Mitä ihmettä mun pitäisi tehdä? Löysin maailman ehkä ihanimman miehen joka tekee ruokaa, siivoaa, huolehtii on hellä ja muutenkin ihan super. Paitsi :) että hänellä on kolme poikaa luonaan asumassa, kaks murrosikäistä ja yks nuorempi. Pojat ovat ottaneet minut vastaan avosylin ja minusta on tullut nuoremmalle aika tärkeä osa hänen elämää. Äiti käy hakemassa pojat noin kerran kuussa, hän asuu toisella puolella maata. Kaiken pitäisi olla hyvin mutta mieheni ilmoitti jo aikoja sitten ettei hän halua enää lapsia. Minä haluan, luulin että nämä rriittäisivät mutta niin ei ollutkaan sitten. En halua painostaa miestäni sillä hänellä on vaikea avioero takana ja opettelu yksinhuoltajuuteen vei voimia. Olemme olleet yhdessä nyt vuoden ja mietin mitä pitäisi tehdä. Tämä perhe on muodostunut minullekin perheeksi mutta mietin kuinka voin elää loppuelämän katkeroitumatta? Onko se edes mahdollista kun katson mieheni rakkautta poikiaan kohtaan ja tiedän ettei minua kukaan koskaan tule kukaan kutsumaan äidiksi...
Tiesin asian heti alussa mutta nyt vasta olen sen sisäistänyt oikein kunnolla.
Haluan olla näiden miesten kanssa loppuelämäni ja lapsen nykyisen mieheni kanssa. Hän ei halua lasta.
Tiesin asian heti alussa mutta nyt vasta olen sen sisäistänyt oikein kunnolla.
Haluan olla näiden miesten kanssa loppuelämäni ja lapsen nykyisen mieheni kanssa. Hän ei halua lasta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tässä vaihtoehtoja:
- eroat miehestä ja hankit uuden joka haluaa lapsen
- jätät ehkäisyn pois ja teet "vahinkolapsen"
- käyt vieraissa ja hankkiudut raskaaksi sillä tavalla
- uskot siihen omaan valheeseesi, että kyllä se mies vielä mielensä muuttaa ja odottelet niin kauan, että sinulla ei enää ole lapsenteko mahdollista - ja sitten katkeroidut.
- uskot siihen omaan valheeseesi, että kyllä se näin homma menee ilman omaakin lasta ja katkeroidut...
- adoptoitte yhdessä lapsen
- adoptoit yksinäsi lapsen
- adoptoit miehesi lapset
Minusta yhtälö on mahdoton.
Ymmärrän hyvin miestä. Niin varmasti ymmärrät sinäkin. Voi olla, että mies muuttaa mielensä, ei luultavasti ihan lähiaikoina, paitsi painostamalla, ja siitä taas ei sinun kannaltasi seuraa hyvää.
Jos mies on valmis uuteen lapseen joskus vuosien päästä, ehkä kymmenenkin vuoden kuluttua, teidän ja sinun tilanteesi on jo toinen.
Ei ole mitään järkeä tehdä lisää lapsia tuohon systeemiin. Harmi sinun kannaltasi. Minusta sinun on nyt tehtävä selkeä valinta.
Muistutan, että aika moni on katunut vapaaehtoista lapsettomuuttaan. Teille voi tulla ero, olet liian vanha erottuasi enää saamaan lasta tai edes adoptoimaan.
Tosin et maininnut ikääsi ja näin ollen "pelivaraasi".
Ei toisen lapsia voi adoptoida jos niilla on jo valmiiksi kaksi vanhempaa. Kaikkea sita kuulee.
on niin, että oma lapsi on aivan naisen elämän keskeisin juttu. mitään ei kadi niin paljon kuin sitä että että on luopunut äitiydestä. Jos olet nuori niin voit odotella et mies muuttaa mielensä.
Niin eikö se pitäisi heti ottaa selville haluaako mies vai ei? Kamalaa jos ei halua ja aletaan painostaan. Ei voi vaan olettaa kumppaninsa suostuvan myöhemminkään painostuksen alla.
samankaltainen tilanne, paitsi että mieheni haluaa lapsia ja minä en. Hankala juttu. Ja minunki mies on maailman ihanin, enkä haluaisi häntä tämän takia menettää.
Ymmärrän miestäni toki. Eikä se edes ole varmaa että lapsi tulisi vaikka siihen saisi "luvan". Yritän puhua edelleen miehelleni ja jos tuntuu mahdottomalta niin en rupea painostamaan, mutta mietin asioita uudelleen.
puhuminen on paras keino löytää ratkaisu. Ei siis kiukuttelu ja painostaminen vaan että kertoo omista tunteistaan. Jos sinulla ei ihan vielä ole 40v täynnä, odottaminen ei ole mahdotonta. Murkkuikäiset kun lentää pesästä voi olla että miehellekin tulee tyhjän pesän probleema. Ehkä ero on vielä liian lähellä ja vuodenhan olitte vasta seurustelleetkin.
Anna asioiden kypsyä hiukan ja näytä että haluat hyvää hänen lapsilleen. Ehkäpä sekin on pohjan luomista myös yhteiselle lapselle.
Itsellä myös ihana mies ja uusioperhe, jossa on minun lapsia, ei hänen. Alussa halusin lapsen hänen kanssaan, mutta hän ei ja meni vielä vasektomiaan. Suutuin ja kiukutti pitkään tuo asia.
Hänkin katui tekoaan parin vuoden kuluttua, koska hän sittenkin olisi halunnut antaa minulle sen mitä kaipasin. No meillä on kummallakin omia lapsia, joten olemme kokeneet jo ne asiat...rakkauslapsi vain jäi haaveeksi. Rakastan silti ukkoani ja hän on pyrkinyt toteuttamaan haaveitani aika moisella vauhdilla...
Lapsiasia on nyt ratkaisussa jälkijunassa kun hän on luvannut minulle koiranpennun...se on sitten meitin vauva;)
että odotella voit jos nuori oot,mutta jos 30 niin mieti NYT tarkkaan mitä haluat.Ero tekee kipeää mutta niin tekee sekin jos ei saa edes mahdollisuutta yrittää saada biologista lasta jos sellaisen haluaa.Se voi myös nousta katkeruudeksi myöhemmin.
Onnea matkaan roppakaupalla!