Exä kiusaa

Meilä teki samaa vaikka itsellä jo "uusi". Lakkasin vastaamasta puhelimeen ja poistin viestit lukematta. Ilmoitin että kun se on tätä kiusaa, tapaamisajat on paperissa. Jos jotain lapsiin liityvää asiaa, ota yhteys lastenvalvojaan joka kertoo mulle. Jos oleellista asiaa...

"Olenko vain vastaamatta puheluihin, viesteihin jne vai kannattaako olla yhteydessä johonkin viranomaiseen? "

"Mielessäni on käynyt perheneuvola, lastenvalvoja, oikeusaputoimisto.. vai kärsinkö vaan ja annan ajan kulua?"

Toivon että ymmärrät, että kiusanteko, psyykkinenkin, on väkivaltaa eli laiton on jo tapahtunut, sinä ja lapsesi olette uhrina jo nyt.

Ehkä kirjoituksesi osoite olisi ollut perheväkivallan osatolla, sillä sieltä näitä juttuja ja kokemuksia eniten lukee.

Mutta olet joutunut rikoksen uhriksi, onneksi olet fiksu, ymmärsit jo, että viranomaisiin o n syytä ottaa yhteys.

Viimeinen lauseesi huokasutti, kärsiäkkö vai ei, siinä vasta pulma, jonka sinä itse ainoastaan voit päättää.

Missä menee rajasi, mikä mielestäsi on normaalia kanssakäymistä ja kommunikointia? Kuinka pitkälle annat toisen ihmisen itseäsi käyttää?

Tuntuvatko ja näyttävätkö kengän jäljet selässäsi kivoilta vai vastenmieliseltä, sen sinä itse päätät ja määräät.

Jos toiseen suuntaan kumartuu, tulee pyllistäneeksi toiseen. Mutta mikä sinusta tuntuu oikealle tai väärälle?

Rukoilen todella puolestasi, että saat viisautta ja ymmärrystä elämää tukeviin ja rakentaviin ratkaisuihisi.

Olen vakuuttunut, että löydät oikean tien, pois labyrintistasi. Sillä ymmärsit kirjoittaa ja tulkita pahaa oloasi tänne.

Jos joku asia on normaalia, ei silloin tule mieleenkään kysellä toisilta, onko se toisistakin sitä.