En tiedä olenko syntynyt väärään aikaan tai paikkaan mutta tuntuu, ett kaikki pettävät toisiaan eikä kunnollista ihmistä tahdo löytyä rinnalle.
Minua on petetty monta kertaa enkä osaa oikein vielä luottaa nykyiseenkään kumppaniini vaikka pitäisi. Tiedostin jo hyvin nuorena, että ihmiset tekevät sellaista toislleen ja se tuntui jo silloin pahalta. Kuulin myös myöhemmin erään hyvin läheisen ihmisen tunnustavan minulle ennen kuolemaansa pettäneensä parisuhteessa. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni sellaista toiselle vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin.
Nykyinen tyttöystäväni tuntuu luotettavalta mutta silti takaraivossa kalvaa pieni epäilys, että jos hänkin on sellainen. Hän on hyvin viehättävä ja kaunis ja kerää miesten katseita paikassa kuin paikassa. Lisäksi hän on hyvin flirttaileva luonne.
Pitäisikö minun vain luopua parisuhteesta ja alkaa elämään vain yksin?
Minua on petetty monta kertaa enkä osaa oikein vielä luottaa nykyiseenkään kumppaniini vaikka pitäisi. Tiedostin jo hyvin nuorena, että ihmiset tekevät sellaista toislleen ja se tuntui jo silloin pahalta. Kuulin myös myöhemmin erään hyvin läheisen ihmisen tunnustavan minulle ennen kuolemaansa pettäneensä parisuhteessa. Itse en voisi kuvitellakaan tekeväni sellaista toiselle vaikka mahdollisuuksia olisi ollutkin.
Nykyinen tyttöystäväni tuntuu luotettavalta mutta silti takaraivossa kalvaa pieni epäilys, että jos hänkin on sellainen. Hän on hyvin viehättävä ja kaunis ja kerää miesten katseita paikassa kuin paikassa. Lisäksi hän on hyvin flirttaileva luonne.
Pitäisikö minun vain luopua parisuhteesta ja alkaa elämään vain yksin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä meitä uskollisia naisia on,mutta en tiedä, miten paljon nykyään.Kokeile opetella luottamaan vaan pikkuhiljaa.Tsemppiä sinulle ja hyvää kesän jatkoa.
Ajatuksia,joita syntyi osittain viestisi johdosta ja osittain omien kokemusteni pohjalta.
Olen 60-kymppinen ja minun piti elää näin pitkään ennenkuin tajusin että se, mitä kerrot viestissäsi on todellakin totta.
Koska olen pelkuri, en lähde enää nykyisestä parisuhteesstani vaikka kärsinkin siinä.
Nyt vasta 40-vuoden avioliiton jälkeen mieheni 70.kymmpinen) jäätyään jälleen kerran kiinni kuumasta rakkaussuhteesta ilmoitti selvin sanoin, kun kysyin motiivia, että miehet on vain luotu juoksemaan vieraan tavaran perässä.
Kun olen katsellut ympärilleni ja kuunnellut ihmisiä, en voi tulla kuin samaan tulokseen kuin sinäkin. Nykyaikana ihmiset ovat kehittäneet itselleen sen ajatuksen, että oma riemu ja nautinto on ainoa asia mikä elämässä merkitsee ja tämän vuoksi ollaan valmiit tallomaan lähimmäiset jalkoihin. Kuvitellaan, että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Elämä on liian seksikeskeistä. Ei otettaisi vastaan mitään velvollisuuksia eikä vastuuta, mitä parisuhde tuo. Taikinan pitäisi olla täynnä rusinoita ja kun ei näin olekaan, lähdetään hakemaan niitä muualta.
Unohdetaan että elämä on sellaista, miksi sen itse tekee.
Sinun laisiasi ei ole. Itse en ole myöskään koskaan, vaikka välillä on pahalta tuntunut, lähtenyt ratkomaan ongelmiani pettämällä.
Kero läheisellesi tunteesi ja esitä toivomus että suhteenne voisi olla rehellisellä pohjalla. Ei välttämättä ehkä merkitse mitään, mutta olet ainakin tehnyt parhaasi. Ymmärsin että olet vielä nuori ja Sinulla voi olla hyväkin elämä edessäsi.
Pidä vakaumuksesi pettämisestä.
Oot loppueläms yksin jos ajattelet että aina sua vaan petetään. Tiedän et pettäminen tuntuu tosi pahalle, ja jos se on sattunu kohalle vielä monta kertaa niin siinä saattaa usko horjahtaa.. Moni pettää, mut moni jättää myös pettämättä. Tiedän että laitonta on, mutta rauhan saatat saada jos esim luet puhelimesta viestit. Näin tein aikoinaan, eihän mies kuvitellutkaan että olisin voinut hänen kännykkänsä tutkia. Kyllähän siellä exälle lähetettyjä viestejä oli, missä aneltiin tätä takasin.. Kylläpä oli muuten miehellä näkemisen arvonen ilme kun sanoin tälle tä mitä tiedän.. vaikka tää mies on mua pettäny ennenki ni silti ollaan yhdessä, rakastetaan toisiamme, ja luulisin että ei petetä enää ikinä. Ei se AINA siihen pettämiseen kaadu.