Minut on jätetty ulkopuoliseksi omassa talossani. Asumme kylläkin miehen syntymäkodissa, siipirakennuksessa asuu anoppi. Miehen sukulaiset käyvät kylässä anopin luona, minua tervehtivät jos pihalla satutaan näkemään, mutta eivät käy meidän puolella. Mies ei ole muka huomannut mitään, puolustelee aina omien sukulaistensa käyttäytymistä.
Koko homma on varmaan mun omaa syytä. Parikymmentä vuotta sitten kun meidän lapset ja niiden serkut oli pieniä, minä hoidin miehen sisarusten lapsia paljonkin. Sitten iski väsy. En enää jaksanut laittaa koko suvulle ruokaa ja hoitaa joka loma ja viikonloppu sukulaislapsia vaan jouduin laittamaan stoppia. Mies ei pistäny tikkua ristiin. Muutama viikko sitten miehen sisarukset järjesti "sukujuhlan". Minulle kyllä tehtiiin selväksi että olen ulkopuolinen. Mutta ei hätiä. Olen päässyt asian yli. En vaan haluais olla missään tekemisissä koko porukan kanssa, mutta varmaan on pakko, jos ei avioeroa ota. Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että rakkaus on kuollut.
Koko homma on varmaan mun omaa syytä. Parikymmentä vuotta sitten kun meidän lapset ja niiden serkut oli pieniä, minä hoidin miehen sisarusten lapsia paljonkin. Sitten iski väsy. En enää jaksanut laittaa koko suvulle ruokaa ja hoitaa joka loma ja viikonloppu sukulaislapsia vaan jouduin laittamaan stoppia. Mies ei pistäny tikkua ristiin. Muutama viikko sitten miehen sisarukset järjesti "sukujuhlan". Minulle kyllä tehtiiin selväksi että olen ulkopuolinen. Mutta ei hätiä. Olen päässyt asian yli. En vaan haluais olla missään tekemisissä koko porukan kanssa, mutta varmaan on pakko, jos ei avioeroa ota. Valitettavasti alkaa näyttää siltä, että rakkaus on kuollut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla välittämättä suvusta,tai lähteä menemään?
Ja muuttaa kauemmaksi miehesi sukulaisista? Eron myötä joutuisit muuttaan kuitenkin. Jos mies ei voi syntymäkotiaan jättää niin hänen sukulaistensa käytös on henkistä väkivaltaa kostaa kun lopetit heille piikomisen. Ei se kai mikään ihme ettei rakkauskaan kestä ja se kai on sukulaisten tarkoitus savustaa sinut ulos siitä.
Yks vaihtoehto on että pidät omat juhlasi oikein äänekkäästi etkä ole kommovinaan miehen sukulaisista. Aitaukset anopin väliin ja ei muuta kuin juhlat pystyyn. Ongelman voi kääntää positiiviseksi ja olla onnellinen kun sukulaiset eivät sinua häiritse ja ravaa teidän puolella, saat olla rauhassa. Kamala riesahan ne vaan ovat niin kuin ennen olet kokenut. Hyväksi vaan käytetään.
Eli he suuttuivat siitä kun et enää ollutkaan heidän käytettävissään.
Eivätkä ottaneet lainkaan huomioon sinun jaksamista.
Nyt käyttäytyvät alikehittyneellä tavalla ja muistuttavat aina sinua käytöksellään että väärin on tehty.
Viesti on aika selkeä: me ei unohdeta!
En haluaisi olla housuissasi, kerroit asiasi hyvin ja myötätuntoni on puolellasi.
Ratkaisua en minäkään osaa antaa, vahinko että miehesikään ei näe asiaa toisella tavoin.
"Koko homma on varmaan mun omaa syytä." Ei ole, älä nyt vaan näin ajattele, sun tilanne mustuu entisestään ellet pääse tuosta tunteesta irti.
Kaiken keskipisteenä on nyt suhteesi mieheesi, keskity siihen.
Jos tilanne menisi siihen että en mieheltäni tukea saa ja välit vaan viilenee, lähtisin lipettiin. En yksinkertaisesti jaksaisi. Se on sääli, sillä parisuhde ja oma perhe pitäisi olla aina ykkösasia.
Mutta onhan se hyvä tässä sanoa, eikö niin.
Toivon sinulle jaksamista ja tsemppiä.
sinua haluta vain säästää nyt, kun olet aikaisemmin joutunut niin paljon sukulaisia hoitamaan? Jos olet aikaisemmin antanut ymmärtää, ettet jaksa sukulaisia passata, niin eikö ole loogista että he antavat sinun olla rauhassa? Ehkä he uskovat toimivansa sinun toiveesi mukaisesti, tuntevat ehkä myös pettymystä tai syyllisyyttä. Miksi et kutsu heitä teidän puolellekin kylään, kun näet heidät pihalla?
Miten sinä haluaisit tulla huomioiduksi? Kyllä sinun itse pitää jotenkin osoittaa halusi olla "sisäistettynä". Jos haluat toista ja ulospäin viestität toista, kyllä ihmiset tekevät johtopäätöksiä käyttäytymisesi eivätkä salaisten toiveidesi mukaan. Rehellinen puhuminen voisi auttaa. Tiedän että tilanne on vaikea ja vaiettuja tunoja molemmin puolin.
siinä sukujuhlien yhteydessä.
Voisiko jotkut juhlat olla ele hyväntahtoisesti välien korjaamiseen vai lopullinen tuomio toisen jättäminen ulkopuoliseksi?
Vaikka mielestäni välit ehkä kannattaisi puhua ennen juhlia, voi tulla arvaamattomia ja unohtumattomia hetkiä jotka eivät ihan kaikille ole suotuisia.
Ne juhlat taisivat jo mennä, mutta voisihan niitä pistää pystyyn uusia.
Jos on niin nuoria lapsia olemassa niin tälläisissä tapauksissa kutsu lapsen juhliin voisi olla oiva tilaisuus haistella tuulia ihmissuhteissa.
Mietinkin mitähän kekkeruuksia itse voisin järjestää, kun ei lapsia enää kotona ole....en edes viettänyt 50v juhlia....hm...me olemme sellainen pieni yksikkö nykyään että suuntaudumme mieluusti talon ulkopuolelle juhlimaan, omia juhlia on pidetty niin paljon että läkähdyttää jo pelkkä ajatteleminen.
Jos vaikka joskus järjestää ihan sen vuoksi juhlat että pitää juhlia, miksi aina pitäisi olla jokin syy?
Öyks, mun menee nyt tää kirjoitus överiksi kun en enää muista ap:n kirjoitusta......
Kaikki menee nykyään pois päästä heti.....
Olisi hyvä kuulla, mitä ap. tarkalleen ottaen tarkoittaa tällä selkeällä merkillä ulkopuolelle sysäämisestä.
Me ihmiset tulkitaan sattumuksia niin monella tavalla. Useat ihmiset ovat vielä niin tönkköjä, etteivät osaa viestiä tarkoitustaan.
Se mitä yksi tarkoittaa huomioonottamiseksi, on toisen mielestä sivuun sysäämistä.
Minulla on näistä tulkinnoista sekä omista että muiden valaisevia esimerkkejä. Joskus sitä on ollut niin väsynytkin jostakin syystä, että muiden hyvät tarkoitukset ovat vääntyneet mielessäni ajatukseksi että "mitä tuo toinen oikein meinaa kun jne."
Kiitos ensin ihanista vastauksista.
Tuli hyvä mieli lukea kaikki kirjoitukset.
No, ulkopuolisuuden tunteella tarkoitan sitä, että muu vaimoväki oli lauantai aamusta järjestämässä niitä ruokailuja ja juhlapaikkaa ja muuten vaan viettämässä mukavaa päivää. Mulle ilmotettiin vasta viime tipassa millon ruokailu alkaa. Miehen kautta tieto tuli.
Koko viikon sain pikku vihjeitä järjestelyistä. Suoraan ei minuun otettu mitään yhteyttä, mutta miehen kautta sanottiin, että meidän ei tarvi muuta kun tulla paikalle. No minä luulin että juhla on sitten illasta.
Niin, ja täytyy myöntää, että ehkä tämän juhlan alullepanijat vaan ovat niitä jotka ei halunnu mua mukaan, koska muut ihmetteli tosissaan, etten tiennyt aikatauluista.
Ja kyllä minä olen pyytänyt kaikkia meillä käymään. Eivät vaan tule.
Tuota ukkokultaakin minä rakastan, vaikka tiedän että se on tavallista kovapäisempi. Pitkään ja hartaasti kun jaksan puhua, myöntää, että hänen varmaan pitäisi puuttua asioihin sillon kun ne on ajankohtaisia. Tällainen vaan on vienyt voimat aivan loppuun.