Lorun loppu

Lopetin nettideittailun kolmisen vuotta sitten harrastettuani sitä muutaman vuoden. Vedin tuotteen pois markkinoilta eli vetäydyin omaan rauhaani.

Nettimiehissä ei ollut mitään ihmellistä vikaa, minussa oli. Minulle ei sopinut mukautua miesten maailmaan ja toiveisiin. Mielestäni minun odotettiin tarjoavan kaikenlaista hyvää ja "ammattilaisen" palveluita saamatta oikeastaan itse mitään vastineeksi. Osa vastaajista oli siis pihejä miehiä, jotka halusivat saada seksiä ja huolenpitoa jostakin ilmaiseksi. Toiset olivat taas enemmän tai vähemmän pulassa ja tarvitsivat tukevaa olkapäätä. Osalle en yksinkertaisesti kelvannut.

Minut siis myös hylättiin.Oikeastaan se ei tehnyt kipeää, koska eronneena äitinä tiesin olevani vähemmän haluttua tavaraa. Elämäntapani ja -tyylini koettiin myös omituisena. Nyt jälkikäteen olen naureskellut asioille. Olen nykyään varakas nainen, joka voi matkustella useamman kerran vuodessa, ostella mitä haluaa ja jonka ei tarvitse juosta lääkärissä reseptejään uusimassa. Terveet elämäntavat tuottivat hedelmää. Käytin myös päätäni ja ahkeroin enkä maannut vapaa-aikanani, joten pääsin paremmille ansioille.

Tädillä on nyt rikas elämä henkisesti ja aineellisesti. Ystäväverkko laajentui ympäri maailman, kun ei ollut miestä ystävyyssuhteita säätelemässä.

Ja se seksi ja ammattilaisen palvelut... Mitäs luulette, jäinkö ilman?
71057
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

jos sulla nyt on kaikki täydellistä niin miksi vielä norkoilet kirjoittelemassa täällä. Kirjoititko tuon tekstisi itseäsi varten vakuutteluksi. Mulla ei mene yhtä lujaa sillä kaipaan kumppania, hyvää seksisuhdetta ja rahaa on käytettävissä ihan yhtä niukasti kuin vuosi tai pari sitten. Mistä ihmeestä löysit varakkuuden ja globaalisen elämäntyylin (minä olen ollut koko loman vaan mökillä). Toisilla siis menee lujaa ja toiset seisoo paikoillaan kuin tatit.

Äänestä
  • Mökillähän on oikeastaan mukavaa, vaikka siellä olisi yksinkin.

    Joskus on hyvä katsoa peiliin ja miettiä tekemisiään. Siksi norkoilin täällä. Halusin herättää keskustelua siitä, miten meidän naisten käy. Minulle nimittäin sanottiin välillä aika rumasti neittideittailuaikanani. Se jäi kaivelemaan, ja ajattelin nyt lyödä vähän realiteetteja pöytään miesten kiusaksi.

    Minusta tuntui silloin nettideittiaikoinani pahalta hyväksyttää itseäni ja perhettäni aina uudestaan ja uudestaan ventovierailla. Sanomaani epäiltiin ja minulta oltiin valmiita vaatimaan ihan mitä vaan, mutta itse ei aina oltu puhtain jauhoin liikkeellä.

    En minä tähän itse päässyt. Ystävät auttoivat. Olin kyllä ahkera ja tarmokas tyttö, mutta suurin kiitos kuuluu sitkeille kavereille ja ystäville, jotka väsyivät katsomaan tempoiluani. Ihmiset halusivat auttaa, koska eivät kestäneet katsella kovaa ahkerointiani ja epäonnistumistani rakkaudessa. Minun onnistumiseni ei ollut heiltä pois.

    Ihan rehellisesti näin se meni.

    Äänestä

  • MYÖTÄELÄISIT NYT PIKKASEN TOISEN HYVÄSSÄ OLOSSA...:))

    Ko. henkilö on siis ilmiselvästi normaali hetero. Ei siihen muuta tarvita, että maailma hymyilee.

    Äänestä

Kyllä tädin jutuissa paljon tottakin on. Kyllä nainen saa seuraa ja seurustelukumppanin kunhan vaan mukautuu miehen tahtoon.

Minun kaikki seurustelusuhteet kariutuvat aina siihen samaan; barbinukke puhuu..

En ole valmis mukautumaan miehen tahtoon, miellyttämään kaikilla elämän osa-alueilla.
Miksi minä elämäni pilaisin jonkun miehen takia?
Jos hankkisin silikinit seuraava käskisi ottaa ne pois.etc.

Tällaisia tyyppejä tosiaan riittää.

Äänestä
  • hienoa että noinkin voi käydä, menestystä Tädille jatkossakin :)
    mitä tuåhon mukautumiseen taas tulee niin minulle on käynyt samoin tosin naisen tahdosta, no minä tietenkään vesimiehenä en anna periksi niin pakkohan se oli poistua arvon kotiäidin elämästä takavasemmalle, onneksi ei ollut mitn yhteistä materiaa eikä lapsia niin se kävikin aika kivuttomasti, hommasin sittemmin koiran kun en daamien kanssa pärjää... :D

    Äänestä

  • wisu70 kirjoitti:

    hienoa että noinkin voi käydä, menestystä Tädille jatkossakin :)
    mitä tuåhon mukautumiseen taas tulee niin minulle on käynyt samoin tosin naisen tahdosta, no minä tietenkään vesimiehenä en anna periksi niin pakkohan se oli poistua arvon kotiäidin elämästä takavasemmalle, onneksi ei ollut mitn yhteistä materiaa eikä lapsia niin se kävikin aika kivuttomasti, hommasin sittemmin koiran kun en daamien kanssa pärjää... :D

    Koira ei ole yhtään hassumpi juttu. Tapaat koiraansa taluttavia naisia joka päivä luonnollisissa tilanteissa ja saat jutella vaikkapa parisen tuntia daamin kanssa kaikessa rauhassa. Eikä tule edes kalliiksi. Kuntokin nousee ja ulkomuoto säilyy. Heh, minulla on ollut koiria, joten tiedän koiraihmisten tavat.

    Daamisi ei tainnut ymmärtää, mihin "kurjuuteen" sinut syöksi. Moppe vainuaa ja sinä kipität perässä. Bravo.

    Äänestä

  • "Täti" kirjoitti:

    Koira ei ole yhtään hassumpi juttu. Tapaat koiraansa taluttavia naisia joka päivä luonnollisissa tilanteissa ja saat jutella vaikkapa parisen tuntia daamin kanssa kaikessa rauhassa. Eikä tule edes kalliiksi. Kuntokin nousee ja ulkomuoto säilyy. Heh, minulla on ollut koiria, joten tiedän koiraihmisten tavat.

    Daamisi ei tainnut ymmärtää, mihin "kurjuuteen" sinut syöksi. Moppe vainuaa ja sinä kipität perässä. Bravo.

    treffi-ilmosta löytyy Vikin kuvatkin, aikamoinen hurmuri ;)
    oppisi vaan erottamaan vapaat varatuista :D
    sama nick kuin täälläkin...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


"Täti" kirjoitti:

Lopetin nettideittailun kolmisen vuotta sitten harrastettuani sitä muutaman vuoden. Vedin tuotteen pois markkinoilta eli vetäydyin omaan rauhaani.

Nettimiehissä ei ollut mitään ihmellistä vikaa, minussa oli. Minulle ei sopinut mukautua miesten maailmaan ja toiveisiin. Mielestäni minun odotettiin tarjoavan kaikenlaista hyvää ja "ammattilaisen" palveluita saamatta oikeastaan itse mitään vastineeksi. Osa vastaajista oli siis pihejä miehiä, jotka halusivat saada seksiä ja huolenpitoa jostakin ilmaiseksi. Toiset olivat taas enemmän tai vähemmän pulassa ja tarvitsivat tukevaa olkapäätä. Osalle en yksinkertaisesti kelvannut.

Minut siis myös hylättiin.Oikeastaan se ei tehnyt kipeää, koska eronneena äitinä tiesin olevani vähemmän haluttua tavaraa. Elämäntapani ja -tyylini koettiin myös omituisena. Nyt jälkikäteen olen naureskellut asioille. Olen nykyään varakas nainen, joka voi matkustella useamman kerran vuodessa, ostella mitä haluaa ja jonka ei tarvitse juosta lääkärissä reseptejään uusimassa. Terveet elämäntavat tuottivat hedelmää. Käytin myös päätäni ja ahkeroin enkä maannut vapaa-aikanani, joten pääsin paremmille ansioille.

Tädillä on nyt rikas elämä henkisesti ja aineellisesti. Ystäväverkko laajentui ympäri maailman, kun ei ollut miestä ystävyyssuhteita säätelemässä.

Ja se seksi ja ammattilaisen palvelut... Mitäs luulette, jäinkö ilman?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu