kun en ole ystävääni nähnyt varmaan puoleen vuoteen, ja olen ehdottanut tapaamista, niin ei ole onnistunut.välimatkaa ei ole kuin noin viisi kilometriä,niin luulisi ystävällä edes puolen vuoden jälkeen olevan aikaa tavata, mutta kun ei. hänellä on sen verran vanhat lapsetkin, että pärjäävät ihan ilman äitiäkin, ja onhan se isäkin olemassa. no, tänään sain tekstarin, että hänellä on kauhea kiire töissä, ja ei varmaankaan onnistu tapaaminen kuin vasta syksyllä.ja p""kat, hän tekee sellaista työtä, jossa hän ei edes ole joka päivä töissä. jotain mätää tässä nyt on,mutta en vastannut viestiin ja annan olla rauhassa.hän on myös sellainen, että hän piikittelee tekstareilla, jos en vastaa kutakuinkin héti.ei väkisin ystävyyttä,näin totean.enkä todellakaan roiku hänessä, vaan asia tuli harvinaisen selväksi.muitakin ystäviä onneksi on..
hoituu
tekstarilla se
1225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on ystävä joka vieläkin kostaa sitä, että kymmenisen vuotta sitten en pitänyt paljoa yhteyttä. Hän on siitä katkerasti vuodattanut joskus. Olin silloin todella huonossa tilanteessa mutta ymmärrän et olis pitäny olla yhteyksissä enempi. Nyt ystäväni on siitä lähtien ollut niin "kiireinen" että ei koskaan vastaa tekstareihin kun korkeintaan parin päivän päästä. Melkein täytyy varata soittoaika että saa puhelimen päähän. Olen aina se joka ottaa yhteyttä. Ehkä olen jotenkin yrittänyt hyvittää kaikkea ja potenut liikaa huonoa omatuntoa. nyt olen tullut tieni päähän. joku raja pitää kaunallakin olla. ajatelkaa että kymmenen vuotta oon potenu huonoa omatuntoa joka puhelusta ja vierailusta. eikä armahdusta näy. hyvin selväksi on tullut että olen erittäin paha ihminen ja epäluotettava ystävä.