Lueskelin näitä viestejä ja kiinnitin huomioni asiaan, että hyvin usein tarjotaan eroa ratkaisuksi pieniinkin asiohin. Älkää nyt hyvät ihmiset yllyttäkö toisia eroamaan joka pikkuasian takia. Ymmärrän ehdotukseksi, jos puoliso on väkivaltainen tms, mutta kyllä muuten asiat olisi ensin pyrittävä ratkaisemaan muulla tavalla. Jos ei muut tavat auta niin sitten se ero. Eräskin tarjosi täällä eroa ratkaisuksi toiselle yhden mykkäkoulun takia... HALOO!!! Ero on kumminkin, ainakin niiden ihmisten kannalta, joita olen seurannut, sekoittanut elämän vuosiksi. Varmaankin joidenkin kohdalla helpottanutkin elämää, mutten usko, että se koskaan helppoa on.
Tätä mieltä eronnut, mutta ex:n kanssa hyvissä väleissä oleva ukkeli
Tätä mieltä eronnut, mutta ex:n kanssa hyvissä väleissä oleva ukkeli
Vastaukset 5
Vanhimmat
vain olen samaa mieltä kanssasi.
Nykyihmiset eivät halua nähdä vaivaa minkään asian tähden, siinä yksi syy avioerojen määrän kasvuun.
Suhteessa olevien ongelmien ratkaisu eroamalla ei ole mikään ongelmanratkaisu, se on pakenemista. Ei haluta ottaa vastuuta eikä kokea niitä sen mukanaan tuomia ikäviä tunteita.
Eron syinä väkivalta, päihteet, jne. eivät kuulu tuohon yllämainittuun.
Tai noin minä sen näen - 15 vuotta ja kolme lasta takanani. Matkalle on mahtunut kaikenlaista.
.. samaa mieltä. Itse kahdesti eronneena. Ensimmäisestä suhteesta on lapset, nyt jo lähes aikuisia. Siitä suhteesta olisi pitänyt lähteä jo ajoissa, mutta lapset tuli tehtyä ja onneksi lopulta älysin lähteä. Paljon se vaati miettimistä, roheutta, vaati myös poljetun itsetunnon rippeiden keräämistä: minä en ansaitse näin huonoa kohtelua, tämä elämä ei ole minun elämäni. jos en koskaan ketään muuta miestä saa, kuten se mies väitti, niin olen sitten yksin lasteni kanssa..
Toisen liiton, avioliiton, olisin halunnut pelastaa, minusta sen olisi voinut. Mutta mies ei halunnut. Hän halusi erota. Ei siinä mitään enää voi. Kaikenmaailman perheneuvolat ym. käytiin, nyt hän voi sanoa, että kyllä minä yritin, haettiin apua, mutta kun ei.. ei hän halunnutkaan sitä suhdetta korjata, koska silloin hänen itsensä olisi myös pitänyt tehdä asioiden eteen paljon. Siihen hän ei ollut halukas ainakaan minun kanssani. Ehkä tämän uuden naisen, johon hän minut "vaihtoi".
Eron syyt olivat täysin erit molemmissa.
En ole katkera, vaikka saatan siltä kuulostaa. ??Tällä hetkellä olen tyytyväinen että erosimme. Nyt elän hyvää elämää, saan vihdoinkin olla se mitä olen, minua ei vaadita muuttumaan = olemaan toisenlainen, minun peruspersoonaani ei kajota: miten sinä voit noin ajatella, olisit toisenlainen, miten voit olla tommonen jne.
niin tutulta.itse kolme kertaa eronneena, tiedän että ero ei aina ole helppo vaikka suhde olisi miten rikkonainen tahansa takana. eka ero oli miltein sopuero, toisesta lähin väkivallan takia ite kävelemään ja kolmas jätti hyvin kylmästi yks kaks mitään selitystä antamatta, samas rytinäs jäin oottaa viel vauvaakin. mutta ajatelkaa hyvät ihmiset ennekuin eroatte ja yrittäkää edes puhua.
mä luulen että tällä palstalle kirjottelee paljon nuoria,jotka eivät ole olleet koskaan pitkässä parisuhteessa. he pitävät viittä vuotta jo tosi pitkänä seurustelu aikana.. he eivät ymmärrä miten paljon sen liiton eteen ollaan työtä tehty,koska he itse eivät ole olleet semmoisessa ainakaan vielä.parisuhde on monen monen vuoden työn tulos,kukapa sitä haluaisi hetkessä..
monet eroaman neuvovat luultavasti ovat juuri itse seurustelussaa siinä vaiheessa,että kun toisesta paljastuu jotain tosi epämiellyttävää,niin potkastaan pellolle vaan,koska ollaan niiin tuore pari ja vasta tutustutaan.silloin ehkä kannattaakin erota jos tulee ristiriitoja eikä sovita yhteen..
mutta jokainen kun vähän miettii ymmärtää varmasti että pitkä avioliitto on täysin eri asia,kun nuorten muutaman vuoden seurustelu.
huom! en itsekään tiedä mitäään avioliitosta,olen itsekin nuori,mutta monet muoret ovat minua ymmärtämättömämpiä..jokatapauksessa koitin tarjota toisenlaista näkökulmaa..
hyvää kesää kaikille ja parisuhde onnea!=))
Niinpä: jos kahden nuoren seurustelussa on kovasti ongelmia, on minusta ainakin parempi erota. Miksi pitää yhdessä suhdetta, jossa on paljon ristiriitoja, kun ollaan nuoria ja edessä on koko elämä, ja voi tavata sellaisen tytön/pojan, jonka kanssa yhteiselämä ja seurustelu sujuu kitkattomammin?! Puhun täsi-ikäisyyden kynnyksellä olevista. Silloin se ei ole luovuttamista edes, se on tervettä itsetuntoa.
Pitää hyväksyä myös, että seurustelu on ns. harjoittelua ja opettelua, ei siis tarkoitettukaan loppuiän suhteeksi.
On hullua olla suhteessa siksi, että "jos mä jätän ton, niin ehkä mä en koskaan enää löydä ketään muuta; jos mä oon ton kans niin ainakin mulla joku jonka kanssa perustaa perhe".. tiedän nuoren pojan joka ajatteli/ajattelee? näin. Ja jatkaa seurustelua, suhde on minun korvaan sellainen, että erotakin voisi, ristiriitoja.