Opiskelujeni kautta minulle on vakiintunut tietty kaveriporukka, joka on ollut kasassa alusta asti. Jossain vaiheessa porukkaan alkoi kuitenkin muodostua kuppikuntia ja välit muuttuivat. Muutamat henkilöt ovat (tai oikeastaan käyttäytyvät) kuin ylimmät ystävät ja syrjivät enemmän tai vähemmän porukan muita jäseniä, minua oikeastaan kaikista selvimmin. Mietin vain onko yleistä, että "aikuisessa" (päälle kaksikymppisiä) porukassa käyttäydytään kuin pikkulapset ja puhtutaan paskaa selän takana? Lisäksi mietityttää, miten voi olla niin vaikeaa isossa porukassa sietää yhtä tiettyä henkilöä sillä tavalla että porukan kaikki jäsenet käyttäytyisivät kohteliaasti toisiaan kohtaan? On aivan käsittämätöntä, että esimerkiksi erilaiset kutsut ja muut porukalle lähetetyt sähköpostit säännönmukaisesti "unohdetaan" lähettää minulle. Kaikista ikävintä tilanteessa on, että joku komas henkilö joutuu aina paikkailemaan tilannetta kutsumalla minut mukaan erikseen. Räikein esimerkki on se, että eräs diiva pitkään käänsi fyysisesti selkänsä, joka kerta kun kysyin/sanoin jotain. Harrastin pienenä joukkuelajeja ja niistä oppi, että kaikki pyydetään mukaan ja kaikkien kanssa yritetään tulla toimeen. Ja jos ei tultu asiat sanottiin suoraan ilman mitään kieroilua. Tiedän, että tämä kuulostaa säälittävän ihmisen valittamiseslta, mutta en ole ruma, tyhmä enkä muutenkaan luuseri. Olisi todella hauska tietää, ovatko muut törmänneet vastaavaan kieroiluun naisporukoissa?
naisporukoissa kataluutta?
..........
4603
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kuulostaa selvältä kateudelta jota valitettavasti naisilla on aina toisiaan kohtaan. ilmenee just noin ja olen törmännyt niin monesti että olen ihan kypsä! eli ihan samaa täällä. joskus nään esim. kahta kaveria ja he keskustelevat kahvipöydässä keskenään ja minä jään täysin ulkopuolelle. tulee sellainen olo että miksi edes kutsutte kun ei kerran minun seura kiinnosta.
ja henkistä väkivaltaa.naiset tekevät juuri tätä jättävät porukan ulkopuolelle!
että pyydetään mukaan ja sitten on kuitenkin kolmas pyörä kuvioissa. Ja sitä harrastavat myös nelikymppiset naiset. Olen itse kokenut viime aikoina samaa moneen otteeseen. Tuntuu aika pahalta istua samassa pöydässä kahden ns. ystäväni kanssa, jotka jutustelevat vain keskenään eivätkä suo katsettakaan/sanaakaan minulle. Jos yritän sanoa jotain väliin, eivät he ole kuulevinaan.
Minulle tuollainen käytös on vierasta. Olen aina pyrkinyt huomioimaan kaikki samassa seurueessa olevat ettei kukaan tuntisi oloa ulkopuoliseksi. Olen ymmälläni ystävieni käytöksestä, koska selvinpäin he ovat täysin toista maata, mut jospa se humalatila paljastaa todellisen luonteen. Viime kerta on jäänyt niin hyvin mieleen, kun tunsin itseni niin helvetin ulkopuoliseksi heidän seurassaan, vaikka ilta oli vasta alussa. Sanoin jossain vaiheessa, että taidan vaihtaa paikkaa, niin toinen "ystävistäni" kommentoi sanomalla, että "jaa". Ei se mieltä lämmittänyt, ja poistuinkin, mutta kotiin.
Seuraavana päivänä yrittivät soitella, en vastannut enkä ole yhteyttä ottanut sen jälkeen muutenkaan. Miksi pitää alistua ja nöyrtyä, jos he eivät minua pidä ystävyyden arvoisena. Mut elämä jatkuu...:))
Taitaa olla ihan yleisinhimillinen ominaisuus. Pakko löytää joku heikompi, ettei itse olisi se heikoin.