Lukutottumuksistanne/-tavoistanne kiinnostuin yllättäin.
Keskustelua on käyty siis viestien aukeamisen hankaluudesta ja asioista joita ei viitsi lukea tai joihin ei viitsi vastata tai muuten vaan ovat tylsiä.
Itse luen (palstan lisäksi) melko paljon erilaista kirjallisuutta. Dekkareita liukuhihnalta mutta muutakin (ihan totta!)
Lukutapani on lukea esim. kirja ahmien loppuun syystä että haluan kiihkeästi tietää mitä tapahtuu eli juoni on ensimmäinen mikä kiinnostaa. Seuraavalla lukukerralla (jos sellainen tulee) nautiskelen tekstistä.
Lehtiartikkeleita luen samalla periaatteella. Silmäilen rivejä hakien jotain sanaa joka kiinnittäisi huomioni.
Paha/hyvä taito jonka muinoin opettelin on pikaluku.
Siis kysymys: minkälainen lukija olet?
Keskustelua on käyty siis viestien aukeamisen hankaluudesta ja asioista joita ei viitsi lukea tai joihin ei viitsi vastata tai muuten vaan ovat tylsiä.
Itse luen (palstan lisäksi) melko paljon erilaista kirjallisuutta. Dekkareita liukuhihnalta mutta muutakin (ihan totta!)
Lukutapani on lukea esim. kirja ahmien loppuun syystä että haluan kiihkeästi tietää mitä tapahtuu eli juoni on ensimmäinen mikä kiinnostaa. Seuraavalla lukukerralla (jos sellainen tulee) nautiskelen tekstistä.
Lehtiartikkeleita luen samalla periaatteella. Silmäilen rivejä hakien jotain sanaa joka kiinnittäisi huomioni.
Paha/hyvä taito jonka muinoin opettelin on pikaluku.
Siis kysymys: minkälainen lukija olet?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Lainaan kirjastosta pari kirjaa kerrallaan, ja juuri ja juuri ehdin palauttaa kirjat ennen laina-aika (4 vko) menee umpeen.
Luen ainoastaan iltaisin kun käyn nukkumaan
(hyvä unilääke) :=)))
Väliin saattaa käydä että jo kymmenen sivun lukemisen jälkeen uni yllättää. Niin hitaassa lukemisessa on se varjopuoli, et ei välttämättä muista mitä edellisenä iltana oli lukenut, ja joutuu lukemaan tekstin harppoen uudelleen seuraavana iltana.
Ja jos kirja ei tunnu mielekkäältä n. parinkymmenen lukemani sivun jälkeen jätän kirjan lukemati.
Harppoen luen mielestäni huonommat kirjat, mutta hyvät huolella.
Nuorena... tai lapsena muistan Blytonin viisikkokirjat. Ne piti lukea ainakin parissa päivässä/kirja. Niin jänniä olivat :=))
Lehtien lukemisen aloitan aina takasivulta. Se on tapa, josta en varmaan koskaan pääse :=)))
Sanomalehti oikealta vasemmalle eli väärin päin.
Joko veljeni tai isäni peruja.
aika paljon ja aikamoista haipakkaa yleensä. En tiedä, onko se ahmimista vai ei. Tuossa männäiltana, kun tietsikka tilttas, luin Torey Haydenin Aavetytön (300 s) melkein kokonaan muutamassa tunnissa, no vähän jäi aamuksi.
Joka kesään kuuluu yksi hömppäkirja, sitä taisin lukea toista viikkoa, kunnei niin kiinnostanut. Periaatteena on; kirja kuin kirja - jos aloitettu, niin loppuun luettava. Kioskikirjallisuus ei oikein ole lempparia, joskaan ei mitkään murhamysteeritkään - molempia kai tuli teini-iässä yliannostus. Pieni ripaus historiaa tai mytologiaa kirjassa saa minut innostumaan. Toisinaan kirjailijan tapa/tyyli kirjottaa kiehtoo. Silloin saatan lukea hyvinkin hitaasti, nautiskellen. Jos kirja kiinnostaa, syvennyn, ja on vaikea päästää irti. En tahdo kuulla, mitä ympärillä tapahtuu.
Lehtiä (pari puutarhalehteä, kotiin liittyvä lehti) luen selaillen, aika hätäisesti, toisinaan ihmettelen, miksi niitä edes tilaan. Sanomalehtiä minulle ei tule, luen uutiset netistä. Se sujuu tyyliin otsikoiden selailu - pysähdys kiinnostavan kohdalla. Lähinnä peruskamaa. Juoruja en yleensä lue, en lehdistä enkä netistä. Tietty joskus joku pistää silmään.
Jos innostun tutkimaan jotain asiaa (esim. viimeisen lukemani kirjan yhteydessä okkultismia), saatan seikkailla netissä kauankin ja ahmia artikkeleita, tai käväistä kirjastossa.
Eri palstoja luen eri tyyleillä. Täällä tulee luetuksi melkeinpä kaikki, jossain 'erikoistuneemmalla' palstalla poimin otsikoista ja silmäilen läpi, pysähdyn kiinnostavan kohdalla.
on aikamoinen elämäntarinoija: siis jos tarina on on liian uskomaton ollakseen totta se useimmiten on.
hänen kertomustensa olevan tosia. Tämän Aavetytön tarina 'jäi vähän auki', vaikka tavallaan saikin onnellisen lopun. Paikotellen oli kyllä sellaista luettavaa, että vatsassa kiersi :(
Vaan niin se on, ihminen voi julmuudessaan tehdä hirveitä tekoja toisille, jopa lapsille.
tulee nykyään hyvin vähän luettua,kun ei mukamas ole aikaa.Juorulehtiä luen tosi tarkkaan,mutta paikallislehden selaan äkkiä..Ei siinä kyllä mitään luettavaa olekkaan..
Kakruna meni kaikki, Anni Polvasta viisikkoihin sun muihin..Erityisesti rakastin juuri Tiina-kirjoja..
oli lapsuuteni sankarien äiti ;) Täysin ilman kritiikiä.
ja sitten runoja, mietelmiä, aforismeja, fragmentteja, novelleja....
Lyhyttä muotoa, mutta kaikki siis hidaslukuista. Mulla mikään kiire oo...
Hyvä vastaus, luet siis nautiskellen, et kiirehtien.
Sitä vastausta oikeasti kaipasin.
Vaan niinpä kannattaa kuuntelukin.
Passiivinen katselu ei kannata. Tai sitten kannattaa sekin, jos haluaa laittaa kaalin hetkeksi narikkaan.