Aivan prkl:n sekasin....
sekasin 13.05. 13:25
Nyt tarvitsen todellakin teidän hyviä neuvoja....
Olen ollut about 2v. etäsuhteessä miehen kaa. Ollaan tavattu vkl:sin ja lomilla.
Nyt laitoin poikki ennen pääsisäistä....koska mitään ei toiminnut enää.
Alussa kaikki oli ihanaa (niin kuin aina), tämä oli SE mies jonka kaa elään loppuleämääni...oltiin niin samanlaisia....jne...
Juhlittiin aika paljon, näin jälkeenpäin katsottuna joka vkl.jollei ollut muita menoja.
Mutta pikkuhiljaa huomasin että se joi myös olutta viikolla, ehkäpä 1-2 ilta/viikko ja silloin meni 12-packi/ilta....
Kyllästyin ja ehdotin että nyt pitäisi vähentää, mutta koska hänen mielestä ei ole ongelmii juomisen kaa niin ei mitään tapahtunut.
Pahinta on että huomasin että minäkin juon enemmän kuin mitä ennen ja koska isäni on ollut holisti niin en voinut missään nimeessä hyväksyä sitä....
Huomasin myös että kun tuli isompi ongelma eteen niin ensimmäinen asia mitä mies teki oli ottaa kännit...ja sillä on aina ollut vaikea puhua asioista...(on varmaan sen tyyppinen)....
Esim. viiime kesänä tulin yllättäen raskaaksi ja olin aivan rikki, tiesin etten voi pitää sitä, mutta koska olin aikaisemmin(edellisessä avioliitossa) koittanut tulla raskaaksi ja oli keskenmenoa ja kohdun ulkopuolinen raskaus, niin tämä oli vielä rankempi päätös.
(Siitä avoiliitosta löytyy myös 7-v.poika.)
Mutta samana iltana kun piti jutella asiasta mies veti kunnon lärvit ja halui silloin jutella....ja selitykseksi sanoi että se pullo sattui vaan olemaan siellä....
No toikin homma ratkes itsestään koska oli taas kohdun ulkp.raskaus.
Koko ajan koitin kuitenkin puhua siitä juomisesta ja siitä ettemme juttele keskenään ei siis mistään....mutta mies ei ottanut kuulevinaankaan....
Olihan meillä hyviäkin hetkiä, naurettiin, puuhattiin muksujen kaa (mulla poika, sillä 2 kpl), tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin, vietettiin joulua...jne....
Mutta en ollut tyytyväinen, se eli vaan tätä päivää ja pikkuhiljaa huomasin että minä haluan erillaisen elämän.... Haluan joskus elää perheenä saman katon alla, saada lisää lapsia ja olla arjesta onnellinen....
Mutta mistään ei puhuttu....kaljaa otettiin kyllä, ja silloin se jutteli.... Jossain vaiheessa kevät-talvella luovutin varmaan, ajattelin että tästä ei tuu mitään...ja se aatteli varmaan samalla tavalla...ja sit alamäki vaan jatkui...
Ennen yhteinen matka pääsiäisenä mittani oli täynnä ja laitoin välit poikki, en jaksanut enää.
Se lähti poikien kaa matkoille ja kun juteltiin puhelimessa ei päästy lähelläkään yhteisymmärrykseen...
Se kävi siellä juhlimassa, ja kun tuli reissultaan niin silloinkin baanalle...
Vähän ennen kuin laitoin välit poikki tapasin netissä (joo, siellä sitten juttelin ihmisten kaa, paska tyyli mulla) aivan ihanan miehen jonka kaa juttelin kaikki näistä asioista, se tuki ja kuunteli, mutta ei sen kummempaa... Silläkin hankala elämäntilanne meneillään....
Kun oma suhde oli mennyt nuriin niin tavattiin ja voi että millainen mies...
Taaaaaaas tuntui että tämä on SE mies, oli iloinen, hauska ja huolehtivainen.....jne.
Aajattelin että nyt jatkan elämä, on hyvä työpaikka, mahiksii opiskella sen oheella, pojalla asiat hyvin ja EHKÄ mies jonka kanssa hyvä olla, olkoon niin että 500km välimatka!
Nyt ex.kävi kuitenkin luonani hakemassa viimeiset tavarat....ja halusi jutella...ja juteltiin, juteltiin, itkettiin ja naurettiin...ja juteltiin taas...
Se oli miettinyt asioita ja haluaa että koitetaan uudestaan, sanoi että lopettaa juomisen ja että panostaisi täysin siihen että kaikki olisi hyvä. Se on tietoinen siitä toisesta miehestä.
Olen aivan sekasin, mitä teen?????
Voinko luottaa siihen sanoihin....kun ei ole ennen pitänyt lupauksiaan?
En edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan....
En saa mistään mitään selvää... Joku sanoo niin ja joku näin....
Nyt olen ottanut etäisyyttä molempiin ja koitan miettiä mitä haluan....
Voin tosi huonosti, itseni takia ja heidänkin takia....
Kertokaa mitä mieltä olette.....ja onko kokemuksia tällaisista asioista...
sekasin 13.05. 13:25
Nyt tarvitsen todellakin teidän hyviä neuvoja....
Olen ollut about 2v. etäsuhteessä miehen kaa. Ollaan tavattu vkl:sin ja lomilla.
Nyt laitoin poikki ennen pääsisäistä....koska mitään ei toiminnut enää.
Alussa kaikki oli ihanaa (niin kuin aina), tämä oli SE mies jonka kaa elään loppuleämääni...oltiin niin samanlaisia....jne...
Juhlittiin aika paljon, näin jälkeenpäin katsottuna joka vkl.jollei ollut muita menoja.
Mutta pikkuhiljaa huomasin että se joi myös olutta viikolla, ehkäpä 1-2 ilta/viikko ja silloin meni 12-packi/ilta....
Kyllästyin ja ehdotin että nyt pitäisi vähentää, mutta koska hänen mielestä ei ole ongelmii juomisen kaa niin ei mitään tapahtunut.
Pahinta on että huomasin että minäkin juon enemmän kuin mitä ennen ja koska isäni on ollut holisti niin en voinut missään nimeessä hyväksyä sitä....
Huomasin myös että kun tuli isompi ongelma eteen niin ensimmäinen asia mitä mies teki oli ottaa kännit...ja sillä on aina ollut vaikea puhua asioista...(on varmaan sen tyyppinen)....
Esim. viiime kesänä tulin yllättäen raskaaksi ja olin aivan rikki, tiesin etten voi pitää sitä, mutta koska olin aikaisemmin(edellisessä avioliitossa) koittanut tulla raskaaksi ja oli keskenmenoa ja kohdun ulkopuolinen raskaus, niin tämä oli vielä rankempi päätös.
(Siitä avoiliitosta löytyy myös 7-v.poika.)
Mutta samana iltana kun piti jutella asiasta mies veti kunnon lärvit ja halui silloin jutella....ja selitykseksi sanoi että se pullo sattui vaan olemaan siellä....
No toikin homma ratkes itsestään koska oli taas kohdun ulkp.raskaus.
Koko ajan koitin kuitenkin puhua siitä juomisesta ja siitä ettemme juttele keskenään ei siis mistään....mutta mies ei ottanut kuulevinaankaan....
Olihan meillä hyviäkin hetkiä, naurettiin, puuhattiin muksujen kaa (mulla poika, sillä 2 kpl), tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin, vietettiin joulua...jne....
Mutta en ollut tyytyväinen, se eli vaan tätä päivää ja pikkuhiljaa huomasin että minä haluan erillaisen elämän.... Haluan joskus elää perheenä saman katon alla, saada lisää lapsia ja olla arjesta onnellinen....
Mutta mistään ei puhuttu....kaljaa otettiin kyllä, ja silloin se jutteli.... Jossain vaiheessa kevät-talvella luovutin varmaan, ajattelin että tästä ei tuu mitään...ja se aatteli varmaan samalla tavalla...ja sit alamäki vaan jatkui...
Ennen yhteinen matka pääsiäisenä mittani oli täynnä ja laitoin välit poikki, en jaksanut enää.
Se lähti poikien kaa matkoille ja kun juteltiin puhelimessa ei päästy lähelläkään yhteisymmärrykseen...
Se kävi siellä juhlimassa, ja kun tuli reissultaan niin silloinkin baanalle...
Vähän ennen kuin laitoin välit poikki tapasin netissä (joo, siellä sitten juttelin ihmisten kaa, paska tyyli mulla) aivan ihanan miehen jonka kaa juttelin kaikki näistä asioista, se tuki ja kuunteli, mutta ei sen kummempaa... Silläkin hankala elämäntilanne meneillään....
Kun oma suhde oli mennyt nuriin niin tavattiin ja voi että millainen mies...
Taaaaaaas tuntui että tämä on SE mies, oli iloinen, hauska ja huolehtivainen.....jne.
Aajattelin että nyt jatkan elämä, on hyvä työpaikka, mahiksii opiskella sen oheella, pojalla asiat hyvin ja EHKÄ mies jonka kanssa hyvä olla, olkoon niin että 500km välimatka!
Nyt ex.kävi kuitenkin luonani hakemassa viimeiset tavarat....ja halusi jutella...ja juteltiin, juteltiin, itkettiin ja naurettiin...ja juteltiin taas...
Se oli miettinyt asioita ja haluaa että koitetaan uudestaan, sanoi että lopettaa juomisen ja että panostaisi täysin siihen että kaikki olisi hyvä. Se on tietoinen siitä toisesta miehestä.
Olen aivan sekasin, mitä teen?????
Voinko luottaa siihen sanoihin....kun ei ole ennen pitänyt lupauksiaan?
En edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan....
En saa mistään mitään selvää... Joku sanoo niin ja joku näin....
Nyt olen ottanut etäisyyttä molempiin ja koitan miettiä mitä haluan....
Voin tosi huonosti, itseni takia ja heidänkin takia....
Kertokaa mitä mieltä olette.....ja onko kokemuksia tällaisista asioista...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ota sitä äijää takaisin.Ei se kannata.Etsi uusi mies ja nauti elämästäsi.
tyypillinen kommentti naiselta naiselle...
eiks sen miehen mielipidettä kuunnella ollenkaan vai??
Anna ajan kulua vaikket malttaisikaan. Kuuntele kumman luo ikävä enemmän, kumman puoleen sydän kääntyy. Aika on hyvä jäsentämään sotkuja. Malttia. Ja onnea!
Sulla on kyllä vaikea tilanne. Itse erosin miehestäni vuosia sitten hänen väkivaltaisuutensa,alkoholinkäyttönsä ja pettämisensä takia. Olimme aviossa, joten eroprosessi oli sen mukainen.
Kun laitoin eron vireille, ex-mieheni säikähti ja lupasi ja vannoi, että muuttuu. Hän ei halunnut minun muuttavan pois yhteisestä asunnostamme tms. Joten jäin katsomaan, miten hän lupauksensa muuttumisestaan täyttää. No, kävimme yhdessä kahdesti perheasiain neuvottelukeskuksessa, ja sitten hänen oli määrä käydä siellä yksinään samoin kuin minunkin. Mutta kun aikaa kului ja avioliittomme jatkui harkinta-ajasta huolimatta ennallaan, hän ei jaksanutkaan panostaa muuttumiseensa lupauksistaan huolimatta. Joten loppujen lopuksi erosimme kuitenkin. Olin kuitenkin jälkeenpäin onnellinen siitä, että olin antanut mahdollisuuden. Eipähän jäänyt mitään epäselväksi.
Tällä sinunkin miehelläsi on ongelma - alkoholi. Siitä eroon pääseminen on pitkä ja vaikea taival, ja vaatii todellakin kovaa työtä ja kärsivällisyyttä sekä mieheltä että sinulta. Oletko valmis näkemään niin paljon vaivaa? Onko suhde ollut niin hyvä muilta osin, että haluat panostaa siihen täysillä?
Toisaalta, tämän miehen olet tuntenut jo pitempään, uusi on oudompi. Mistä tiedät, millaiseksi tämä uudempi mies paljastuu ajan myötä, kun huonotkin puolet alkavat näkyä? Joskus täytyy sitoutua, jos haluaa elämän kestävän suhteen. Mutta haluatko sitä?
Mä en ole millään tavalla asiantuntija, enkä voi sanoa muuta kuin sen, mitä itse tekisin sinun tilanteessasi: ottaisin aikalisän. En tapaisi kumpaakaan miestä vähään aikaan, vaan olisin itsekseni ja pitäisin ennenkaikkea huolta itsestäni. Et voi elää elämääsi onnellisena, jos elät sitä vain miesten kautta. Elämään mahtuu niin paljon muutakin! Itse olin eroni jälkeen viisi vuotta sinkku. Tapailin toki miehiä, mutta mitään vakavampaa tai pitempiaikaista suhdetta minulla ei ollut.. kunnes sitten törmäsin nykyiseen poikaystävääni. Hän on kaikkea, mitä mieheltä voi odottaa: tasapainoinen, lämmin ja huolehtivainen. Eikä hänellä ole alkoholi- tai väkivaltaongelmia!
Älä ajattele, mitä nämä miehet haluavat. Ajattele, mitä SINÄ haluat! Millaista toivot elämäsi olevan esim. vuoden tai kahden kuluttua? Millaista suhdetta sinä kaipaat? Onko se sellainen, jossa joudut olemaan koko ajan huolissasi ja murehtimaan esim kumppanisi alkoholin käyttöä? Vai olisiko se kenties sellainen, jossa voisit olla nainen etkä äiti miehellesi? Voisit luottaa siihen, että mies selviää omillaan ja huolehtii myös sinusta siinä samalla..
Mutta ratkaisun voit tehdä vain sinä itse. Tee sellainen, jonka kanssa voit elää vielä huomennakin =) Voimia ja iloa, kaikki selviää ajallaan!
Jos tämä mies haluaa oikeasti alkoholista eroon, hänellä täytyy olla joku aa-kerho, seurakunta jne. Ei se lähe sillä, että "nyt mä lopetan". Alkoholilla on sitova kahle. Jos tosissaan haluaa eroon, hän käy jossain vierotuskodissa tms.