Ystävänä?

mies tarjosi ystävyyttä, joka olikin sitten niin väkinäistä ja välinpitämätöntä, että se satutti vielä enemmän.

päätin sitten lopulta, etten halunnut sellaista "ystävyyttä" ylläpitää, parempi olla sitten kokonaan ilman. ja jonkin ajan kuluttua tuntui niin paljon helpommalta jatkaa eteenpäin.

Vaikka tämä tyttö jättikin minut, tiedän sen, että hän välittää minusta todella paljon, vaikkakin itselläni on silti niin suuret tunteet häntä kohtaan. Kaikki ne haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat karisivat sitten pois, kun hänellä onkin uusi mies mielessä, ja haluaa olla vain pelkkä ystävä.

Tämän takia se satutti minua myös todella paljon, koska asiahan tuli kuin nurkan takaa esille. Tyttöhän ei halunnut kertoa tästä ensiksi, koska hän pelkäsi menettävänsä minut kokonaan, vaikkakin huomasin että hän on muuttunut.

Toisaalta, haluaisin olla hänen todella hyvä ja läheinen ystävä - toisaalta, en tiedä kestänkö sitä tuskaa ja mahdollista mustasukkaisuutta siitä koituisi.

Vaikka voihan se olla niinkin myös, että jättäjä haluaa jätetylle paremman olon, mutta kumminkin tunnen tämän ihmisen niin hyvin, ja muutama mainitsematon syykin siihen on, että hän välittää minusta ja ei halua menettää minua. Vituttaa.

särkynyt sydän kirjoitti:

Vaikka tämä tyttö jättikin minut, tiedän sen, että hän välittää minusta todella paljon, vaikkakin itselläni on silti niin suuret tunteet häntä kohtaan. Kaikki ne haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat karisivat sitten pois, kun hänellä onkin uusi mies mielessä, ja haluaa olla vain pelkkä ystävä.

Tämän takia se satutti minua myös todella paljon, koska asiahan tuli kuin nurkan takaa esille. Tyttöhän ei halunnut kertoa tästä ensiksi, koska hän pelkäsi menettävänsä minut kokonaan, vaikkakin huomasin että hän on muuttunut.

Toisaalta, haluaisin olla hänen todella hyvä ja läheinen ystävä - toisaalta, en tiedä kestänkö sitä tuskaa ja mahdollista mustasukkaisuutta siitä koituisi.

Vaikka voihan se olla niinkin myös, että jättäjä haluaa jätetylle paremman olon, mutta kumminkin tunnen tämän ihmisen niin hyvin, ja muutama mainitsematon syykin siihen on, että hän välittää minusta ja ei halua menettää minua. Vituttaa.

Lue lisää

minä lopetin suhteen, mutta halusin jatkaa tosi ystävänä lopun elämääni. mies oli mulle tosi rakas, mutta käytännön syistä (rakkaus/seksi-)suhdetta ei voinut jatkaa.

ystävyyssuhteen ylläpitäminen ja hoitaminen oli aika raskasta ja välillä hermoja raastavaa. kaipasi toista ihan sairaasti, mutta samaan aikaan yritti tsempata ja olla "iloinen ja reipas" kaveri. itse aurinko. kaikenlaista vihjailua ja ehkä odotuksia puolin ja toisin, pettymyksiä ja pahaa mieltä. riitaa. tunteet oli liian pinnassa vielä. ei kai kaverisuhteeseen kunnolla pysty, ennen kuin suhteen surutyö on tehty.

lopulta mies alkoi ottamaan etäisyyttä ja nyt olemme enää harvoin yhteydessä. minä kaipaan häntä joka päivä. hänellä on jo uudet kuviot ja tuntuu ahdistavalta tajuta, etten todennäköisesti enää koskaan ole hänen kanssaan missään tekemisissä.

rakastavaisista ystäviksi? oikeesti? tuntuu olevan mission impossible...

Olimme hyvin rakastuneita, haaveilimme yhteisistä unelmista ja odotimme yhteistä tulevaisuutta. Sitten tyttöystäväni sanoi, että ei ole valmis suhteeseen, vaan hänen täytyy selvittää omaa elämäänsä, oppia rakastamaan itseään. Pyysi että olemme ystäviä hetken, otamme askeleen taaksepäin.

Uskoin ja annoin hänelle tilaa ajatellen kuitenkin, että vielä me yhteen palaamme. Hän otti etäisyyttä ja kun yritin udella mikä on, niin ei suostunut enää kertomaan. Pari kuukautta myöhemmin hän ei voinut kuvitellakaan meitä enää yhdessä, oli löytänyt uuden. Ilmeisesti jo samaan aikaan, kun oli kanssani.

Silti hän haluaa olla ystäväni. Vaikka olen katkaissut häneen pariksikin kuukaudeksi täysin yhteyden, niin hän ottaa yhteyttä, jos näkee minut jossain. Ilmeisesti ei halua minuakaan menettää, pitää varalla hyllyllä. Vaan ei. Jotta minä voisin olla ehjä ja luottaa vielä naisiin, niin ystävyys ei toimi.

Jäi minulle sentään hyviä muistoja, vaikka hän satuttikin. Mut tästä oppii taas jotain, ehkä minäkin löydän ihmisen, johon luotan ja jota rakastan koko sydämestäni.

tosiystävä kirjoitti:

minä lopetin suhteen, mutta halusin jatkaa tosi ystävänä lopun elämääni. mies oli mulle tosi rakas, mutta käytännön syistä (rakkaus/seksi-)suhdetta ei voinut jatkaa.

ystävyyssuhteen ylläpitäminen ja hoitaminen oli aika raskasta ja välillä hermoja raastavaa. kaipasi toista ihan sairaasti, mutta samaan aikaan yritti tsempata ja olla "iloinen ja reipas" kaveri. itse aurinko. kaikenlaista vihjailua ja ehkä odotuksia puolin ja toisin, pettymyksiä ja pahaa mieltä. riitaa. tunteet oli liian pinnassa vielä. ei kai kaverisuhteeseen kunnolla pysty, ennen kuin suhteen surutyö on tehty.

lopulta mies alkoi ottamaan etäisyyttä ja nyt olemme enää harvoin yhteydessä. minä kaipaan häntä joka päivä. hänellä on jo uudet kuviot ja tuntuu ahdistavalta tajuta, etten todennäköisesti enää koskaan ole hänen kanssaan missään tekemisissä.

rakastavaisista ystäviksi? oikeesti? tuntuu olevan mission impossible...

Lue lisää

Niin se on tosi vaikea asia. En usko että se on hyvä idea pysyä ystävinä, mutta ehkä se onnistuukin jos a)ero on ollut yhteinen päätös tai tapahtunut ainakin sovussa b)kaikki asiat on puhuttu läpi riittävän hyvin ja suhteelle on annettu riittävän paljon mahdollisuuksia c)molemmat tietävät missä mennään, eli avoimuutta JA tiukat rajat siitä mikä on sopiva ystävälle ja mikä ei!!! d) on paljon rakkautta ja hyvää tahtoa. Itse en ole koskaan kyennyt siihen. En usko että jättäjä haluaa olla oikeasti ystävä, enemmän ehkä tekee vaan mieli häipyä nopeasti ja vaivattomasti. Jättäjä haluaa siirtyä eteenpäin. Jätetty haluaa ystävyyttä mutta tuntee itsensä petetyksi siinäkin kun toinen vetäytyy pois eikä jaksa käsitellä suruasiat. Edellisen suhteen jälkeen yritin kovasti oll aystävä koska jättäjä niin halusi. Se ei toiminnut koska oikeasi hän vaan halusi päästä helposti ilman syyyllisyydentunnetta eteenpäin. Minä en pystynyt auttanut siinä koska olin niin poikki koko tilanteesta ja sairas. En koskaan syyllistänyt häntä tilanteestani mutta hän teki sen itse eikä enää halunnut olla yhteydessä. itse olin vaan vihainen ja pettynyt koska hän ei antanut minulle yhtään mahdollisuutta, eikä halunnut puhua asioista, eikä antanut tukea kun olin sairas, eikä kertaakaan ottanut tise yhteyttä vaikkapa niin heinosti halusi olla "ystävä". Eli silleen...