Hei vaan

Hei. Mä olen myös kokenu yksin kotona tuollaista kamalaa ahdistusta, kaipausta kumppaniini ja synkkiä aikoja nimenomaan syksyn pimeissä. Selvisin mm. näillä keinoilla:
1. Tunnusta avun tarve, jos ahdistaa todella pahasti. Kriisi aiheuttaa masennusta ja tuollainen ahdistus on myös yksi akuutin depression muoto. On ymmärrettävää ja hyväksyttävää, että sulla on nyt tunnepuolella raskasta tässä tilanteessa. Hyväksy se ensin tosiasiana. Itse en eräänä yönä kestänyt enää, vaan menin lähimpään mielisairaalan päivystykseen ja sain rauhoittavia. Myös yönviettoa ko. laitoksessa tarjottiin. Tajusin, että kyllä joku sentään välittää maailmassa kumminkin, ja menin kotiin. Päätin, että menen mieluummin mielisairaalaan vastakin ja taistelen saadakseni apua, ennenkuin rupean itsetuhoiseksi. Myöhemmin sain myös masennuslääkekuurin, ja siitä saattoi olla ihan apua. Juttelin myös kunnallisen psykologin kanssa viikon välein jonkun aikaa kriisiterapiana.
2. Asennoidu taistelemaan. Päätä uskoa, että kannattaa taistella vaikean ajan läpi. Se ei kestä ikuisesti. Tunteet muuttuvat. Suru vähenee, kun se on surtu loppuun. Mieti, tämä on kuitenkin ainoa kerta, kun joudut ensimmäistä kertaa kohtaamaan syksyn ilman läheisiäsi. Sitten se on voitettu ja olet paljon vahvempi. Ajan myötä tapahtuu paranemista ja löydät uusia perspektiivejä. Pakota itsesi uskomaan siihen, että kaikki tulee vielä kääntymään hyväksi elämässäsi, sillä se on totuus.
3. Tee konkreettisesti jotain hyvän olosi palauttamiseksi ja etsi aktiviteetteja ja sosiaalista toimintaa, jotta elämässä olisi sisältöä ja tekemistä, joka tuottaa iloa.