ollaan seurusteltu poikaystäväni kanssa nyt yli neljä vuotta. itse olen vasta 19, poika 20. vuoden ollaan asuttu yhdessä.
suhteessamme ei koskaan ole ollut väkivaltaa, ei oikeastaan riitojakaan. olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja meillä on yhteinen harrastus ja paljon yhteisiä kavereita. suhteemme on oikeastaan ollut "täydellinen".
pari viikkoa sitten otin tauon/eron puheenaiheeksi koska minua on alkanut ahdistaa. tätä on kestänyt jo kuukausia. kumpikaan meistä ei koskaan ole asunut yksin ja olimme tosiaan 15 kun aloimme seurustella. nyt tuntuu että pitäisi saada olla yksin. toisaalta en pysty lähtemään.
lähtö tuntuu järjettömältä koska kaikki on periaatteessa hyvin. haluaisin tavallaan muuttaa pois mutta toisaalta tuntuu kamalalta ettemme enää yli neljän vuoden jälkeen olisikaan yhdessä. yhteinen koti, yhteiset ystävät, harrastukset ja kaikki menee samalla. tiedän, että rakkauden vuoksi sitä yhdessä ollaan mutta ajatus kaiken menettämisestä pelottaa.
onko teillä kokemuksia vastaavasta? olen todella sekaisin koko tilanteesta enkä yhtään tiedä mitä tekisin...muutto tuntuu järjettömältä jos aikomuksena on kuitenkin vielä yrittää ja toisaalta jääminen ahdistaa.
suhteessamme ei koskaan ole ollut väkivaltaa, ei oikeastaan riitojakaan. olemme tehneet paljon asioita yhdessä ja meillä on yhteinen harrastus ja paljon yhteisiä kavereita. suhteemme on oikeastaan ollut "täydellinen".
pari viikkoa sitten otin tauon/eron puheenaiheeksi koska minua on alkanut ahdistaa. tätä on kestänyt jo kuukausia. kumpikaan meistä ei koskaan ole asunut yksin ja olimme tosiaan 15 kun aloimme seurustella. nyt tuntuu että pitäisi saada olla yksin. toisaalta en pysty lähtemään.
lähtö tuntuu järjettömältä koska kaikki on periaatteessa hyvin. haluaisin tavallaan muuttaa pois mutta toisaalta tuntuu kamalalta ettemme enää yli neljän vuoden jälkeen olisikaan yhdessä. yhteinen koti, yhteiset ystävät, harrastukset ja kaikki menee samalla. tiedän, että rakkauden vuoksi sitä yhdessä ollaan mutta ajatus kaiken menettämisestä pelottaa.
onko teillä kokemuksia vastaavasta? olen todella sekaisin koko tilanteesta enkä yhtään tiedä mitä tekisin...muutto tuntuu järjettömältä jos aikomuksena on kuitenkin vielä yrittää ja toisaalta jääminen ahdistaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olin aivan samassa tilanteessa tuon ikäisenä. Päädyimme eroon ja olemme molemmat hyvin tyytyväisiä ratkaisuun nyt jälkeenpäin. Ihminen muuttuu paljon ikävälillä 15-20.
Koittakaapa muuttaa erilleen ja samalla jatkaa seurustelua. Antakaa toisillenne tilaa ja aikaa ja pohtikaa, mitä haluatte tulevaisuudelta. Pieni välimatka voi kummasti selkiyttää ajatuksia! Voimia!