Ikävä tapaus: proffa ja tasa-arvovalt.

linjalla. Lukekaahan seuraava henkilötiedoista karsittu tositapaus yliopistomaailmasta, jossa jatko-opintojensa huipennusvaiheeseen saapunut eli väitöstilaisuuteensa valmistautunut henkilö joutui Suomen oloissa varsin erikoisen kohtelun kohteeksi.

****

Pienen oppiaineen jatko-opiskelija A oli valmistautumassa väitöstilaisuuteensa. Väitös oli kohtuullisen merkittävä kyseiselle oppiaineelle niin rahallisesti kuin muutenkin, sillä aineesta oli edellisen kerran väitelty seitsemän vuotta aiemmin. Aineen professori Z ilmoitti A:lle olevansa halukas toimimaan kustoksena tilaisuudessa. (Kustos toimii väitöstilaisuuden puheenjohtajana, ja esittää yhdessä vastaväittäjän ja tiedekunnan määräämän edustajan kanssa työlle arvosanaa, jonka tiedekuntaneuvosto yleensä vahvistaa.)

Virkatehtäviensä ohessa Z oli profiloitunut ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen tinkimättömänä puolustajana. Hän oli eri yhteyksissä paheksunut A:n omistaan poikkeavia yhteiskunnallisia näkemyksiä niin A:lle itselleen kuin kolmansillekin osapuolille. A katsoi, etteivät vakaumukselliset näkemykset kuulu työpaikalle, ja varoi milloinkaan ottamasta politiikkaa puheeksi sen enempää Z:n kuin muidenkaan kollegojensa kanssa. Hän tulkitsi Z:n halukkuuden osallistua väitöstilaisuuteensa ystävälliseksi eleeksi ja merkiksi siitä, että sotakirveet olisi nyt haudattu.

Tiedekuntaneuvosto nimitti esityksen mukaisesti Z:n kustokseksi A:n väitökseen. Viikkoa tämän jälkeen Z kutsui A:n puheilleen. Tapaamisessa Z esitti toiveen, ettei A kutsuisi häntä väitöstilaisuuden jälkeiseen karonkkaan. Yhteiskunnalliset näkemyserot olivat Z:n mukaan niin suuret, ettei millekään keskustelulle ollut sijaa. Z ilmoitti myös aikovansa pinnistää ammatillisen moraalinsa äärimmilleen voidakseen näkemyseroista huolimatta toimia arvolausetoimikunnassa objektiivisella tavalla.

A oli ihmeissään tilanteesta. Hänelle ei sinänsä ollut tärkeää, osallistuuko Z hänen juhliinsa vai ei, mutta koska kustos kuuluu etiketin mukaan itsestään selvästi karonkassa läsnäoleviin, ja koska hänen poissaolonsa tulkittaisiin yhtä itsestään selvästi mielenosoitukseksi, A epäili Z:n ilmoittautuneen kustokseksi varta vasten voidakseen sitten ilmoittaa boikotistaan. A piti siis loukkaavana sitä, että Z oli päättänyt käyttää hänen juhlaansa ja suurta päiväänsä oman poliittisen julistuksensa välineenä. Lisäksi A piti pohtimisen arvoisena, voiko avoimen vihamielinen henkilö, joka ei kykene pitämään työ- ja yksityisiä asioita erillään, olla päättämässä hänen väitöskirjansa arvostelusta, varsinkin, jos Z:n oli erikseen pinnisteltävä voidakseen noudattaa tehtävänsä edellyttämiä eettisiä normeja.

A keskusteli tilanteesta ylemmän portaan kanssa. Hänelle kerrottiin, että hän voi halutessaan antaa Z:lle potkut kustoksen tehtävästä. A kuitenkin katsoi, että tämä mutkistaisi hänen omaa elämäänsä liikaa, ja päätti tyytyä epätyydyttävään tilanteeseen. Kuultuaan A:n päätöksestä Z lähetti hänelle uuden sähköpostin, jossa tunnusti informoineensa vastaväittäjää ja tiedekunnan edustajaa, siis muita arvolausetoimikunnan jäseniä, A:n yhteiskunnallisista mielipiteistä. Z perusteli sekä informointia että sen myöntämistä halullaan "pelata avoimin kortein".

A suuttui. Hänen mielestään oli eettisesti erittäin kyseenalaista ja hänen oikeusturvaansa loukkaavaa, että hänen esimiehensä levitti hänen yksityiselämäänsä koskevaa ja työhön liittymätöntä tietoa henkilöille, joiden harkinnassa oli hänen väitöskirjansa kohtalo. A ilmoitti Z:lle ja ylemmälle portaalle, ettei Z enää nauti hänen arvostustaan tai luottamustaan, ja että hän haluaa jonkun toisen toimivan kustoksena. Näin myös tehtiin.

Väitöstilaisuus ja karonkka sujuivat hyvässä hengessä. Juhlien aikana A sai tietoonsa yksityiskohtia Z:n ilmiantoviesteistä. Z oli mm. kertonut vastaväittäjälle ymmärtävänsä oikein hyvin, jos tämä haluaisi A:n mielipiteitä koskevien tietojen pohjalta harkita uudelleen saapumistaan Suomeen. A keskusteli tilanteesta epämuodollisessa kontekstissa useiden kollegoidensa kanssa, jotka, ottamatta kantaa erimielisyyksien sisältöön, pitivät vähintään eriskummallisena, että professori pyrkii mustamaalaamaan ja suoranaisesti sabotoimaan omaa jatko-opiskelijaansa ei-ammatillisten kiistojen vuoksi.

Pölyn laskeuduttua A, tutustuttuaan yliopiston syrjinnän vastaiseen julistukseen, päätti edistää asiaansa virkateitse. Hänen mielestään Z:n käytökseen liittyi niin eettisiä kuin juridisiakin ongelmia. Eettisenä ongelmana hän piti sitä, että Z käytti hänen juhlaansa mielenosoittamiseen; että Z työhön liittymättömistä syistä olisi boikotoinut tilaisuutta, jonne hänen etiketin (vaikkakaan ei lain ja sääntöjen) mukaan olisi pitänyt osallistua (kustos ei saavu karonkkaan henkilönä vaan instituutiona); että Z näin toimiessaan olisi pakottanut A:n selittelemään Z:n poissaoloa muille vieraille; ja että Z kaikesta päätellen halusi kustokseksi vain saadakseen tilaisuuden kieltäytyä karonkkakutsusta. Juridisena ongelmana A piti sitä, että Z levitti hänen yksityiselämäänsä koskevaa ja potentiaalisesti haitallista mutta työhön millään tavalla liittymätöntä tietoa henkilöille, joiden vastuulla oli hänen työnsä arvostelu.

A piti selvänä, että professori Z:n toiminta täytti syrjinnän kriteerit:

"Syrjinnällä tarkoitetaan ihmisen kohtelemista ilman hyväksyttävää syytä epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vastaavanlaisessa tilanteessa kohdeltaisiin."
Eettisten ongelmien osalta A lähestyi kirjelmällä yliopiston tasa-arvovastaavaa. A teroitti erityisesti sitä, ettei hän halunnut pakottaa Z:ää osallistumaan juhliinsa, vaan että Z:n olisi itse alunperin pitänyt kieltäytyä kustoksen tehtävistä, jolloin koko ikävää tilannetta ei olisi päässyt syntymään. Jos Z kuitenkin aidosti, ammattiylpeyttä tuntien, halusi toimia kustoksena, hän olisi A:n mielestä voinut jättäytyä juhlista pois vaikkapa matkaan vedoten. A piti epäeettisenä vain sitä, että Z oli ehdoin tahdoin luonut kuvatun tilanteen voidakseen pahoittaa A:n mielen.

Tasa-arvovastaava kehotti "keskustelemaan" muiden asianosaisten kanssa ja kertasi yliopiston syrjinnän vastaisen suunnitelman sisällön (joka A:n mielestä tuki hänen kantaansa) mutta kieltäytyi ottamasta kantaa. Sen sijaan hän kehotti ottamaan yhteyttä yliopiston lakimieheen.

A otti yhteyttä yliopiston lakimieheen ja selosti tälle tilanteen. Lakimies vastasi olosuhteet ja asemansa huomioiden huomattavan aggressiivisella viestillä, jonka sisältö oli, ettei hän ota kantaa eettisiin kysymyksiin. Erityisesti lakimies korosti, ettei ketään voi pakottaa osallistumaan toisen ihmisen yksityisiin juhliin. Vaikka A oli erityisesti korostanut, ettei tästä ollut kysymyskään. A:n esittämää juridista ongelmaa, yksityiselämää koskevan tiedon levittämistä asiaankuulumattomille tahoille, lakimies ei maininnut vastauksessaan lainkaan.

****

Ja voitte vain arvata, ettei edellisessä tapauksessa professorin kyseenalaiseen toimintaan motivoineet henkilön A näkemykset ihan edustaneet ei niin valtaväestön eikä myöskään yliopiston ylioppilaskunnan näkemyksiä asioista. Kuitenkin, kuten A oli todennut, ei hänen näkemyksillään pitäisi olla mitään tekemistä työhönsä liittyvien seikkojen ja tilaisuuksien kanssa. Suomessakin kuitenkin näin voi käydä.