Pakko purkautua tänne.
Olen 20 vuotias nainen. Ikinä en ole seurustellut. Kerran oli "säätöä" yhden miehen kanssa mutta yhteen pitkään suudelmaan jäi. Kaikesta päätellen olen siis neitsyt. Neitsyys ei sinänsä haittaa minua. Voisin kuvitella olevani 25 ja neitsyt. No big deal.
Ongelmana tässä on se, että tuntuu ettei mikään ole miesten mieleen. Olen n. 173 cm pitkä ja painan n. 68-70 kg. Ilmeisesti liian painava ja pitkä miesten mieleen. En ole balleriina rakenteinen hentoinen hempukka mutten myöskään kovin raskas rakenteinen kuulantyöntäjä.
Käytän silmälaseja. Omasta mielestäni ne sopivat minulle, eivät siis ole perinteisiä pullonpohjalaseja tai muuta karmasevaa. Tuntuu, että silmälasit karistavat suurimman osan miehistä pakoon. Ilmeisesti vielä nykypäivänäkin nörtteys ja nyhvöys yhdistetään silmälaseihin.. =/
Pukeudun kuten ikäisenä. Siististi, en liikaa korostaen. Meikkaan kohtuullisesti, lähinnä korostamaan parhaita puoliani ja häivyttämään huonompiani. Tuntuu, etten kuitenkaan pukeudu tarpeeksi edustavasti tms.
Opiskelupaikassani monet kaverini ovat saaneet viestejä (tekstiviestejä tai s-postia) miesopiskelijoilta, jossa he pyytävät heitä ulos. Itse en ole saanut ensimmäistäkään. En haluaisi kuulostaa epätoivoiselta mutta tuntuu että minussa on jotain vikaa kun jään aina seinäruusuksi, niin koulussa kuin ulkona ollessani.
Mielestäni en ole yhtään se erilaisempi (hyvässä tai huonossa mielessä) kuin muutkaan.. mutta tuntuu ettei mikään kelpaa.
En juo, en polta, en käy baareissa. Mieluiten vietän iltani kotona hyvässä seurassa. Olen siis enemmän kotihiiri kuin bailaaja. Luulisi että miehet arvostaisivat sitä? Noh, ilmeisesti olen liian kiltti, liian "kesy".
En voi kuitenkaan alkaa juomaan ja bailaamaan tai käyttämään vaatteita, jotka eivät tunnu hyvältä. Tiedän että sillä tavalla miellyttäminen ei hyödytä ketään. Sitä paitsi tuntisin itseni vain hölmöksi tehdessäni jotain mikä tunnu oikealta luonnostaan..
Olen kyllästynyt seinäruusuna olemiseen, olemaan se toinen vaihtoehto, se johon tutustaan kun ketään muuta ei ole.. mutta josta mieluiten pysytään kaukana. Voi olla että tämä on viekkaan mielikuvitukseni tuotta.. Oli tai ei, olen väsynyt ja kyllästynyt.
Kyllästynyt olemaan ilman rakkautta, läheisyyttä, lämpöä, todellista välittämistä.. Omassa perheessäni nuo ovat outoja käsitteitä. '
Välittäminen ja rakkaus on aina ollut materiaalista. Tyyliin "Ostetaan housut, niin se ymmärtää että välitetään kun ei anneta sen kulkea alstomana." Halaaminen on yhtä vieras käsite. Jos halataan se on ympäristön pakottamaa esim. juhlissa. Ei siksi koska se kertoisi välittämisestä. 20 vuotta olen katsellut tätä tunteetonta p*skaa mutta tuntuu, ettei mikään muutu. Olen yhtä vähäpätöinen kotona kuin olen ulkona ihmisten seurassa. Se kertakäyttö ihminen. Miehille sopiva vasta kun muut naiset on loppu.
Näinköhän ikinä löydän ihmistä, joka minut hyväksyisi sellaisena kuin olen. Tuntuu turhauttavalta. Vuosi vuodelta sydämeni kovettuu enemmän ja enemmän, rakennan paksumpia ja korkeampia muureja suojelemaan itseäni. Mutta sitten, entä jos tulee kuin tuleekin se päivä kun minun pitäisi kovan sydämeni ja muurieni läpi yrittää rakastaa jotakuta.. Pelkään että silloin on liian myöhäistä. Sydämeni on jo niin kova, kylmä ja rikki ettei mikään pysty sitä enää sulattamaan.
Miten sydäntä joka on alusta alkaen ollut rikki, voi enää korjata?
Olen 20 vuotias nainen. Ikinä en ole seurustellut. Kerran oli "säätöä" yhden miehen kanssa mutta yhteen pitkään suudelmaan jäi. Kaikesta päätellen olen siis neitsyt. Neitsyys ei sinänsä haittaa minua. Voisin kuvitella olevani 25 ja neitsyt. No big deal.
Ongelmana tässä on se, että tuntuu ettei mikään ole miesten mieleen. Olen n. 173 cm pitkä ja painan n. 68-70 kg. Ilmeisesti liian painava ja pitkä miesten mieleen. En ole balleriina rakenteinen hentoinen hempukka mutten myöskään kovin raskas rakenteinen kuulantyöntäjä.
Käytän silmälaseja. Omasta mielestäni ne sopivat minulle, eivät siis ole perinteisiä pullonpohjalaseja tai muuta karmasevaa. Tuntuu, että silmälasit karistavat suurimman osan miehistä pakoon. Ilmeisesti vielä nykypäivänäkin nörtteys ja nyhvöys yhdistetään silmälaseihin.. =/
Pukeudun kuten ikäisenä. Siististi, en liikaa korostaen. Meikkaan kohtuullisesti, lähinnä korostamaan parhaita puoliani ja häivyttämään huonompiani. Tuntuu, etten kuitenkaan pukeudu tarpeeksi edustavasti tms.
Opiskelupaikassani monet kaverini ovat saaneet viestejä (tekstiviestejä tai s-postia) miesopiskelijoilta, jossa he pyytävät heitä ulos. Itse en ole saanut ensimmäistäkään. En haluaisi kuulostaa epätoivoiselta mutta tuntuu että minussa on jotain vikaa kun jään aina seinäruusuksi, niin koulussa kuin ulkona ollessani.
Mielestäni en ole yhtään se erilaisempi (hyvässä tai huonossa mielessä) kuin muutkaan.. mutta tuntuu ettei mikään kelpaa.
En juo, en polta, en käy baareissa. Mieluiten vietän iltani kotona hyvässä seurassa. Olen siis enemmän kotihiiri kuin bailaaja. Luulisi että miehet arvostaisivat sitä? Noh, ilmeisesti olen liian kiltti, liian "kesy".
En voi kuitenkaan alkaa juomaan ja bailaamaan tai käyttämään vaatteita, jotka eivät tunnu hyvältä. Tiedän että sillä tavalla miellyttäminen ei hyödytä ketään. Sitä paitsi tuntisin itseni vain hölmöksi tehdessäni jotain mikä tunnu oikealta luonnostaan..
Olen kyllästynyt seinäruusuna olemiseen, olemaan se toinen vaihtoehto, se johon tutustaan kun ketään muuta ei ole.. mutta josta mieluiten pysytään kaukana. Voi olla että tämä on viekkaan mielikuvitukseni tuotta.. Oli tai ei, olen väsynyt ja kyllästynyt.
Kyllästynyt olemaan ilman rakkautta, läheisyyttä, lämpöä, todellista välittämistä.. Omassa perheessäni nuo ovat outoja käsitteitä. '
Välittäminen ja rakkaus on aina ollut materiaalista. Tyyliin "Ostetaan housut, niin se ymmärtää että välitetään kun ei anneta sen kulkea alstomana." Halaaminen on yhtä vieras käsite. Jos halataan se on ympäristön pakottamaa esim. juhlissa. Ei siksi koska se kertoisi välittämisestä. 20 vuotta olen katsellut tätä tunteetonta p*skaa mutta tuntuu, ettei mikään muutu. Olen yhtä vähäpätöinen kotona kuin olen ulkona ihmisten seurassa. Se kertakäyttö ihminen. Miehille sopiva vasta kun muut naiset on loppu.
Näinköhän ikinä löydän ihmistä, joka minut hyväksyisi sellaisena kuin olen. Tuntuu turhauttavalta. Vuosi vuodelta sydämeni kovettuu enemmän ja enemmän, rakennan paksumpia ja korkeampia muureja suojelemaan itseäni. Mutta sitten, entä jos tulee kuin tuleekin se päivä kun minun pitäisi kovan sydämeni ja muurieni läpi yrittää rakastaa jotakuta.. Pelkään että silloin on liian myöhäistä. Sydämeni on jo niin kova, kylmä ja rikki ettei mikään pysty sitä enää sulattamaan.
Miten sydäntä joka on alusta alkaen ollut rikki, voi enää korjata?
Vastaukset 10
Vanhimmat
hymyile.
Ei tässä muuta salaisuutta ole.
Hymyiletkö sinä?
jaksa enää.
postiini niin ehkä voin kertoa Sinulle jotain neuvoja avuksi kokemukseni perusteella koska olen Sinua vanhempi ja olen aikoinaan ollut ilmeisesti hyvin samanlaisten tunteiden vallassa.
Voit avata itsellesi sopivalla nimelläsi postin ellet halua kirjoittaa omalla nimellä, esim. [email protected] ja esiintyä anonyymina jos haluat.
täällä kokemuksistasi.
Olen sinua jonkin verran vanhempi mies.
No,minulla on yksi pitkähkö seurustelusuhde,joka oli todella hyvä niin kauan kuin se oli hyvää.
Kirjoitat kovin tutuista tunteista.Miehet tuntevat varmasti paljolti samanlailla samankaltaisissa tilanteissa.
Tuntuu pahalta olla 'toinen vaihtoehto'.En kuitenkaan usko,että pinnallisilla arvoilla voi kauhean pitkälle edistää etenemistään 'ensimmäiseksi vaihtoehdoksi'.Jokainen varmasti myös kyselee itseltään,että miksi minä en voi olla jollekkin 'se koko maailma'
Jokainen kaipaa lämpöä,rakkautta,läheisyyttä ja TODELLISTA välittämistä.Sitä tuntuu olevan liikkeellä maailmalla tällä hetkellä kovin vähän.Ja sattuma sanelee varmaan aika paljon ko.ilmiöiden syntymisen.myös itse kaipaisin lämpöä,rakkautta,läheisyyttä ja todellista välittämistä.Haluaisin merkitä joatin ihmiselle kuka merkitsisis minulle paljon.
Toivoisin törmääväni kyseiseen ihmiseen.väkisin etsimällä voi kyllä löytää suhteen,mutta löytääkö mitään aitoa?Itseä ei kannata muuttaa,koska haluathan,että juuri Sinuun rakastutaan Sinuna itsenäsi.
Eri miehet arvostavat eri asioita,myös koti-iltoja,kuka mitäkin.Mutta todellisessa rakkaudessa ei pinnalliset arvot ole kärjessä.Pinnallisilla ominaisuuksilla kyllä voi "käydä flaksi" ja varmasti kutsuja ulos tulee enemmän,kuin vähemmillä pinnallisilla ominaisuuksilla varustetulle,mutta mitä sitten,jos kaipaa todellista rakkautta.
Pysy itsenäsi.Niin minäkin olen pysytellyt.Ehkä joku jonain päivänä pitää minusta juuri tällaisena.Meitä ihmisiä kun on niin moneen lähtöön.Ei kannata etukäteen luoda liian tarkkoja kriteereitä tyyliin "tällaisista ihmisistä minä pidän",vaan avoimin mielin keskittyy ihmiseen.Yhtäkkiä sitä voikin tuntea olonsa todella hyväksi jonkun seurassa,jonkun sellaisen,kenen seurassa et uskonut viihtyväsi.
on pakko purkautua!=)...
Sain sen käsityksen viestistäsi, että kuvittelet että miehet eivät voisi haluta sinunlaistasi naista. Itselläni ei koskaan ole ollut kyse siitä miltä nainen näyttää. Esim. itse asiassa suurimmalle osalle naisista silmälasit sopivat paremmin kuin ilman. Siinä on vaan joku tekijä. Puhun nyt vain omasta mielipiteestäni. Joillekin lasit vaan sopivat paremmin. Ehkä mulla on joku fiksaatio tms. Mutta mielestäni, jos lasit sopivat naisen kasvoihin, niin se näyttää minun mielestäni über-seksikkäältä.
Ja toi pituus-paino -juttu. Niin, ei minulla ole koskaan ollut mitään juttua sen suhteen, onko nainen 155 cm pitkä vai 175 cm pitkä..Saatika sitten painosta. Ensin katson naista silmiin, sitten koko kasvot, jonka jälkeen siirrän katseeni kokonaisuuteen.
Saatika pukeutuminen sitten. Ei Vois Vähempää Kiinnostaa. Kukin pukeutuu siten, miltä itsestä tuntuu parhaimmalta.
Mutta se, että viihdyt paremmin kotona kuin baareissa. En tiedä yhtään ihmistä, joka olisi tavannut elämänsä rakkauden tai edes yhden illan juttua istumalla kotisohvalla kavereidensa kanssa. Vaikka kaikkialla toitotetaan että baareista ei löydä ketään hiukankin enemmän vakavasti otettavaa, niin onhan kertoimet suuremmat tavata Se Oikea jossain muualla kuin kotonaan kun lähtee ihmisten ilmoille..Piti siitä sitten tai ei. Pakko ei ole polttaa eikä juoda. Kukaan ei siihen pakota.
Enkä itse ole halannut ketään naista koskaan että kokisin että nyt olisi niin tehtävä. Halaan vain ja ainoastaan jos koen sen itselleni hyväksi.
Enkä usko että sinun tarvitsee rakastaa rakentamiesi muurien lävitse. Herää kysymys, pääsekö ko. mies niiden "muurien" läpi. Ehkä, ehkä ei. Mutta koskaan ei pidä luovuttaa.
Itselläni on vähän sama ongelma. En usko, että tapaisin koskaan sellaista naista, jonka uskaltaisin päästää tarpeeksi lähelle itseäni että avaisin sydämeni hänelle.
Mutta sitähän ei voi koskaan tietää...
Sen tietää vasta kun sen kokee.
=)
Tiedän, että pinnalliset asiat loppupeleissä eivät merkitse paljoa. Kuitenkin ne ovat juuri niitä asioita, jotka herättävät huomiota. "Ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan" eikös niin ole tapana sanoa?
Käyn suhteellisen usein ulkona kavereideni kanssa. En siis aivan joka ilta istu kotisohvalla. Yritän hymyillä, olla positiivinen, olla avoin uusille ihmisille, olla asettamatta suuria kriteerejä ja kaikkein tärkeimpänä olla itseni mutta silti tuntuu että se on aivan yhdentekevää.
Mikä siis vetoaa miehiin? Olen kyllä ujohko, sen myönnän. En siis uusissa ryhmätilanteissa ole heti se sosiaalisin ja äänekkäin ihminen. Sen puolesta jään helposti pimentoon. En kuitenkaan tunne tarvetta olla edes sellainen.
En vain haluisin päätyä 40 vuotiaaksi vanhaksi piiaksi. Hyvä parisuhde toisi sisältöä elämään.
Ehkä nämä neuvot auttaisivat : ??
-Hanki sellaisia harrastuksia missä törmäät miehiin. Älä sano ettet harrasta mitään. Miehet kummaksuvat naisia jotka ei harrasta mitään, tai ilmoittavat harrastuksekseen bailaaminen ja kavereiden kanssa pyöriminen.
-Kiinnostu sellaisista jutuista joista voit keskustella miesten kanssa.
-Hymyile ja flirttaile ;)
enkä sitä vaadi mahdolliselta naiseltanikaan. Ymmärrän hyvin että kaikkia ei ole luotu tekemään jotain yhtä asiaa pitkään, voi olla levoton luonne.
Sen sijaan olisi erittäin suotavaa, että mahdollinen naisystäväehdokkaani olisi kuitenkin hengeltään ja/tai ruumiiltaan aktiivinen. Kyllä jotain elämänintohimoa pitää olla, vaikkei mitään yhtä tai useampaa juttua harrastaisikaan (tällä en nyt sitten tarkoita bilettämistä tai muuta sensellaista).
kovin tutulta kuulostaa. Itse olen 19 ja minulla on muutaman kerran ollut jotain juttua poikien kans mutta ei mitään suutelua kummenpaa. Tuntuu että pojat katoavat kun eivät heti saa seksiä.Tilanteeni on eri kuin sinulla koska pojat kyllä tulevat juttelemaan ja kaupungilla joku saattaa jopa huudella perään, mutta tuntuu että kaikilla on päässä vain se yksi asia...