Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 2 vuotta. Meillä ei ole koskaan ollut suurempia kriisejä ja olemme kumpikin rehellisiä ja uskollisia toisillemme. Jostain syystä kuitenkin viimeisen puolen vuoden aikana olemme alkaneet paisuttamaan pikkuasioista valtavia riitoja joiden lopuksi kumpiki on valmis häipymään. Minua niin v***ttaa se, että miten tyhjästä ne aina lähtee. Seksi on mahtavaa ja ne hyvät hetket todella onnellisia ja kaikinpuolin rakastan häntä ja hänkin minua mutta olemme molemmat todella väsyneitä tilanteeseen.
Olemme ehkä kumpiki hieman "aina oikeassa" ihmisiä mikä tietysti pahentaa asiaa.. Mihinkään terapiaan häntä ei saisi raahattua ikinä enkä tiedä kuulostaako se minustakaan kovin hyvältä. Ja mitä kauemmin tämä tilanne jatkuu sitä helpommin raivostumme toisillemme ja sen jälkeen itkemme yhdessä miksi asiat ovat päässeet tähän jamaan. Olemme tehneet vaikka mitä sopimuksia ja yrityksiä välttää riidat ja mikään ei tehoa. Onko se vain niin että rakkaus ei aina riitä? Jos eroamme se tuntuu niin turhalta. Ihan kuin heittäisi hukkaan jotain todella kaunista koska ei osaa käsitellä sitä.. Olemme molemmat hyvin väsyneitä :(
Olemme ehkä kumpiki hieman "aina oikeassa" ihmisiä mikä tietysti pahentaa asiaa.. Mihinkään terapiaan häntä ei saisi raahattua ikinä enkä tiedä kuulostaako se minustakaan kovin hyvältä. Ja mitä kauemmin tämä tilanne jatkuu sitä helpommin raivostumme toisillemme ja sen jälkeen itkemme yhdessä miksi asiat ovat päässeet tähän jamaan. Olemme tehneet vaikka mitä sopimuksia ja yrityksiä välttää riidat ja mikään ei tehoa. Onko se vain niin että rakkaus ei aina riitä? Jos eroamme se tuntuu niin turhalta. Ihan kuin heittäisi hukkaan jotain todella kaunista koska ei osaa käsitellä sitä.. Olemme molemmat hyvin väsyneitä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Me olemme seurustelleet nyt vajaat kaksi vuotta, ja minäkin olen sen todennut, että erimielisyyttä on enemmän kuin aikaisemmin. Ja toisinaan pikkujutuista saa aikaan vaikka minkälaista riitaa, jos kumpikin on väsynyt ja stressaantunut.
Mutta toisaalta, me molemmat tiesimme, että tämän "arkivaiheen" on pakko iskeä jossain vaiheessa, ja että hyviä hetkiä kuitenkin on paljon enemmän kuin niitä huonoja, vaikka niistä ei niin suurta meteliä pidetäkään.
Me olemme selvinneet aika paljosta reilusti juttelemalla. Siihen pääseminen tietenkin voi olla aika raskasta...
Miksi sinun on pakko olla aina oikeassa?
Anna välillä periksi, ota asiat huumorilla.
(Sama juttu poikakaverillesi niin kyllä se siitä)
Sillon kun tilanne on päällä ja on jos suuttunut pahasti on aika vaikea tehdä enää juuri muuta kuin räjähtää. Mutta on se mahdollista kun asian tietää ja sitä osaa jopa odottaa. Mitä aikaisemmin riidan kehittyessä sen huomaa - sen parempi.
Kun huomaat että tilanne menee taas kohti riitaa, tee jotain eritavalla. Jollainlailla irtaudu tilanteesta henkisesti ja fyysisestikin ehkä. Mene vessaan, pese kasvot, ajattele muita asioita. Käy ulkona. Mieti mitä taas on tapahtumassa. Jos ei mitään muuta niin tee vaikka jotain älytöntä ja hassua. Pääasia, että tilanteen saa jotenkin eri uralle.
niin vaikeaa.
Riitelyyn tarvitaan kaksi ihmistä ja sinä olet toinen niistä.
Sinä ihmettelet, että miten saisit raahattua miehesi johonkin terapiaan.
Sinä voit yrittää muuttaa itseäsi voit yrittää joskus niellä ylpeytesi.
Sen sinä voit tehdä. Se on sitten eri asia, kykenetkö siihen, osaatko olla raivostumatta.
Toista et voi muuttaa, mutta voit oman käytöksesi kautta vaikuttaa toisen käytökseen.
vaan sanoin etten itsekkään terapiaan halua :)