Ei sokkotreffejä

Itse olen ollut vuosin varrella aika monilla sokkotreffeillä, lähinnä netin kautta. Johtunee siitä, että ole aika ujo, enkä saa oikein mitään aikaiseksi esim baareissa. Kaltaisilleni ihmisille ko. sokkotreffit voivat olla se helpoin tapa päästä treffeille, joillekin jopa ainoa.

Olen kuitenkin kanssasi pitkälti samaa mieltä. Suurin osa tuttavuuksistani ovat johtaneet ainoastaan siihen ensimmäiseen ja viimeiseen tapaamiseen. Muutaman kanssa on tapaamisia kertynyt hieman enemmän, yhden kanssa jopa suoraan sänkyyn, mutta mitään pysyvää ei ole syntynyt. Tuntuu siltä, että vaikka maileissa ja puhelimessa toinen tuntuu vaikka kuinka ihanalta, niin tavatessa kaikki on toisin. Siinä kuitenkin lähdetään käytännössä nollatilanteesta tutustumaan. Monet ovat kaiken lisäksi parempia kirjottamaan kuin puhumaan, joten siinäkin voi tulla melkoinen pettymys...On odottanut jotain romanttista ja hauskaa kumppania, mutta siinä istuukin hiljainen ja ujo ihminen. Luonnollisesti pettymys on suuri. Sitten aletaan ajattelemaan kriittisesti kaikkea mahdollista ja lopulta tullaan jo siihen lopputulokseen, että toinenhan on valehdellut kirkkain silmin maileissa ja unohdetaan, että itse on katsonut jokaista sanaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja ajatukset ovat olleet kaukana maan pinnasta. Nettitreffeissä juuri nämä suuret odotukset pilaavat helposti kaiken. En toki väitä, etteikö asioiden kaunistelu tai jopa valehtelu olisi yleistä. Sitä tosin en ymmärrä, miksi pitää alkaa valehtelemaan, jos meinaa oikeasti tavata toisen? Jos ei kelpaa omana itsenään esim sähköpostissa, niin mitähän se mahtaa olla sitten tapaamisella? Tuskin ainakaan sen parempaa.

Minulle näistä lukuisista sokkotreffeistä on ollut se hyvä puoli, että olen oppinut käymään treffeillä ja saanut kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Tällä hetkellä tapailen erästä ihanaa tyttöä, kaikki on ainakin toistaiseksi mennyt hyvin. En kuitenkaan tavannut häntä netin kautta, vaan hän pyysi minua treffeille. Hauskaksi tämän tekee se, että tyttö on vähintäänkin yhtä ujo kuin minä itse, mutta uskalsi kuitenkin pyytää minua treffeille. Asiaa varmaan helpotti se, että olimme tuttuja ja hän tiesi, että jos minua ei olisi kiinnostanut, olisin hoitanut asian joka tapauksessa kohteliaasti. Tapaamisemme tapahtui kotibileissä, mikä on mielestäni ehkä sittenkin se paras paikka tutustua.

Minulla nämä sokkotreffit siis toimi lähinnä harjoitteluna kunnollista treffailua varten. Yhdestäkään nettitreffistä ei ole tullut minullekaan pysyvää ystävää, mutta ei myöskään vihamiehiä. Vaikka omalla kohdallani sokkotreffit eivät koskaan johtaneet toivottuun lopputulokseen, olen kuitenkin kuullut onnistumisistakin. Eihän sitä koskaan voi tietää, vaikka tämä kumppani olisi juuri sellainen, miltä hän on tuntunut... :)