Haluan lähteä interreilaamaan yksin, koska ikäiseni kaverit ovat sitoutuneet tai muuten innottomia matkustamaan halpabudjetilla ympäri eurooppaa.
Ongelmani on äiti. Hän ei päästä minua, pelkää, että minulle käy jotain: minut myydään itäeurooppalaiseen bordelliin tai elimeni varastetaan tai muuta pahaa.
Tässä iässä tiedän, että haluan matkustella ja uudet maat ja sellainen huolettomuus, siitä mitä huominen tuo tullessaan kiinnostaa.
Eli miten vakuutan äitini siitä, että pärjään maailmalla ja saan "luvan" lähteä yksin reisssuun?
Kertokaa kokemuksia miten pärjätään huolehtivien äitien kanssa. En halua tehdä äidistäni hermorauniota matkani ajaksi..
Ongelmani on äiti. Hän ei päästä minua, pelkää, että minulle käy jotain: minut myydään itäeurooppalaiseen bordelliin tai elimeni varastetaan tai muuta pahaa.
Tässä iässä tiedän, että haluan matkustella ja uudet maat ja sellainen huolettomuus, siitä mitä huominen tuo tullessaan kiinnostaa.
Eli miten vakuutan äitini siitä, että pärjään maailmalla ja saan "luvan" lähteä yksin reisssuun?
Kertokaa kokemuksia miten pärjätään huolehtivien äitien kanssa. En halua tehdä äidistäni hermorauniota matkani ajaksi..
Vastaukset 16
Vanhimmat
joka ilta ennen nukkumaan käyntiä. Siitä äiti tietää että lapsella on kaikki hyvin.
Onnea matkallesi!
sitä joka päivä. Laita kuvia itsestäsi ja matkakohteistasi. Ja voihan hän soittaa kännykkääsi vaikka joka päivä, jos haluaa. Tai ota hänet mukaan!
Vieläkö 30-vuotias saa intereil-liput? Onpa ajat muuttuneet. Ennen oli vain parikymppisiä reilaajia.
Miten selviät aidistä arkena? Eikö hän ole joka hetki huolissaan, olet sitten missä tahansa.
Aina voi sattua jotain.
Sinulla on ripustuvainen äiti, joka kadehtii sinun menointoasi. Siksi haluaa ylihuolehtia, ettet lähtisi.
Äiti on mielestäsi heti ylihuolehtiva ja kateellinen, jos on huolissaan tyttärensä yksinreissuamisesta maailman turuilla?
Jokainen normaali lapsestaan välittävä äiti on, mutta rauhoittuu kunhan saa jotakin tietoa matkan varrelta että kaikki sujuu hyvin.
Onneksi on kännykät ja sähköpostit, ennen ... ei kauaakaan sitten elettiin ihan postikorttien varassa.
Miten niin ei äiskä päästä? Asuitko kotona? Pistääkö oven säppiin?
Senkus pakkaat kamat ja otat bussin kentälle.
Äiskä saa pärjätä hetken omillaan.
kiinni ja eikun menoksi.
Jos nyt et lähde niin teidän suhde on loppuelämäsi jossain ihme sympiöösissä.
Kun minun itseni olisi aikoinaan pitänyt tehdä niin, ajattele, vielä 25 vuotiaana mun äidillä oli mun kämpän avain ja sinne tulla ryykäsi silloin itseä huvitti.
Välillä se kurkkasi vaan eteisen ovesta sisään ja katsoi kuka on kylässä.
Viimeksi miesystävä oli olemassa mutta sekin haihtui kun äiti oli kolmantena pyöränä.
(tosin ero ei kai ihan nyt pelkästään äidistä johtunut?)
Avaimet on otettu pois ja välit on helvetistä.
Nyt se ei pääse enää sisään mutta vahtaa tuolla ulko-ovella ja tiputtelee outoja lappuja ja nyyhkii kun olen kamala ja tunteeton.
Niin, minä olen 52 ja äiti 74.
joo joo. Höpsistä kukkuu. Ei tällaista kolmikymppistä voi olla olemassakaan. Minä olin kolmikymppisenä kolmen lapsen äiti ja yhden firman kakkospomo. Kesälomilla seilattiin porukalla pitkin Eurooppaa.
Parikymppisenä matkustelin yksin.
Siis kai sinä olet auttavan kielitaitoinen ja kohtuullisen itsenäinen ja tarmokas? Ota äityli mukaan :) jos on vaikeata.
Minä olen 58 ja joskus jätän miehen kotiin ja lähden matkaan äidin kanssa. Äiti on 75 ja minua parempikuntoinen, koska reissaa vakituisesti ikäistensä naisten kanssa. Viimeksi kiipeili Perussa ja Nepalissa. Nyt uhkaa lähteä yksin uudelleen Peruun. Minä annan mennä.
Eli kyllä tuollasia kolmekymppisiä on. Mie oon kovasti yrittäny sille sanoo että hää voi tehä mitä vaa, ei oo enää tilivelvollinen äidilleen. Vaikka äitisä ei tykkääkään kaikesta mitä hää tekis. Mut silti valitus on aina että ei voi tehä sitä ja tätä ko äiti ei tykkää. On siis iha äitisä tossun alla. Äiti ostaa sille viel vaatteitaki.
Miusta on todella outoo tollanen, että 30v NAINEN on vielä noin kiinni äitissään.
Et sinä sitä lupaa mitenkään muuten saa kuin ottamalla sen itse. Kolmekymppisenä ei kuule keltään enää lupia kysellä, mitä saa elämässään tehdä ja mitä ei. On äitisi oma asia pärjätä sen kanssa, että olet reissussa. Ei se äitisi hermoilu ole sinun ongelmasi. Ala nyt hyvä ihminen elämään omaa elämääsi, äläkä anna kenenkään komennella.
No etpä sinä tuohon äitisi lupaa tarvitse tuohon Interreiliin...senkus meet vaan!
parhaan matkan just interreilaten..
ja YKSIN.. JA OLIN 21 !!!!
vähänkös olet äitisi hameen alla - 30 vuotta????
vai mitä?
Me ihmiset nyt ollaan vaan kaikki erilaisia. Joku toinen on kypsempi kakskymppisenä kuin toinen viisikymppisenä.
Jos nyt vaan natsaa niin heikosti että saa dominoivan äidin ja itse luonteeltaan on kiltimmänsorttinen niin sou?
Irvistely auttaa, juu.
Tähän itse asiaan kyllä sanon että tutkiskele nyt tarkkaan vaan elämääsi ja mitä siltä haluat, etkä sitä mitä se äiti haluaa.
Äitikultaa silti unohtamatta.
ja hei, en malta olla muistuttamatta, että me tyttäret alamme muistuttaa äitejämme yhä enemmän mitä vanhemmiksi tulemme.
ja sekös naurattaa meitä viidenkympin ohittaneita naisia!
ja ennen aina vannonut ettei samanlaiseksi tule.
Sitten yllärinä yhtäkkiä suusta pääsee juuri samanlaisella äänensävyllä lausuttu tutunomainen mielipide.
:D :D
Keskimmäinen lapsikatraastani juuri ilmoitteli,että lähtee sitten viikon päästä Kiinaan,viideksi kuukaudeksi.On 23 v ja opiskelijavaihto kyseessä.Kaiken on hoitanut valmiiksi,ilmoitteli kai niin myöhään,ettei kukaan ala enää hänen päätänsä kääntämään.Tietysti äitinä jännittää,ainakin siihen asti,että kuulen,että on turvallisesti selvinnyt perille.Lapset tekee omat valintansa ja niihin on vanhempien tyytyminen.
reilaamassa 19-25 vuotiaana useampana kesänä yksin tai likkakaverin kanssa. Tosin maailma ehkä oli rauhallisempi silloin (80 luku) vai oliko? Jälkeen päin ajatellen vanhempani ovat olleet varsin avara katseisia, koskaan eivät vastustaneet toimintaani. Vaikka olivat iältään melko vanhoja. Tosin jälkeen päin äiti kertoi pelänneensä sitä sun tätä.
En osaa sinua neuvoa muuten kuin, että lähdet vaan. Tänä päivänä on helppo pitää yhteyttä kännykällä tai sähköpostilla.