himoa tuota miestä kohtaan, sen voi kyllä saada takaisin. Teidän suhdekin on noin nuori.