Olen lähdössä nyt syksyllä au pairiksi. Tämä on minulle unelmien täyttymys, mutta nyt kun lähtö alkaa olla aika lähellä, alan epäillä. Tiedän, että minulle tulee ihan järjetön ikävä rakkaita täällä Suomessa, ja etenkin yhtä tiettyä ihmistä. Alkaa tuntua, etten kestä eroa yhtään. Ahdistaa jo etukäteen ajatus, että vietän vapaaillat kotona koneella, juttelen kavereiden kanssa ja itken ikävääni.
Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta ei voi mitään. Miten ikävään osaisi etukäteen varautua? Miten olette selvinneet erosta rakkaaseen ihmiseen? Haluan ihan hirveästi lähteä, mutta nämä ajatukset ovat viime aikoina alkaneet häiritä todella.
Tässä ei pitänyt käydä näin, mutta ei voi mitään. Miten ikävään osaisi etukäteen varautua? Miten olette selvinneet erosta rakkaaseen ihmiseen? Haluan ihan hirveästi lähteä, mutta nämä ajatukset ovat viime aikoina alkaneet häiritä todella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsekin olen lähdössä parin viikon päästä ja koti-ikävää on tullut mietittyä.
Mitä luultavimmin se iskee jossain vaiheessa mutta mieti millaisen kokemuksen menetät jos jätät lähtemättä! Luulisin että lähtemättä jättäminen kaduttaa jälkeenpäin enemmän kuin lähteminen.
näin on!
itse lähden paikkoin matkaan asenteella, että jos en olisi ihan au pairiksi lähtenyt, niin joka tapauksessa se muutto toiselle puolelle suomea olisi nyt syksyllä tapahtunut jatko-opintojen merkeissä. Eli joka tapauksessa tässä otaisiin lähdetty ja erottu ystävistä jne.
Myönnettäköön, kyllä olen tuota ikävääkin pohtinut, mutta koitan nyt takoa itselleni asennetta, että perhana sentään, nyt sitä mennään kattomaan jotain muuta kun tätä suomen meininkiä eikä itketä kotikulmien perään! takasin sitä kuitenkin tullaan! kyllä sitä sitten taas ehtii au pair -vuoden jälkeen olemaan tutuissa piireissä...
Tosiaankin, tuo on oikea asenne! "Jos ei koita, ei koe." Kyllä se Suomi täällä paikallaan pysyy. Ja ihmiset. Siinä ne ihmissuhteet vasta punnitaankin. Ero voi tehdä hyvää monessa suhteessa.
mä lähden ens kuussa mutta ei ole niin huolettanut tuo ikävöinti koska nykyään on meset sun muut. älä vaan jätä lähtemättä ikävän takia! se on ehkä ainut huono puoli koko touhussa. kolme kaveriani ovat jättäneet väliin au pair -aikomuksensa, yksi miehen takia, toinen jänisti ja kolmas on gines opiskelun takia. nyt ovat onnellisia puolestani. tai sitten ovat vain tyytyväisiä kun pääsevät minusta eroon :D
jos elämä ei ollenkaan ala sujua uusien ihmisten kanssa, vieraassa maassa ja kulttuurissa. Itse ainakin kysyin au pair "äidiltä" että miten jos ei suju niin hän ainakin sanoi että sellaisessa tapauksessa voi tietenkin palata kotiin. He eivät ole "monstereita", vaan haluavat että viihdyn. Ikävä painaa ja mietityttää myös minua: kaverit, perhe ja poikaystävä jää Suomeen... Toivottavasti odottavat täällä vielä 6kk kuluttuakin. Suhteenkin kannalta ihan "mielenkiintoista" nähdä kestetäänkö, jos kaikki menee hyvin kosin poikaa kun palaan :D
Ja nykyään tosiaan yhteydenpito on helppoa! Skypet, meset, ihmepuhelimet ja halvat äkkilähtölennot :)
Mullakin on lähtö tonne jenkkilään viikon päästä, alkaahan tuo jo pomppia mielessä ja jännittää entistä enemmän mitä lähemmäksi se tulee. Mut kun miettii sitä kokemusta ja niitä uusia ihmisiä jotka tapaat, voit palata vuoden päästä voittajana kotiin ja paljon rikkaampana (kokemukselta) kun ehkä moni kaveri. Mulla ei oo tyttö ystävää jarruttamas et sinällään en voi ymmärtää tuota parisuhteen tuomaa lisätuskaa, jota lähtöpäivän lähestyessä koet... Mut hei tsemiä pystyt siihen varmasti ja vahhuuden päivillä tuota aikaa on mukava muistella, jollei ennemminkin ;) Onnea matkaan kaikille.