Auttakaa mua ja kertokaa mistä johtuu että aina jää yksin? En ole nyt mikään järin ruma vaikka en nyt mikään mallikaan. Johtuuko kaikki muutamasta kilosta liikaa mitä nyt ei niin paljon ole? Vai mistä se johtuu ettei kukaan mies koskaan juttelemaan tule? Itse niin ujo ettei uskalla mennä alotetta tekemään. Taustalla pelko tulla torjutuks ja et nauretaan päin naamaa. Onko miehillä samoja pelkoja? Miehet vois ainakin kommentoida..
Kertokaa mulle
Lonely one
201296
0Äänestä
Vastaukset 20
Vanhimmat
pelkoja torjutuksi tulemisesta.
ja mitä tulee kysymykseesi, niin siihen ei noilla tiedoilla voi vastata. Valitettavasti.
Se vaan on niin ankeeta olla aina se joka kattoo ja kuuntelee kavereitten juttuja mutta ite on aina yksin. Oon kuullu olevani kaunis ja et mulla on kaunis hymy mutta joku vika kai mussa on kun ei miehet yleensä edes mua vilkase. Tai jos tekeekin niin ni siihen se jää eikä kukaan tuu juttelee. =(
ulkonäön varaan tuudittautuminen voi pettää odotukset. Usein saa lukea naisten kirjoituksia "olen niin nätti, mutta en kelpaa". No ei se ulkonäkökään aina riitä.
Kiinnostutko miehestä pelkän ulkonäön takia niin paljon että menisit tervehtimään, jos et olisi niin ujo?
Ihmiseen liittyy niin plajon muutakin kuin ulkonäkö. Yksi on tapa jollaisena tekee mitä tekeekään. Miehillä puhuttaisiin karismasta tai sen puutteesta, naisella sitten varmaan charmista?
Jos olet ujo, niin oletko myös vakavan oloinen ja syrjäänvetäytyvä? Hiljainen?
Tiedän että sisin on tärkeempää kun ulkonäkö mutta myönnän sortuvani ulkonäön katsomiseen ensin. Onhan se asia minkä ensin näkee. Hiljainen olen kyllä. Oudossa porukassa niin käy aina varsinkin kun selvinpäin on. Muutaman jos juo niin uskaltaa paremmin. Enkä puhu nyt kaato känneistä.
kiinnittää huomion. Minuun ei kylläkään vetoa yhtään sellainen ulkonäkö, josta keskimääräisesti pidetään. Eli jos nainen on laittautunut sillä tavalkla kauniiksi, kuin millaisena keskimäärin kuvitellaan, niin ei iske minuun ollenkaan.
Minuun vetoaa kaikki hieman persoonallisempi tyyli, ehkä jopa hieman rokahtava/gootahtava tms.
Tuli vaan mieleen kun ulkonäöstä puhuttiin.
Mutta nyt olisi sinulle itsetutkiskelun paikka. Kyllä jokainen osaa loppujen lopuksi määrittää sen miksi on yksin ja vailla seuraa. Se vaan vaatii raakaa ja erittäin objektiivista itsetutkiskelua.
Aloita vaikkapa siitä, että kerro mikä on se juttu mihin sinussa pitäisi ihastua?
Paha mennä sanomaan. Mä mielestäni ja muitten myös oon mukava ja kaikkien kanssa melkein toimeen tuleva. osaan olla kotona jos toinen haluis viettää iltaa kaksin. Osaan kyllä olla erittäin hankala ja ärsyttäva mutta niin jokainen osaa. En osaa sanoa mikä on juttu mihin mussa pitäis ihastua.Mä oon vaan mä ja toista samanlaista ei tule vastaan missään.
Kuitenkin on niin, että ihmiset ihastuvat toisissa joihinkin tiettyihin piirteisiin. Jokaisella on myös omat persoonalliset piirteensä joihin voi ihastua. Mutta se vaatii sitä että ne näyttää ulospäin.
Ulkonäöllä toki voi saada parisuhteen, mutta sellaisen parisuhteen mikä perustuu muuhunkin kuin ulkonäköön saa vain siten että antaa itsestään ulos jotakin muutakin kuin vain nättiä hymyä ja korrektia käytöstä.
Jos on hirveän vaikea keksiä mihin sinussa pitäisi ihastua, niin se kertoo joko äärimmäisestä vaatimattomuudesta tai siitä että olet piilottanut tuon persoonallisen itsesi jopa itseltäsi. Voi olla että toisetkin silloin missaavat sen.
Tämä on sitten tietenkin ihan omasta perspektiivistäni, joten ei kannata pitää näitä horinoita minään totuutena.
Osais tuoda sen ulos niin tekisin niin. Osittain asia johtuu itsetunnon puuttesta. Olen sitä vuosien aikan hiukan saanut mutta en tarpeeks. Enkä haluaiskaan olla mikään itseään täynnä oleva.Ja mitääm roolejakaan kun en vedä vaan oon oma itseni. Jos on huono päivä niin ei sitä aina hymyillä jaksa.
Ei toki kenenkään tarvitse muuksi muuttua. Sitä en suosittele kenellekään. Mutta kun tietää millainen on, niin silloin osaa keskittyä omiin vahvuuksiin. Eli kehittää olemassa olevaa, ei muuttumista toiseksi.
Jokaisessa on jotain rakastettavaa, aivban varmasti. Sinussa, minussa ja kaikissa (tai ainakin melkein kaikissa).
Älähän huoli, kyllä kaikki vielä järjestyy. Ehkä se jotain tekoja vaatii, ehkä ei, mutta kyllä siitä vielä selvitään.
Hyviä jatkoja! Ja öitä :)
Ehkäpä, ehkä ei. mutta nuku hyvin.
"Jos on huono päivä niin ei sitä aina hymyillä jaksa."
Tässä on sun ongelmas. Kuulut ryhmään nimeltään "Grumpy Bitch". Kukaan ei tykkää grumpy bitcheistä.
Oikeastaan hymyileminen ja positiivinen asenne kuuluu peruskohteliaisuuteen. Miksi toisen pitää kestää sun yrmeyttäs? Se että yrittää olla hauska ja positiivinen ei ole roolin vetämistä, vaan toisten huomioonottamista ja hyvää tsemppiä.
Joten, TSEMPPIÄ vaan sulle! :)
Kyllä mä aina hymyilen ei se sitä oo. Eli en kuulu siihen joukkoon.
Juuri tuollaisia kirjoitksia en ymmärrä. Mikä sai sinut uskomaan että kirjoittaja olisi "grumpy bitch?"
Siis siitäkö kun hän kirjoitti että aina ei jaksa hymyillä?
VITTU HALOO!?
Kuka jaksaa AINA hymyillä? Miss Suomien lisäksi?
Todella omituisia johtopäätöksiä täällä vedetään...
Sain sellaisen mielikuvan viestin kirjoittajasta yhden hänen lyhyen tekstinsä perusteella.
Ihan sama onko kirjoittaja sellainen vai ei, jos nyt ihan yleensä puhutaan, grumpy bitchit ovat aika ikäviä ihmisiä. Tai voivat ne teietnkin olla jotain lutuisia pupuja sammakon kuorissa, mutta eihät sitä koskaan saa selville, ku ei kiinnosta sellaiseen tutustua.
Mä oon vaan huomannut, ku grumpy bitcheillä on vaan aika usein just tää sama selitys sille, miksi istuvat naama pitkänä - "ei oo hauskaa", "ei jaksa vetää roolia".
Suurin osa ihmisistäpä (minä mukaan lukien) yrittää näyttää iloiselta, vaikka ei sattuisikaan olemaan sillä tuulella. Ja itse asiassa kun sitä yrittää, sitten alkaa oikeasti hauskaa.
No joo, välillä kun on ihan paska ja voimaton olo, mut on kuitenkin ihmisten kanssa tekemisissä, täytyy kuitenkin pitää sellasta positiivisuutta yllä, koska synkistely vain pahentaa tilannetta. Silloin kun sä koet toisen positiivisuutta, sulla on itselläs parempi ja helpompi olla, joten tehdään sitä ei edes itsemme vaan kanssaihmisten vuoksi.
Cya!
Oletko ikinä kokeillut katsoa jotain kivaa kaveria silmiin vähän pidempään kuin sekunnin, että se toinenkin tajuaa että katsot juuri häntä, ja hymyillä samalla? Voin melkein luvata että tuo neuvo tekee jo sinusta paljon helpommin lähestyttävän eikä tarvitse edes pelätä pakkeja. :)
Ja joo, meillä miehillä noita pelkoja vasta onkin.
mieltä!...Itse en lähde edes naiselle jutskaamaan ellei tämä ole jollain tavalla tehny selväksi, että kiinnostusta löytyisi, esim. katsoo silmiin ja hymyilee pidempään kuin sekunnin. Tai tulee pyytämään tulta tai muuten vaan lähemmäs minua seisoskelemaan, jolloin keskustelun avaus tapahtuu helpommin.
Joku rohkea, joku ei.... =)
Kokeiltu on sitäkin mutta sen jälkeen yleensä toinenei katso enään
pupu pöksyyn....Joka tapauksessa, mitään ei saa ellei sitä itse lähde hakemaan, sen olen huomannut. Mutta kun en itse varsinaisesti edes ole haku päällä...en tositarkoituksella enkä yhden yön seuraakaan, niin minun ei tarvitse stressata joka kerta baareissa/terasseilla ym. että mistä sitä löytäisi elämänsä naisen.
Se tulee jos/kun on tullakseen. Kun se oikea tulee, niin sen kyllä huomaa...molemmat!
Juuri sen takia ala edes seurustelemaan enää ellei minussa itsessäni tunnu oikealta.
Mutta älä luovuta, muuta en voi neuvoa. Jokaiselle meistä on Se Oikea jossain..=)
mitään etsi. Ja mitään ei edes löydä jos etsii. Olis vaan kiva joskus tulla huomatuks.
olen itsekin huomannut. Jos onnea etsii, sitä ei ainakaan löydä. Onni kyllä löytää sinut kun aika on oikea.
Itselläni käy usein niin, että tulen kyllä huomatuksi, mutta siihen se sitten jääkin.
Toisaalta, olen kyllä oikeastaan mielissäni, että vientiä riittäisi jos niin itse haluaisin. Mutta kun ei kiinnosta alkaa etsiä mitään hetken hupia. Viihdyn sinkkuna vallan mainiosti tällä hetkellä.
Vaikka olen yksin, en ole yksinäinen. En ole löytänyt onnea, mutta olen onnellinen. :)