välinpitämätön

Kuulostaa niin tutulta.
Kuvittelitko miehen ikuisesti jaksavan "palvoa maata jalkojesi alla"?

Kyllä tilanne aina ennenpitkää normalisoituu.

Kerroit tuossa toisessa viestissä, että olet kyllä silitellyt ja halaillut, mutta entäpä, jos se onkin sellaista huomiointia, mikä tehoaa kyllä sinuun, mutta ei häneen? Eli voisiko hänelle olla tärkeämpää esim. se, että kotiin tullessa on siisti koti ja ruoka valmiina ja tuo olisi se rakkauden osoitus? ( seksi myöhemmin)

Tai sitten ehdota viikonloppulomaa jossakin, pois stressistä? Tai pientä irtiottoa vaikkapa Linnanmäelle tai mikroautoradalle, riippuen nyt siitä, mistä miehesi voisi pitää ja mikä riittää kukkarollenne.

Eli yritän tällä sanoa, että avioliitossa tuetaan vuoroin toisia ja nyt on etsittävä tukimuoto, joka toimii miehesi tarpeisiin. Sinulta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, kunnes pääsette tämän vaiheen yli. Älä yritä painostaa puhumaan, hän ei varmaankaan löydä sanoja pahalle ololleen. Ennemminkin voisitte lähteä jostain yhteisestä kevyestä(ilman vaatimuksia tai raskaita järjestelyjä) tekemisestä jossain talon ulkopuolella...esim. jotain, mistä olette tykänneet seurusteluaikoina tai silloin, kun on mennyt hyvin..

Vastaus kysymykseesi: kyllä, olet hänelle niin läheinen, että hän purkaa pahan olonsa sinuun. Vaikkei olekaan helppoa, koita ajatella se positiivisesti: Olet niin läheinen hänelle, että hän uskaltaa olla vaikea seurassasi. Ei syy ole sinun, mutta tämä on se vastamäki, mistä vihkikaavassa puhuttiin. Voimia sinulle jaksaa tämä vaihe läpi!