en ole ikinä menettänyt yhtään ystävää. ystäviä minulla ei ole monia, mutta en voisi kuvitella tilannetta jossa menettäisin ystävän. miten ystävän menetys voi olla mahdollista? ystävien kanssa asiat on helppo sopia, eikä ne voi tehdä mitään, mikä olisi niin kamalaa etten voisi enää ystävä olla. eikä heille tulisi edes mieleen tehdä jotain sellaista, ei ainakaan ole tässä ikinä niin käynyt.
sen sijaan poikaystäviä en kykene hankkimaan. odotan heiltä yhtä paljon kuin ystäviltäni, mutta ei ne koskaan kykene sellaiseen ystävyyteen...
sen sijaan poikaystäviä en kykene hankkimaan. odotan heiltä yhtä paljon kuin ystäviltäni, mutta ei ne koskaan kykene sellaiseen ystävyyteen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
kovin nuori ja sinisilmäinen vielä.
oon 24 vuotta ja todellakaan en sinisilmäine. ehkä mun ystäviks ei sit vaan oo osunu ketään tympeetä ihmistä. on se kiva huomata et joku elämäs on erittäin hyvin:)
Kyllä sinä vielä huomaat, kuinka ystävyydet katkeavat ja katoavat, jotkut vain hiipuvatkin. Nauti kumminkin nyt, kun kaikki kiva tuntuu olevan pysyvää.
Ei hätää kumminkaan, vanhakin on ihan kiva olla. ;)
kyl voi katketa ku huomaa et kui kiero joku voi olla ja sit se viel on tuhkehtuu omaa nokkeluuteesa.
Niin vaan kävi. Jäin ehkä vähän katkerana kaipaamaan. Mutta oli vikaa meissä molemmissa, vaikka kuin ystäviä yritettiin vain olla.
Hiipuminen on ihan eri juttu ja normaalia ja sitä sattuu. Mutta riidoissa eroamiset ystäväsuhteissa on kyllä täysin epänormaaleja lapsellisuuksia ja kertovat siitä, että ainakin toisella on jotain vikaa henkisessä tasapainossa.
Huono esimerkki miten erittäin hyvä ja läheinen ystävyys muuttui toisen erottua ensin rakkaudeksi.
Se iski oikein voimalla, lanttu oli ihan sekaisin molemmilta.Toinen kuitenkin jäi pitkään liittoonsa, ei eronnutkaan harkinnasta huolimatta..
Ystävyys päättyi sittemmin riitaan ja eripuraan toisen jäädessä itsekseen tyhjiin valuneiden toiveiden kanssa.Molemmat surevat tilannetta mitä ei voi korjata enää.Kummallakin on ikävä toistaan mitä ei voi myöntää edes itselleen.Aika parantaa?tai sitten ei.Päivä kerrallaan..
Ystävyys perustuu luottamukseen, kuten muutkin suhteet. Entäs kun luottamus petetään? niin pahasti että anteeksi antaminen on vaikeata.
Entäs kun ystävä esittää vaikeasti masentunutta,anorektikkoa,juovaa,polttavaa,itsemurhalla leikkivää ystävää?
ja PAM kaikki selviää kun salama kirkkaalta taivaalta!
Minä menetin luottamuksen minun parhaaseen ystävää, minä itse sinisilmäisyydelläni tuhosin elämääni, minä itse aiheutin itselleni keskivaikean masennuksen ja jatkuvat pelot tärkeän henkilön menettämisestä, ei siihen tarvittiin kaksi osapuolta minä sekä paras ystäväni,minä luotin siinä sen virheen tein!
Noh kaikki selviää aikanaan, valehtelulla on lyhyet jäljet. Mutta mieltäni helpotti se että hän on patologinen valehtelija, se helpotti oloani huomattavasti, mutta ei meistä koskaan enään ystäviä tule! En pysty antamaan tuota anteeksi, ehkäpä joskus tulevaisuudessa ehkä,ehkä en. sen näkee silloin. mutta nyt se näyttää kaukaiselta asialta!!
Tipahtiko se patologinen valehtelija diagnoosi ihan postiluukustasi sisään? Heh. Ettei vaan olisi oman kateellisen mielesi tuotetta? Pitääkö ihmisen sitten heti tappaa itsensä, jos sattuu mainitsemamaan olevansa itsetuhoinen. Ettei vaan käyttäisi hyväksi. Ehkei se kaverisi odottanut sulta mitään sen kummempaa. Ihmisillä on vaan tarve sanoa, mitä ne oikeasti sisimmässään tuntee. Ja se tarve on meissä kaikissa.
Ystävyys loppuu, kun se lopetetaan. Ei oo enää mitään korjattavaa, jos ei sitä korjaa. Ei se sen kummempaa ole. Me ollaan vaan liikaa kiinni omassa kateudessa ja kaikkihan haluaa olla niitä, jotka on uhreja ja kärsii. Takaan kuitenkin, että kyllä se toinenkin kärsii (sinunkin sanomisistasi yms.), vaikka kuinka kieltäisit. Miksi vaan sinua kohdeltaisi aina väärin? Miksi juuri sinä olisit se jeesus, joka ei koskaan tee mitään väärin?