Tämä saattaa kuulostaa todella tyhmältä, mutta jokaisellahan on oikeus mielipiteisiinsä. Tapasin kyseisen miehen ollessani vasta 15-vuotias.. nyt oon siis tapauksesta mennyt noin 7 vuotta. Oltiin yhdessä vaan noin vuosi, mutta sen vuoden aikana tapahtui niin paljon kaikkea, ja olimme todella onnellisia. En edes oikeasti muista miksi erottiin, mutta osasyy siihen oli että mies olisi halunnut muuttaa kanssani toiselle paikkakunnalle ja mennä kihloihin, ja minä nuoruudessani olin hölmö ja aloin pelätä vakiintumista. ja ollaan silloin tällöin vieläkin yhteydessä mutta ollaan tavattu viimeksi noin 6-vuotta sitten. Tosin meillä on jokunen yhteinen tuttu ja heitä olen tavannut sattumalta. Mutta nyt tämä mies joka sattuu olemaan myös mun ensirakkaus, on alkanut kummittelemaan mun mielessä, tai tätä on ollut jo pidemmän aikaa, enkä tiedä miksi. Itselläni on lapsi, mutta olen sinkku tällä hetkellä. Ja hän asuu toisella paikkakunnalla kihlattunsa kanssa. Hän on myös myöntänyt ajattelevansa minua aina joskus, mutta olen sanonutkin hänelle tunteeni, ja että en silti halua mennä kenenkään väliin. Oudointa tässä on se että miksi ihmeessä havahdun vasta nyt siihen että hän olisi minulle se oikea, kun olisin voinut sanoa sen jo aiemmin. Molemmat olemme "ilmoitelleet" itsestämme toisillemme aina huonoihin aikoihin kun jompikumpi on ollut varattu jne. Ja hän on sopinut joskus naisensa kanssa ettei tapaa entisiä naisiaan, minkä ymmärrän täysin. Mutta toisaalta uskon että meidän pitäisi tavata ja saada sanottua asiat kasvotusten. En oikein itsekkään tiedä täytyisikö vaan antaa olla, vai onko peli sittenkään vielä menetetty? Jokatapauksessa tiedän että jos nyt on mennyt jo 6 vuotta ja en ole häntä saanut mielestäni niin tuskin se tulee heti tapahtumaankaan..
kohtaloko??
-kohtalo-
31132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän tunteen,mulla ollu eksä mielessä siitä lähtien kun eka kertaa tavattiin,oltiinkohan 13v,en muista miks erottiin,lapsia oltiin molemmat.vaikka muita vakaviakin suhteita ollut,niin ikinä en oo sitä lakannu rakastamasta.ny mulla lapsi ja eronnu myös,sillä tyttöystävä,viimeks kun baarissa nähtiin,sen kaveri kävi sanomassa et musta se tykkää,et on kertonu,ja et ei sillä sen tyttöystävällä oo sille mitään väliä.juteltiin siinä sit illan aikana jonkin verran,mutta eipä oo sen jälkeen kuulunu mitään,ei oikeen tiiä et mitä pitäs ajatella kun itellä kuitenkin koko ajan mielessä...
joukkoonne. Samat kuviot, suurinpiirtein samat ajatkin.
samoin tuon mun ensirakkauden ystävä on sanonu et ovat jutelleet musta jne, mutta tiedä sitten.. mulle vakuuttaa ainakin että on onnellinen jne, mutta ei pysty mua silti kasvotusten näkemään. Haluaisin sanoa sille niin monta asiaa, mutta ei kai auta kun toinen ei edes pysty syystä tai toisesta mua näkemään. Joten ymmärrän kyllä sun tunteen millaista on ku ei pääse irti vaikka kuinka yrittää :/