Missä menee raja?

Ollaan molemmat hyvin tietoisia töissä että tykätään toisista hulluna, sekä kavereina että enempänäkin JOS ei oltaisi molemmat omilla tahoilla naimisissa.

Jutellaan kaikesta, töistä ja omista elämistä täysin avoimesti puolin ja toisin. Kaikki hyvät ja huonot asiat jaetaan. Tykätään olla toisille olemassa ja jopa halia toisia kun siltä tuntuu.

Pelisäännöt on sikäli ok. Ollaan toisille elämän valoja tavallaan.

Mitään vilunkipeliä ei sen enempää pidetä. Ei pussailla eikä aiota sänkyyn; järkisyystä ettei haluta hajottaa kummankaan perhesuhteita. Järki on läsnä vaan niin on tunteetkin. Kuumat kuin mitkä.

Pitäskö tässä olla huolissaan jostain? Työkaverit tietää ollaan lämpimissä väleissä, eikä ne motkota siitä edes pilkesilmäkulmassa työpaikalla halimisista aina silloin tällöin. Silti se vähän mietityttää. Ollaanko kamalia ihmisiä.

Jos yhtään asettuu kummankaan puolison kenkiin, niin kyllä tekee pahaa.. vaan missä menee se raja. Ei vaan osata olla täysin siivosti kun ne tunteet on aina läsnä je ne saa molemmat hyvälle tuulelle. Vaikka kumpikaan ei silti harkitse mitään eroamisia ja yhteenhivuttautumisia.

Onko tämä kiellettyä? Rakkaus on liian vahva sana, menisikö tämä ystävyydestä?