Haloo! Nyt loppu paskanjauhanta. Menkää kaikki nuoret naiset peilin eteen ja kysykää itseltänne: KUKA MINÄ OLEN. Nyt loppu minun miniöiden ja kakaroiden hyysääminen ja olen päättänyt pistää sellaiset rajat, että jälkipolvikin joutuu kysymään tätä samaa asiaa.
Jokaisella sukupolvella on omat oikeudet ja me ei myöskään ole voitu kävellä omien vanhempiemme yli.
Olen päättänyt alkaa elämään ihan omaa elämääni, vaikka onkin liuta lapsenlapsia ja muut eläkööt omaansa.
Jokaisella sukupolvella on omat oikeudet ja me ei myöskään ole voitu kävellä omien vanhempiemme yli.
Olen päättänyt alkaa elämään ihan omaa elämääni, vaikka onkin liuta lapsenlapsia ja muut eläkööt omaansa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ompa hieno päätös ja välit miniään ja lapsenlapsiin paranevat huomattavasti, kun kumpikin saa elää omaa elämäänsä. Kumpa useampi anoppi sais ton saman herätyksen. Oikeesti.
se oikea ja hyvä asenne elämälle.
Kannatan sitä ehdottomasti.
Pidä siitä myös kiinni, äläkä anna nuorten jyrätä itseäsi . ELÄ JA ANNA TOISTENKIN ELÄÄ.
Hyvää loppukesää
Tekeekö se ihmisestä loppuiäkseen tallottavan, lasten sekä miniöiden ja vävyjen mielivallan alaiseksi, jos on erehtynyt synnyttämään lapsia.
Minä olen myös tasa-arvon nimissä aikonut lopettaa hyysäämisen.
En ole koskaan tuppautunut lasteni perheiden elämään, mutta heillä on mielestään määräysvalta tekemisiini ja ajan sekä rahankäyttööni aivan kuin olisin holhouksen alaisena.
Lisäksi minua muistetaan vain silloin jos tarvitaan jotain, rahaa, lastenhotoapua, mökkiä käyttöön tai yösijaa.
samaa mieltä. Päätin olla soittamatta jonkin aikaa ja kas kummaa soitto tuli minulle ja siellä poikani kyseli onko sattunut jotain kun en ole soittanut ja samaan hengenvetoon pyysi parikymppiä lainaksi. Siis aina kun rahaa tarvitaan muistetaan muutoin ei kyllä äidille soiteta. Minäkin aijon jatkaa samaa linjaa. Tietäisi vaan miten saisi rahahanat kiinni. Aina "lainataan" mutta takaisin ei saa milloinkaan.
Jos pelkästään annat etkä saa mitään takisin, lopeta se. Jos on vastavuoroista muistamista (lahjojen ostot myös sinulle, vierailuja muutenkin kuin jotain tarvittaessa, tuodaan jotain joskus tullessaan), silloin on eri asia, ja niin useimmat normaalit ihmiset toimivat.
Mitäpä jos kuule ilmoitat, että sinulla ei ole yöhoitolaa kenellekään, ei rahaa mitä lainata ja mökkiäkin käytät itse, ja olet niin kiireinen oman elämäsi kanssa, ettet ehdi nyt katsomaan lapsia?
Taidat olla semmoista rasittavaa marttyyrityyppiä, joka tekee itse kaikenlaista hölmöä jotta sitten taas saisi valittaa, miten lapset ovat hirveitä.
Mikä sinut pakottaa avaamaan niitä rahahanojasi, ellet itse halua?
Kummallista sössötystä.
Kyllä lapset voivat olla melkoisia hirviöitä.
Virheitä tekevät kaikki, sinäkin.
Jos jälkikasvu on oppinut vain saamaan eikä koskaan antamaan ei heitä muuta mikään.
Eikä se aina rasittavan marttyyri Martan syy ole, vaikka kaiken lisäksi saa rasittavan nimen jos yrittää puolustautua.Samassa pesueessa voi olla auttavaisia ja erittäin itsekkäitä, itsekkyys voi olla myös luonteenpiirre.
Meillä poika oli ja on vieläkin sellainen että ei anna periksi ennenkuin saa tahtonsa läpi.
Siinä väsyy ja viimen luovuttaa.
Kyllä apu kelpaa, mutta kai Martan muina aikoina pitäisi olla näkymätön ja kuulumaton että ei häiritse täydellisiä lapsukaisiaan.
niskasta kiinni. Muitahan et voi muuttaa, vain itseäsi. Muuta vaikka muualle, pois "hirviölastesi" läheisyydestä.
Ja niin taidan tedäkin.
Myyn asunnon se on koknann minun omani ja häippäsen.
minua niin käsityksesi muuttuisi kokonaan.
Minussa ei ole tippaakaan marttyyria.
Sanoin vain kuten asia on, miehen suvussa on moni sairalloisen itsekäs, jopa voisi sanoa narsisti.
Nuorena katsoi liian paljon komeaan ulkomuotoon, ja sitten olikin parin lapsukaisen kanssa ihmettelemässä että kuinkas nyt näin kävi.
Lapset ovat perineet isänsä luonteen, heidän kanssaan on joko yritettävä tulla juttuun tai tosiaankin muutettava tuntemattomaan ositteeseen.
On itsekkyydessä hyväkin puolensa, jälkikasvu pärjää tosi hyvin ammatissaan ja taloudellisesti.
Mutta se ei poista sitä etteikö myös äidin rahat ja passamisen vaatiminen kelpaisi.
Autan ja passaan hyvin mielelläni, mutta törkeä vaatiminen ja hyväksikäyttö on asia erikseen.
Miten niiden omien vanhempien yli joku sitten kävelee? Ja miksi se on miniän ja lastenlasten vika?
Voitko kertoa selventävän esimerkin vanhempien yli kävelemisestä?
Sanoit että JOKAISELLA sukupolvella on omat oikeutensa. Mitkä ovat sitten poikasi ja miniäsi sukupolven oikeudet? Entä lastenlastesi sukupolven oikeudet?
Ja miten ne eri sukupolvien oikeudet tulisi mielestäsi liittää yhteen niin, että kaikilla olisi hyvä olla?
Lastenlapsesi ovat varmaan sitä ikää, että vanhempansa vielä tekevät päätökset puolestaan. Mutta entäs täysikäiset lapset? Koska heillä on oikeus alkaa tekemään päätöksiä omasta elämästään ihan itse, sinun näkövinkkelistäsi? Minkä ikäisenä itse aloit kantamaan päävastuun omasta elämästäsi ja päätöksistäsi, ja loukkasiko se sinun vanhempiasi? Tai missä vaiheessa koit oman perheesi olevan sinun "työsarkasi" ja lapsuuden perheesi jäi taka-alalle? Se ei siis tarkoita mielestäni unohtamista tai rakkauden vähenemistä, vaan yleensä elämän jatkumo toimii siten.
Yritän vain ymmärtää mistä moinen viesti on saanut voiman suuttumukselleen, auttaisitko minua? Ja muista etten mitä luultavammin kuitenkaan ole se henkilö, jolle olet vihainen, eli vastauksen voit minun ymmärrystäni lisätäksesi antaa ihan asiallisestikin. Jos sopii.
Siinä se tulee selvästi esille.
...haluaa kostaa asian miniöilleen ja lastenlapsilleen?
Mitäs jos vaan suoraan sanoisi, että ei vetele sellainen peli, että pelkästään käsi ojossa apua haetaan. Että kuuluu muutakin asiaa olla. Tai ei aina edes asiaa, vaan ihan vaan yhdessä olemista. Vai mitä tässä toivotaan muuttuvaksi?
No onpa hyvä päätös. Tätä ne lapset ja lapsenlapset on varmaan jo odottaneet. Onnittelut sinulle. Toivonmukaan moni muukin ottaa päätöksestäsi mallia.
ainakin omilta vanhemmiltani ja anopiltani.
Mutta kun puhelin soi; Vietkö sinne, vietkö tänne, milloin mustikkaan, Lideliin ym. paikkoihin.
Eikä se anopinkaan mielestä sovi, jos sanon, ettei se juuri NYT käy, mutta myöhemmin ehkä.
Tai anoppi soittaa, että juuri nyt on päästävä johonkin, eikä usko selityksiä, ettei auto ole paikalla jne.
Ja sitten suututaan.
Eläkää vaan omaa elämäänne, niin mekin haluamme elää.
Ehkä siten tulemme paremmin toimeen, silloin harvoin, kun näemme.
Sama koskee omia vanhempiani, joista haluaisin päästä eroon mahdollisimman nopeasti.
Heillä on omasta mielestään oikeus sanoa minusta ja lapsistani, milloin mitäkin loukkaavaa, vain sen takia, kun ollaan sukulaisia.
Tai jos olen ostanut jotakin, sitä vähätellään tai haukutaan tai joku muu on ainakin ostanut kalliimman.
Voi helvetti että olen kyllästynyt.
Niin se on.
Jokaisella sukupolvella on omat murheensa.
Siksi odotan ja toivon, että saan olla rauhassa, vanhemmiltani ja anopiltani.
Ei ole hyvä noinkaan päin.
Jokin mättää jos ei osata kunnioittaa omien lastensa, miniöidensä ja vävyjensä yksityisyyttä.
Minä tein sen virheen että hemmottelin lapseni pilalle.
He uskovat että minua saa kohdella miten vain enkä suutu.
He itse ovat hyvin vaativia ja herkkänahkaisia.
Tulevat ja menevät mielensä mukaan, joudun luopumaan omasta sängystäni lasten tullessa ja nukkumaan lattialla.
Se on heidän mielestään ihan luonnollista.
Olen yrittänyt saada muutosta aikaan, totutuista tavoista ei niin vain luovuta.
Myönnän rehellisesti että olen ollut liian lepsu.
Ensin annat nuorille naisille käskyn, ja sitten kerrot, että elät omaa elämääsi... oppiminen kestää aina vähän aikaa.
On niin ikävää, että ihmisten pitää palaa loppuun, suuttua ja käydä pohjalla asti, jotta voisi olla tyytyväinen omaan elämäänsä.
Murrosikäiselle nuorelle on tyypillistä mennä äärestä laitaan. Kaikki on mustavalkoisesti joko-tai, eikä mitään harmaata ole siinä välillä. Siltä tuntuu nyt sinunkin päätöksesi.
Minä olen lapsuudenkodista muuttamisesta lähtien elänyt täysin omaa elämääni. Välillä on ollut helppoa, mutta vaikeitakin aikoja on toki tullut eteen. Koskaan en ole vanhemmiltani pyytänyt rahaa tai lastenhoitoapua, mutta kun lomilla käymme lasten kanssa vanhempieni luona, ovat vanhemmat jaksaneet järjestää meille täysihoidon. Teemme sen vastavuoroisesti silloin, kun vanhempani tulevat meille - he tulevat lomailemaan, eivät siivoamaan, laittamaan ruokaa tai hoitamaan lapsia.
Taloudellisesti elän vanhempieni kanssa täysin erillistä elämää - tietenkin. Ongelmia perheessämme aiheuttaa mies, joka ei koskaan tulisi toimeen ilman äitinsä melko suurtakin rahallista panostusta. Siihen asiaan en ole voinut vaikuttaa. Anoppi vaati minuakin kiittämään anneistaan, mutta kieltäydyin. Sanoin, että on hänen ja poikansa asia, jos poika saa vapaasti lypsää äitiään, mutta minä en siitä kiitä.
Viime kesänä kerroin äidilleni, että hän on minun paras ystäväni. Siihen on tehty molemmin puolin paljon töitä, eikä se ystävyys ole syntynyt hetkessä.
Ystävyyteen ei muuten kuulu, että äitini hoitaa minun lapseni, eikä se, että minä hoidan äitiäni, kun hän vanhenee. Mutta toistemme osaamista me käytämme hyväksi samoin kuin muidenkin ystävien kanssa. Tiedäthän: yksi osaa ommella verhoja, toinen osaa tehdä juhliin upeita kakkuja, kolmas osaa tapetoida ja neljäs omistaa ison auton.
Ja yksi meille kaikille on yhteistä: tuemme ja kannustamme, kuuntelemme ja keskustelemme.
Äidistäni olen ylpeä. Hän on selvästi lapsiaan viisaampi, vaikka emme tyhmiä ole mekään. Äitini elää omaa elämäänsä, mutta hänen elämäänsä kuuluvat myös ne liuta lapsenlapsia. Äidilläni on taito olla paikalla oikeaan aikaan ja hän jaksaa väsymättä tukea lapsiaan. Äidilläni on se oma elämä, mutta hän järjestää tarvittaessa aikaa lapsilleen ja lapsenlapsille. Äitini osaa myös kieltäytyä, mutta hän ei koskaan hylkää.
Toivotan menestystä omaan elämääsi. Joskus täytyy elää pitkään, ennen kuin löytää tasapainon.