Mitä mieltä olette, voivatko mies ja nainen olla vain ystäviä ilman että siihen liittyy jonkinasteista intohimoa, joko fyysistä ja psyykkistä puolison pettämistä?
Voivatko mies ja nainen olla
vain ystäviä
363463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Ei voi olla pelkästään ystäviä, aina on jotain säpinää kun ei kukaan näe.
voi. Hassua että joku ajattelee, ettei voisi olla. Ihan hullua olla mustasukkainen toisen ystävistä, olivatpa nämä kumpaa sukupuolta tahansa.
Ensinnäkin, mitä ihmettä on "psyykkinen pettäminen"? Ihastumiset ovat luonnollinen osa ihmiselämää - oli kuinka parisuhteessa tai sinkku.
Toki mies ja nainen voivat olla "vain" kavereita. On myös luonnollista, että monesti miehen ja naisen väliseen suhteeseen liittyy eri tavalla seksuaalista jännitettä (tiedostettuna tai tiedostamatta) kuin saman sukupuolen kaverien kesken. Mielestäni se on toisaalta myös homman suola - miehen ja naisen välinen ystävyys saa siitä monesti omanlaisensa ja arvokkaan lisäsävyn. Ihminen on seksuaalinen olento, ja seksuaalisuus on parhaimmillaan suuri voimavara eikä mitenkään "moraaliton" asia, josta puolison pitäisi jotenkin huolestua.
samaa kuin henkinen uskottomuus puolisoa kohtaan. Toista sukupuolta olevalle ystävälle kerrotaan sellaisia asioita, joita ei kerrota omalle puolisolle eli jotain salaista. Ystävää pidetään tärkeämpänä kuin omaa puolisoa ja oma puoliso jää toiseksi.
Kiitos selvennyksestä.
Minä en kylläkään koe, että puolisoni olisi millään tavalla tilivelvollinen siitä, mistä kavereidensa kanssa puhuu tai missä asioissa näille uskoutuu - naisten tahi miesten. En myöskään skitsoile jääväni toiseksi tai vähemmän tärkeäksi. Miksikö en? Koska nämä asiat eivät ole millään tavalla minun kontrollissani, eikä tarvitsekaan olla. Turha niillä on siis päätänsä vaivata, tulee vain suotta mustasukkaiseksi. Kumppani ottaa ja jättää, jos on niin tehdäkseen - ei se liian tiukkoja rajoituksia asettamalla muuksi muutu.
Melkein mikä tahansa on mustasukkaisuuteen taipuvaisen mielestä pettämistä. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että sukupuolielinten yhdistely katsotaan pettämiseksi, koska siinä on edes jonkinlainen konkreettinen "raja", jonka mukaan tuomita. Mutta mitä "psyykkiseen pettämiseen" tulee, niin ainakin minä koen jopa kunnia-asiana antaa partnerilleni vastuuta ja vapautta päättää itse ihmissuhteistaan ja puheenaiheistaan jne. Minua ei todellakaan kiinnosta alkaa lapsenvahdiksi asioissa, jotka eivät ole minun kontrollissani.
Tuohon kun minäkin pystyisin, vaan en sitten millään. Noinhan ne asiat tuntuisivat menevän, kun loogisesti järjellä ajattelee, mutta kun on ne tunteet...
Kaipa se on elämä jonkin verran karaissut... En pidä itseäni erityisen itsevarmana enkä todellakaan ole immuuni tunteille, mutta olen katsonut parhaaksi järkeillä tällaiset asiat, ettei suotta tarvitse päässään mitään kuviteltuja skenaarioita rakennella. Muutenkin olen huomannut, että turhan moni asia ei ole ihmisen omassa kontrollissa, joten pitää vaan yrittää kestää epävarmuutta ja nauttia tästä hetkestä ja siitä, mitä kaikkea hyvää elämä tällä hetkellä tarjoilee! :)
jo monta vuotta sitten, että miehelläni on tällainen lähinnä puhelintuttavuus. Fyysistä läheisyyttä ei ole mieheni kertoman mukaan ollut. Puheluita on ihastumisen ensi aikoina ollut päivittäin useita puolin ja toisin. Nyt mies väittää, että ovat vain ystäviä ja ovat painostukseni alla tai luonnostaankin vähentäneet yhteydenpitoa. Yrittäneet lopettaa monta kertaa siinä onnistumatta. On hyvin vaikea uskoa, ettei heillä ole lämpimiä tunteita pelissä toisiaan kohtaan.
jo useita vuosia sitten, että miehelläni on ollut jo useita vuosia lähinnä puhelintuttavuus. Aluksi ihastuminen jolloin soiteltiin puolin ja toisin useita kertoja päivässä, nyttemmin ystävyys. Mitään fyysistä ei kuulemma ole ollut. Ovat yrittäneet painostuksestani ja luonnostaankin irrottautua toisistaan siinä kokonaan onnistumatta. Tuntuu todella pahalta ajatella, että siellä he taas soittelevat. Kuinka pystyn pitämään tällaisen asian pois mielestäni. Olemme olleet hyvin pitkään naimisissa ja ero tuntuu vaikealta.
tuo edellinen, kun ilmoitti, että on ruuhkaa...
ovat tavanneet toisensa? Ovatko esim. työtovereita keskenään vai...? Ja sen puolesta ovat myös puhelinyhteydessä.
Luulen, että kyseessä on kuitenkin hyvin syvä ystävyyssuhde, jolleivat he kykene lopettamaan yhteydenpitoa..
mutta eivät enää sen vuoksi soittele. Kauniisti edelleen jaksat heistä ajatella.
sitten edelleen soittelevat? Onko paljastunut siis jotain muutakin - epäily vakavemmasta kuin pelkästä ystävyydestä, kun kerroit aiemmin että eivät voi enää soitella tai jotain sinnepäin.
Onhan heillä väkisin syvällisempää touhua elleivät voi lopettaa....
Mietityttämään, että mitä sitten on tiedostamaton seksuaalinen jännite? Ja miten se ilmenee jos sitä ei edes tiedosta?
Minä olisin kyllä iloinen kumppanini puolesta, että on hyviä ystäviä. Varsinkin (suomalaisilla) miehillä sydänystäviä ei ole yleensä jonoksi asti. Olisin myös tavallaan ylpeä, että kumppanillani on nimenomaan vastakkaista sukupuolta edustava hyvä ystävä - se kun on vielä harvinaisempaa.
En oikein näe muuta (järki)syytä, miksi asian pitäisi sinua vaivata, kuin että miehesi olisi jättämässä sinua kyseisen naisen takia. Näin ei kuitenkaan ole usean vuoden ystävyyden aikana tapahtunut - ja tuskin tässä vaiheessa yhtäkkiä tapahtuukaan (vaikka mistäs sitä ikinä tietää, mutta mustasukkaisuus ei sitä ainakaan estä). Mielestäni ystävyyssuhde on ennen kaikkea heidän keskinäinen asiansa, ovathan he aikuisia ihmisiä.
Omilla vanhemmillani on aina ollut myös vastakkaisen sukupuolen edustajia kaveripiireissään (ja kuka ties vaikka olisi ollut rakastajiakin, siitä minulla ei ole tietoa). Neljäkymmentä vuotta ovat jo kaikesta päätellen onnellisesti yhdessä olleet. Ehkä olen sitten oppinut "liberaalin" asennoitumisen jo lapsuudenkodistani, missä en muista mitään mustasukkaisuuskohtauksia koskaan todistaneeni? Enpä tiedä - jotkut exät ovat taas syyttäneet kylmäksi ja välinpitämättömäksi, kun en ole ollut mustasukkaisuuteen taipuvainen. :/
"Mietityttämään, että mitä sitten on tiedostamaton seksuaalinen jännite? Ja miten se ilmenee jos sitä ei edes tiedosta?"
Ihmisellähän on hyvinkin voimakas ja toimiva defenssijärjestelmä. Eihän ihminen läheskään aina tunnista tunteitaan oikein. Voihan hyvin olla, että parisuhteessa elävän psyyke "naamioi" seksuaaliset tunteet joksikin kulttuurisesti hyväksytymmäksi, jotta syyllisyys ei iskisi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ihastumiset kuuluvat ihmiselämään ja rikastuttavat sitä.
Olet kyllä oikeassa, että on usein mahdoton määritellä, milloin tunne on tiedostettu "puhtaimmillaan" ja milloin defenssimekanismi vaikuttaa tunteiden tulkintaan. Terve ihmismieli tuppaa tulkitsemaan asioita itselleen parhaiten päin, eli ihminen on taitava huijaamaan itseään.
mutta jos ajattelet puolustautumisjärjestelmää, niin laajenna vähän...
Kun tapaamme ihmisen josta pidämme, aluksi toimimme samalla tavalla molempien sukupuolien kanssa. Kun kulttuurimme, kasvatuksemme ja varsinkin nykyään aina läsnä oleva seksuaalisuuden korostus tulee väliin, tulkitsemme samat tuntemukset tämän järjestelmän mukaan. Eli harvoin jos tapaamme samaa sukupuolta, tunnemme seksuaalista mieltymystä tai ihastumista,mutta jotenkin vastakkaisen sukupuolen kohdalla, meidän "täytyy" tulkita se seksuaalisuuden kautta.
Uskon että monet ei seksuaaliset tuntemukset tulkitaan nykyään seksuaalisiksi. Tämä johtaa tilanteeseen että luonnolliset ystävyyden tunteet ovat nykyään harvinaisia. Tunne on tila jossa on erilaisia tuntemuksia, jotka me tulkitsemme oppimallamme tavalla. Niitä sanomme sitten tunteiksi.
Olen itse kasvanut poikajoukossa, parhaat ystäväni ovat olleet aikuisuuteen saakka miehiä. En osaa ajatella heitä oikeastaan miehinä, vaan ihmisinä. Tuntuisi hullunkuriselta olla heidän kanssaan sängyssä. Ei taitaisi onnistua nauramatta.
On luonnollista että pitkässä ystävyyssuhteessa ajatellaan välillä, millaistahan olisi. Nuorena ja tyhmänä kun sitä kokeilee, saa huomata että se on ystävyyssuhteen kuolemaksi. Ystävyys kun on kuitenkin ihan jotain muuta kuin parisuhde.
Minulla on vieläkin pari sellaista miesystävää että vaikka kainalooni ottaisin nukkumaan kuin veljen ikään, eikä mitään seksuaalista tapahtuisi. Todellsia luottofrendejä. Vuosien saatossa ystävyys on osoittautunut lujemmaksi kuin yksikään rakkaussuhde. Ystävä ei hylkää pahoinakaan päivinä, puoliso sen sijaan kyllä.
Kun ystävä rakastuu, ainoa ongelma on, kuinka hänen kumppaninsa hyväksyy tilanteen. Ystävänsä puolesta on todella iloinen, mutta jos kumppani ei hyväksy, silloin pitää ymmärtää antaa tilaa. Mutta suru on kamala jos ystävä täytyy hylätä siksi että hänen kumppaninsa vaatii sitä.
Ystävyys onneksi säilyy vuosien ajan, ja kun taas tarvitaan häntä, hän tulee paikalle. (Tai hän minua.)
Onneksi nykyinen mieheni ajattelee samoin, ja ymmärtää tilanteen. Toki hän on normaalin mustasukkainen, mutta ei liikaa. Ystävät eivät vie liikaa tilaa eivätkä paikkaa parisuhteessa puutteita.
Ei kaikkia joista pitää, todellakaan tarvitse naida, ellei itse ohjelmoi itseään niin!
sen oman puolison kapasiteetti (kommunikaatiotaidot yms) ei riitä ajatusten syvällisempään vaihtoon...? Pitääkö sitten vain joko olla yhdessä yksinäinen tai erota saadakseen puhua?
Tuosta psyykkisestä pettämisestä haluaisin sanoa oman mielipiteeni. On erittäin hyvä asia jos miehellä on ystäviä -sekä nais- että miespuolisia. Mutta sellainen loukkaa itsetuntoa jos kuulee että heillä puheenaiheena on minun haukkumiseni, yhdessä ruotivat heikkouksiani yms. Sellaisen koe psyykkiseksi pettämiseksi. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kohta parikymmentä vuotta ja sinä aikana meille on kehittynyt sellaiset puhevälit että kaikesta voi sanoa suoraan toiselle, ei siihen toista naista tarvita että minua voi arvostella. No joo, saahan minua toki arvostella muillekin ei sitä voi kieltää, mutta jollei yhtään hyvää sanaa löydy niin miksi sitten yleensäkään on kanssani -sitä sietää ihmetellä.
mielipide. Täytyy myöntää, että voihan asia näinkin olla, jos parisuhteessa vallitsee suuri epäsuhta puolisoiden kommunikointitaidoissa. Kiva saada eri näkökantoja asiaan, jotta itse saisi jonkinlaisen selvyyden. Tämä on hyvä palsta vaihtaa mielipiteitä.
T. a.p.
toinen on niin luotaantyötävä,ettei synny
tekemälläkään seksuaalisia värinöitä.
Yleisesti ottaen voi. Jos tuo kysmys tulee jommalle kummalle alkumetreillä mieleen, luultavasti ei voi.
tai nainen lesbo.
Minulla on miespuolinen ystävä. Meillä molemmilla on myös aviopuolisot. Ystävyytemme alkoi jo 10 vuotta sitten, työpaikalla. Ensin juttelimme töitten jälkeen toimistolla. Huomasimme aika pian, että olemme samalla aaltopituudella, kaikesta. Aloimme käydä kahvilla, lounailla yhdessä juttelemassa kaikesta mikä liittyy maan ja taivaan väliin. Huomasimme olevamme yhä enemmän toistemme sielunystäviä. Voimme puhua kaikesta avoimesti nykyään, mm.seksistä, toki siihen liityy pientä väreilyä ilmassa, mutta en ikinä pilaisi ystävyyttämme sekstailemalla yhdessä. Ajatuskin jo kuvottaa, kun tiedän, että se olisi ystävyytemme loppu. Ystävyys tämän miehen kanssa on minulle tärkeämpää ja jännittävämpää kuin seksi.
Työpaikallamme tietenkin "pahat suut" alkoivat puhua meistä kaikenlaista juorua, mutta, kun meni asian yläpuolelle, eikä välittänyt jutuista, itse tiesi tarkkaan missä mennään, jutut eivät hetkauttaneet.
Olemme nyt jo eri työpaikoissa, mutta silti ystävyytemme jatkuu. Tapaamiset jatkuvat, tosin todella harvoin nykyään, kun emme enää näe päivittäin toisiamme. Kännykät on onneksi keksitty, ja saan ystäväni lähelle heti, kun häntä tarvitsen ;)
Aviopuolisomme tiesivät henkiystävyydestämme alkuun. Aviomieheni puolelta alkoi tulla ikävänpuoleisia kommentteja, joten olen jättänyt mainitsematta, ketä, ystävääni millonkin tapaan. Hän varmaan tietää, mutta luottaa minuun. Minulle se on sama, tapaanko nais- vai miespuolista ystävääni, jutut on lähes samat.
Rakkaus=intohimoni aviomieheeni on säilynyt samana kaiket nämä vuodet..
En tunne itse pettäväni ketään. En psyykkisesti, enkä myöskään fyysisesti, miksi tuntisin?
tapauksessani. Ihmettelen kuitenkin, että onko tuollaisia ihmisiä ja tuollaista ystävyyttä todella olemassa. Täytynee alkaa uskoa.
Mä en ole kiinnostunut tippaakaan seksuaalisesti siitä miehestä, vaikka hyvänäköinen se onkin : ) Mä haluan jotain muuta, mutta en sitä miestä.
Myönnän, harmittaa joskus kovasti, kun aviomieheni kanssa menee huonosti, salaa ajattelen, että tuossapa olisi mukava mies mulle, mutta, kun ei, niin ei, ei kiinnosta!!
Mä rakastan seksiä, mutta seksiä ystävän kanssa, yök!
miettii koko ajan että millasta olis naida tuota. Mies myös jaksaa odottaa kaatoa aika kauankin kunnes sopivassa tilanteessa pyrkii toteuttamaan sen esim. jos sulla on jotain probleemaa ja olet antauvassa tilassa.
t. mies
ei ole kysymys ystävyyssuhteesta! Ilmeisesti sinä et ainkaan kykene niin vaativaan kuin ystävyyteen. Ystävän on luotettava toiseen ihmiseen.
Jos mies edes vähän vihjaisee tuohon suuntaan, on se minun puoletani ehttomasti ystävyyden loppu. Onneksi en ole kokenut tuollaista - yök.
taitavat olla homoja. Kyllä ystäviä voi naida jos vaan tulee tilaisuus ja keneen sitä luottas jos ei sellaseen jota on nainutkin.
jos naidaan?
Pelkkää kaveruutta tai tuttavuutta! Kun erotiikka ja seksi astuu kuvioon, ystävyys hyppää ulos. Luottamus on juuri sitä, että saan olla ihminen jota ei ahdistella ostamaan sitä seksillä? Ettei siinä ole mitään "häntä kainollossa" pettämistä. Annetaan olettaa toista ja tehdään toista...
Ysätvyysä on sitä, että saan olla minä ilman että minua arvioidaan erotiikan kautta, eli EI naimisella.
Et ole tainnut kohdata koskaan aitoa ystävyyttä?
Aina, lähes poikkeuksetta, jompikumpi tai molemmat, alkaa ajatteleen seksiä tai seurustelua, ja se vaan on niin! Eikä mun tapaukses auttanu, et nainen on lesbo, on jopa tunnustanu mulle että on rakastunu muhun. Ja akka huomannu saman asian, ei oikein tykkää asiasta! Pitää nykyään hieman pitää etäisyyttä kyseiseen henkilöön, varmuudeksi.
ovat toistensa vanhoja panoja. Silloin on kyse aiban muusta kuin ystävydestä vaikka ei sänkyyn mentäskään
Vaikeana hetkenä elämässä minä ja mies mentiin sänkyyn muutaman kerran (molemmilla perhe), ja ainakin mulle kokemus oli erittäin antoisa. Sitten kuitenkin seksisuhde välillämme sanattomasta sopimuksesta loppui, ei sillä etteikö olisi halua, en ole koskaan sellaista vetovoimaa keneenkään tuntenut ja kipinät on sinkoilleet kiivastikin, mutta se oli kuitenkin liian stressaavaa.
Tähän asti olemme kuitenkin olleet eräänlaisia? ystäviä, mutta koko ajan välillämme on kemiaa, flirttiä ja koskettelua, joten eipä kai tämä nyt ihan viatonta ystävyyttä ole vaikka välillämme on ihan tietynlainen henkinenkin yhteys. Välillä tahtoisin lopettaa kaiken mutta en tiedä, hänet tavatessani vaan jotenkin unohdan päätökseni. Jos elämäntilanteet olisivat olleet tavatessamme toiset, olisi tästä ehkä tullut jotain, mutta tällä hetkellä ei kumpikaan tahdo muuta. Pikkuhetkestä ei ole kyse, tätä on kestänyt kohta 3 vuotta.
Entisellä miesystävälläni oli ystävä (nainen) joka asui toisella paikkakunnalla.
Luulen ettei eksäni ollut hänestä kiinnostunut, ehkä....Mutta tämä nainen soitteli miehelleni joka päivä ainakin kerran. Sanoinkin kerran , että taitaa tämä ystävä olla hieman ihastunut, mutta mies väitti ettei ole. Minulla ei ainakaan ole niin hyvää ystävää , kenelle pitäisi soittaa joka päivä ainakin kerran...
Itselläni on ent naapuri jonka tuntenut monia vuosia,molemmilla meillä oikein kivat omat kullat ja yleensä puheluissa tiedustelemme miten menee-tyliin ja missäs vaikutat-tyyliin.
ystävyydestä miesten ja naisten välillä. Aina on käynyt niin, että mies"ystävät" ovatkin loppujen lopuksi ihastuneet minuun ja se siitä ystävyydestä sitten. Samaksi se ei enää palaa.
Pelkät kaverit ovat sitten asia erikseen. Kai se on niin, että seksuaalisuus on kuitenkin niin sisäänrakennattu ominaisuus, että kun pitää toista sukupuolta olevasta ihmisestä, haluaa lopulta myös fyysisesti lähemmäs...