Olen seurustellut mieheni kanssa kohta seittemän vuotta. Kersoja oltiin kun ruvettiin joskaan vieläkään aikuisia.Anyway. Aluksi se oli aivan hulluna mun perään ja nyt on vähä niinku toistepäi. Voiskohan kenties olla et se "rakastu ensisilmäyksellä" ja mä sitten opin ajan myötä rakastamaan. Nykyään meillä on sellaista oravanpyörää et huh huh. Jos se menee paljon kevereiden kans mä oon hermona ja sit kun mä meen nii se on hermona. En tiiä mitä täs pitäis tehä ku tuntuu et ikinä ei oo hyvä. onko kohtalotovereita???
normaalia vai???
mirja81
1426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla ja entisellä poikaystävälläni oli just samantapainen suhde, kun seurusteltiin. Se kesti kaksi vuotta, kunnes vähän yli kuukausi sitten se jätti mut.
On tosi paskamainen olo siitä erosta koko ajan, opin todella rakastamaan häntä yli kaiken.