Onko muilla vastaavia kokemuksia? Ensin on opiskellut vuosikausia ja valmistumisen lähestyessä huomaa ettei koko ala suju eikä kiinnosta yhtään. Johtotehtäviin olen itseni opiskellut mutta suurin ongelma onkin juuri se että kaikki sosiaaliset tilanteet jännittää ja stressaa kovasti. Esimiestehtävissä tällainen epäsosiaalisuus ei oikein käy laatuun. Työnteko on aina masentanut aiemminkin juuri sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Aina saa jännittää sitä että työssä tulee jotakin ongelmia ja joutuu kyselemään muilta neuvoa tai että virheitä tehdessään saa valituksia ja joutuu selvittelemään asiaa. Uudessa työpaikassa joutuu usein esittelemään itsensä, palvelemaan asiakkaita jne.. Nyt olen sitten kouluttanut itseni esimiestehtäviin ja tajunnut ettei koko ala ole ollenkaan minua varten. Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Ehkä pitäisi ottaa niskasta itseään kiinni ja yrittää totuttaa itsensä sosiaalisiin tilanteisiin, mutta toisaalta olen miettinyt että miksi kiusata itseään ja aiheuttaa pelkoa ja stressiä itselleen vuosikausiksi eteenpäin. Ei se luonne siitä hetkessä mihinkään muutu jos koskaan. Sekään ajatus ei silti houkuta että olisi vuosia opiskellut ihan turhaan korkeasti koulutetun ammatin ja sitten päätyykin tekemään jotain lapiohommia vuodesta toiseen.
Työ masentaa
opiskelijaz
41986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen huomannut itsestä samaa että ensiksi opiskelee itsensä johtotehtäviin/asiantuntijatehtäviin ja sitten ala ei kiinnostakkaan.
Itselläkin on ongelmana sosiaaliset tilanteet jännittää mutta olen joskus ottanut itseä niskasta kiinni ja hoitanut tilanteet pois alta meni miten meni ja huokaissut helpotuksesta.
Alan vaihtoa olen suunnitellut mutta en keksi muutakaan alaa jossa olisin "hyvä". Kai se täsät alkaa menemään parempaan päin.
Lohduttavaa että on muitakin jotka kamppailee samantyyppisten murheiden kanssa kuin minä.
En ole kylläkään johtotehtävissä, mutta asiakaspalveluammattiin olen ajautunut. En tajua miksi koska olen aina ollut hirvittävän ujo, erakon homma sopis meikäläisen persoonaan parhaiten.
En ymmärrä minkälaisessa "sumussa" olen elänyt, jotenkin robottimaisesti käynyt koulut ja tehnyt työt, ikäänkuin ajattelematta onko tää mun juttu. Ehkä niitä onnistumisia on kuitenkin sen verran että pahimmat ajatukset on pysyneet taka-alalla.
Koulutukseni on semmoinen että on kyllä mahdollisuus muihinkin kun asiakaspalveluhommiin. Mutta työpaikan hakukin on yhtä tuskaa. Soitteleminen, itsensä tyrkyttäminen jne on niin vierasta. Migreeniä (onneksi lievää) pukkaa monesti jännittämisen takia.
Suurin haaveni on keksiä ja saada työ jota saa tehdä melkein yksin. Olen jopa harkinnut siivoojan työtä vaikka olen yliopiston käynyt. Jos osais kehitellä tarinoita niin oisin varmaan kirjailija, tai taiteilija.
En ole kellekään uskaltanut puhua näistä peloista. Yritän näytellä "normaalia" ja se alkaa olla tosi raskasta.
Pitäisi olla rohkeutta ajatella omaa parasta, tehdä ratkaisuja ilman että ajattelee "mitähän muut nyt sanoo". Ei jaksais selitellä miksi nyt 15 vuoden jälkeen haluankin vaihtaa alaa, vaikka palkka on hyvä ja työpaikoista ei pulaa, päinvastoin.
On tämä ihmisen elämä surkeeta. Sori valitus.
Muuten elämä siis hyvin, yksi piirre vaan hallitsee ja masentaa, voi kun sais paranettua ihmispelon ja muut möröt mielestä...
Mikäli nykyinen työ on kurjaa, kannattaa siinä rinnalla ehkä olla jokin toinen työ, jonka
varaan voi tulevaisuutensa rakentaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Miltä kuulostaa työ, jossa olet itsesi pomo, mutta silti taustalla on kansainvälinen yhteisö sinua auttamassa eteenpäin?
Tuloksena on jopa taloudellinen riippumattomuus, jolloin voit vaikuttaa suoraan omiin tuloihisi.
Mikäli vaihtoehto nykyiselle mahdollisesti oravanpyörää muistuttavaan työhön
kiinnostaa ota yhtettä osoitteeseen [email protected], niin saat kuulla tarkemmin.
Olen siis kaupallisen koulutuksen saanut. Ensin luin merkonimiksi ja jatkoin vielä tradenomiksi. Aloittaessa ammattikorkeassa ala tuntui omalta, kiinnostavalta jne. Lopputyötä tekiessä havahduin siihen, että oli opiskellut kuin kone, välittämättä siitä mahtaisiko minua kiinnostaa jokin muu ala kaupallista alaa enemmän. No sain ihan hyvät paperit ja melkein heti työpaikankin, osa-aikaisen tosin.
Tämä työpaikka on kaikkea muuta kuin mukava. Tykkään työstä, mutta en työpaikasta. Oma vika tietty, kun tänne tulin. Määräaikainen työsopimus sitoo vielä jonkin aikaa ja uutta työtä ei ole tällä hetkellä näkyvissä. Olen miettinyt myös lisäopiskelua tai sitä, että tähän rinnalle voisi opiskella jotain muutakin alaa. Kaikki kuitenkin tällä hetkellä vähän auki.
Kannattaa kyllä oikeasti miettiä, onko valmis kiduttamaan itseään epämukavassa ammatissa, työssä joka tuntuu vieraalta tai epämukavalta. Maailmassa on kyllä paljon aloja, joille kouluttautua. Kiinnostukset ovat sitten tietysti eri asia.