Aivan prkl:n sekasin....
sekasin 13.05. 13:25
Nyt tarvitsen todellakin teidän hyviä neuvoja....
Olen ollut about 2v. etäsuhteessä miehen kaa. Ollaan tavattu vkl:sin ja lomilla.
Nyt laitoin poikki ennen pääsisäistä....koska mitään ei toiminnut enää.
Alussa kaikki oli ihanaa (niin kuin aina), tämä oli SE mies jonka kaa elään loppuleämääni...oltiin niin samanlaisia....jne...
Juhlittiin aika paljon, näin jälkeenpäin katsottuna joka vkl.jollei ollut muita menoja.
Mutta pikkuhiljaa huomasin että se joi myös olutta viikolla, ehkäpä 1-2 ilta/viikko ja silloin meni 12-packi/ilta....
Kyllästyin ja ehdotin että nyt pitäisi vähentää, mutta koska hänen mielestä ei ole ongelmii juomisen kaa niin ei mitään tapahtunut.
Pahinta on että huomasin että minäkin juon enemmän kuin mitä ennen ja koska isäni on ollut holisti niin en voinut missään nimeessä hyväksyä sitä....
Huomasin myös että kun tuli isompi ongelma eteen niin ensimmäinen asia mitä mies teki oli ottaa kännit...ja sillä on aina ollut vaikea puhua asioista...(on varmaan sen tyyppinen)....
Esim. viiime kesänä tulin yllättäen raskaaksi ja olin aivan rikki, tiesin etten voi pitää sitä, mutta koska olin aikaisemmin(edellisessä avioliitossa) koittanut tulla raskaaksi ja oli keskenmenoa ja kohdun ulkopuolinen raskaus, niin tämä oli vielä rankempi päätös.
(Siitä avoiliitosta löytyy myös 7-v.poika.)
Mutta samana iltana kun piti jutella asiasta mies veti kunnon lärvit ja halui silloin jutella....ja selitykseksi sanoi että se pullo sattui vaan olemaan siellä....
No toikin homma ratkes itsestään koska oli taas kohdun ulkp.raskaus.
Koko ajan koitin kuitenkin puhua siitä juomisesta ja siitä ettemme juttele keskenään ei siis mistään....mutta mies ei ottanut kuulevinaankaan....
Olihan meillä hyviäkin hetkiä, naurettiin, puuhattiin muksujen kaa (mulla poika, sillä 2 kpl), tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin, vietettiin joulua...jne....
Mutta en ollut tyytyväinen, se eli vaan tätä päivää ja pikkuhiljaa huomasin että minä haluan erillaisen elämän.... Haluan joskus elää perheenä saman katon alla, saada lisää lapsia ja olla arjesta onnellinen....
Mutta mistään ei puhuttu....kaljaa otettiin kyllä, ja silloin se jutteli.... Jossain vaiheessa kevät-talvella luovutin varmaan, ajattelin että tästä ei tuu mitään...ja se aatteli varmaan samalla tavalla...ja sit alamäki vaan jatkui...
Ennen yhteinen matka pääsiäisenä mittani oli täynnä ja laitoin välit poikki, en jaksanut enää.
Se lähti poikien kaa matkoille ja kun juteltiin puhelimessa ei päästy lähelläkään yhteisymmärrykseen...
Se kävi siellä juhlimassa, ja kun tuli reissultaan niin silloinkin baanalle...
Vähän ennen kuin laitoin välit poikki tapasin netissä (joo, siellä sitten juttelin ihmisten kaa, paska tyyli mulla) aivan ihanan miehen jonka kaa juttelin kaikki näistä asioista, se tuki ja kuunteli, mutta ei sen kummempaa... Silläkin hankala elämäntilanne meneillään....
Kun oma suhde oli mennyt nuriin niin tavattiin ja voi että millainen mies...
Taaaaaaas tuntui että tämä on SE mies, oli iloinen, hauska ja huolehtivainen.....jne.
Aajattelin että nyt jatkan elämä, on hyvä työpaikka, mahiksii opiskella sen oheella, pojalla asiat hyvin ja EHKÄ mies jonka kanssa hyvä olla, olkoon niin että 500km välimatka!
Nyt ex.kävi kuitenkin luonani hakemassa viimeiset tavarat....ja halusi jutella...ja juteltiin, juteltiin, itkettiin ja naurettiin...ja juteltiin taas...
Se oli miettinyt asioita ja haluaa että koitetaan uudestaan, sanoi että lopettaa juomisen ja että panostaisi täysin siihen että kaikki olisi hyvä. Se on tietoinen siitä toisesta miehestä.
Olen aivan sekasin, mitä teen?????
Voinko luottaa siihen sanoihin....kun ei ole ennen pitänyt lupauksiaan?
En edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan....
En saa mistään mitään selvää... Joku sanoo niin ja joku näin....
Nyt olen ottanut etäisyyttä molempiin ja koitan miettiä mitä haluan....
Voin tosi huonosti, itseni takia ja heidänkin takia....
Kertokaa mitä mieltä olette.....ja onko kokemuksia tällaisista asioista...
sekasin 13.05. 13:25
Nyt tarvitsen todellakin teidän hyviä neuvoja....
Olen ollut about 2v. etäsuhteessä miehen kaa. Ollaan tavattu vkl:sin ja lomilla.
Nyt laitoin poikki ennen pääsisäistä....koska mitään ei toiminnut enää.
Alussa kaikki oli ihanaa (niin kuin aina), tämä oli SE mies jonka kaa elään loppuleämääni...oltiin niin samanlaisia....jne...
Juhlittiin aika paljon, näin jälkeenpäin katsottuna joka vkl.jollei ollut muita menoja.
Mutta pikkuhiljaa huomasin että se joi myös olutta viikolla, ehkäpä 1-2 ilta/viikko ja silloin meni 12-packi/ilta....
Kyllästyin ja ehdotin että nyt pitäisi vähentää, mutta koska hänen mielestä ei ole ongelmii juomisen kaa niin ei mitään tapahtunut.
Pahinta on että huomasin että minäkin juon enemmän kuin mitä ennen ja koska isäni on ollut holisti niin en voinut missään nimeessä hyväksyä sitä....
Huomasin myös että kun tuli isompi ongelma eteen niin ensimmäinen asia mitä mies teki oli ottaa kännit...ja sillä on aina ollut vaikea puhua asioista...(on varmaan sen tyyppinen)....
Esim. viiime kesänä tulin yllättäen raskaaksi ja olin aivan rikki, tiesin etten voi pitää sitä, mutta koska olin aikaisemmin(edellisessä avioliitossa) koittanut tulla raskaaksi ja oli keskenmenoa ja kohdun ulkopuolinen raskaus, niin tämä oli vielä rankempi päätös.
(Siitä avoiliitosta löytyy myös 7-v.poika.)
Mutta samana iltana kun piti jutella asiasta mies veti kunnon lärvit ja halui silloin jutella....ja selitykseksi sanoi että se pullo sattui vaan olemaan siellä....
No toikin homma ratkes itsestään koska oli taas kohdun ulkp.raskaus.
Koko ajan koitin kuitenkin puhua siitä juomisesta ja siitä ettemme juttele keskenään ei siis mistään....mutta mies ei ottanut kuulevinaankaan....
Olihan meillä hyviäkin hetkiä, naurettiin, puuhattiin muksujen kaa (mulla poika, sillä 2 kpl), tehtiin ruokaa, leivottiin, saunottiin, vietettiin joulua...jne....
Mutta en ollut tyytyväinen, se eli vaan tätä päivää ja pikkuhiljaa huomasin että minä haluan erillaisen elämän.... Haluan joskus elää perheenä saman katon alla, saada lisää lapsia ja olla arjesta onnellinen....
Mutta mistään ei puhuttu....kaljaa otettiin kyllä, ja silloin se jutteli.... Jossain vaiheessa kevät-talvella luovutin varmaan, ajattelin että tästä ei tuu mitään...ja se aatteli varmaan samalla tavalla...ja sit alamäki vaan jatkui...
Ennen yhteinen matka pääsiäisenä mittani oli täynnä ja laitoin välit poikki, en jaksanut enää.
Se lähti poikien kaa matkoille ja kun juteltiin puhelimessa ei päästy lähelläkään yhteisymmärrykseen...
Se kävi siellä juhlimassa, ja kun tuli reissultaan niin silloinkin baanalle...
Vähän ennen kuin laitoin välit poikki tapasin netissä (joo, siellä sitten juttelin ihmisten kaa, paska tyyli mulla) aivan ihanan miehen jonka kaa juttelin kaikki näistä asioista, se tuki ja kuunteli, mutta ei sen kummempaa... Silläkin hankala elämäntilanne meneillään....
Kun oma suhde oli mennyt nuriin niin tavattiin ja voi että millainen mies...
Taaaaaaas tuntui että tämä on SE mies, oli iloinen, hauska ja huolehtivainen.....jne.
Aajattelin että nyt jatkan elämä, on hyvä työpaikka, mahiksii opiskella sen oheella, pojalla asiat hyvin ja EHKÄ mies jonka kanssa hyvä olla, olkoon niin että 500km välimatka!
Nyt ex.kävi kuitenkin luonani hakemassa viimeiset tavarat....ja halusi jutella...ja juteltiin, juteltiin, itkettiin ja naurettiin...ja juteltiin taas...
Se oli miettinyt asioita ja haluaa että koitetaan uudestaan, sanoi että lopettaa juomisen ja että panostaisi täysin siihen että kaikki olisi hyvä. Se on tietoinen siitä toisesta miehestä.
Olen aivan sekasin, mitä teen?????
Voinko luottaa siihen sanoihin....kun ei ole ennen pitänyt lupauksiaan?
En edes tiedä mitä tunnen häntä kohtaan....
En saa mistään mitään selvää... Joku sanoo niin ja joku näin....
Nyt olen ottanut etäisyyttä molempiin ja koitan miettiä mitä haluan....
Voin tosi huonosti, itseni takia ja heidänkin takia....
Kertokaa mitä mieltä olette.....ja onko kokemuksia tällaisista asioista...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuta en osaa neuvoa kuin että älä nyt hyvä nainen enää siihen entiseesi haksahda! Jos ei ole ennenkään pitänyt lupauksiaan niin ei pidä nytkään. Kyseessä on kuitenkin sinun ja poikasi elämä... Jos isälläsikin on ollut ongelmia viinankäytön kanssa, niin neuvoisin sinua itseäsi olemaan tosi varovainen alkoholin suhteen. Ja myös sellaisten miesten suhteen jotka eivät osaa viinaa käyttää.(Kokemusta löytyy...) Alkoholistien lapsilla kun usein on vain kaksi vaihtoehtoa juoppo itsekin tai raivoraitis, vähän kärjistettynä.
vanha koira ei uusia tapoja opi,sanotaan,,,helppo sanoa näin ulkopuolisena että hullu olet jos otat takaisin mutta,,
hyvät muistot tulee aina tällaisissa tilanteissa muistoihin,mutta pidä pääsi. muistat varmaan ne huonotkin ajat. itse mietin aina , että voiko joku muuttua niin paljon ja noin lyhyessä ajassa?!!mieti tarkkaan, meillä on vain yksi elämä elettävänä ja sitä ei kannata hukata.
Pidä välimatkaa kumpaakin. Ajattele vain itseäsi. Älä näitä miehiä. Minusta sinun tulisi olla tosi varovainen tämän ex:n kanssa. Hänellä on melkoisen paha alkoholiongelma. Muista isääsi. Haluatko elää alkoholistin kanssa?
Että ihmiset voi muuttua. Minulla meni pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa poikki (hän jätti) jo kauan aikaa sitten.. En aluksi tajunnut koko asiaa, mutta mietin hyvin kauan asioita ja tajusin lopulta mitä oli oikeasti tapahtunut. Olen nyt viimeisen vuoden istunut kotona ja miettinyt minkälainen olen ollut ja tajunnut mitä olen tehnyt väärin ja mitä hän on tehnyt väärin.. mikä meni suhteessamme pilalle!
Luulisin olevani valmis uuteen suhteeseen hänen kanssaan. Hän ehkä myös.. ainakin toivottavasti. Tiedän hänen olevan elämäni nainen ja haluan hänet, vain hänet, en mitään muuta ja olen valmis tekemään vaikka mitä suhteemme eteen. Toivon että mietit tarkasti mitä olet tekemässä!