Haluaisin kertoa oman tarinani taistelustani kiloja vastaan.Olen aina ollut ylipainoinen ja 19 vuotta täytettyäni vasta tajusin, että minkälaiset elämäntavat minulla on..roskaruokaa,sipsiä,suklaata,paljon vaaleaa leipää!Harvoin söin kunnon kotiruokaa ja salaattia..sain hyvän oloni rasvasta.Enkä välittänyt, koska helppoahan se oli hakea roskaruokaa ja se oli vielä älyttömän hyvän makuista.Liikuntaakaan en paljoa harrastanut..joitakin turhia yrityksiä.
Kkokeilin kaikenmaailman dieettejä,mutta ne loppuivat lyhyeen kun en loppujen lopuksi enää syönyt kunnolla. Tuli kyllästys ja olin aina pahalla tuulella.. Näin kolme vuotta myöhemmin vieläkin olen saanut aikaiseksi vain epäonnistuneita laihdutuksia. Rasvainen ruoka vei minua mennessään.Olin jäänyt siihen niin koukkuun että sitä vain oli pakko saada.Minulla on aina ollut vielä sellainen ajattelutapa, että jos en kunnolla pääse laihdutuksen makuun,silloin en myös liiku. Eli se oli joko-tai. Joko söin terveellisesti ja liikuin, tai sitten söin paljon ja en liikkunut ollenkaan.Tyhmää!
Nyt olen saanut elämääni ihan totaalisen käänteen. 4 kk sitten kyllästyin totaalisesti ja päätin alkaa käydä kuntosalilla ja lenkillä ahkerasti. Samalla aloin syödä terveellisesti,paljon vihanneksia,kotiruokaa ja viikonloppuna sai syödä herkkua. Alku menikin syömisen kannalta hyvin,ehkä liiankin hyvin!Nyt ovat kuitenkin vihannekset jääneet (en koskaan ole ollut niiden ystävä), mutta kotiruoka on pysynyt ja tulee pysymään. Se on minulle se tärkein. Ensimmäiset 2 kk olivat kuitenkin henkisesti vaikeat..olin todella pahalla tuulella ja monesti myös itkin,koska en saanut sitä mihin olin tottunut.Mieli oli erittäin synkkä :/
Silloin vasta tajusin kuinka koukussa olin rasvaiseen ruokaan..Mutta rankan itsekurin kautta olen päässyt yli siitä rasvahimosta ja saan hyvän mielen ihan jostain muualta,ja se on liikunta!Se vie aikansa että keho tottuu erilaiselle ruualle. Tottakai vielä tekee silloin tällöin mieli hampurilaisia ja ranskalaisia,mutta se ei enää ole se tärkein asia. Nyt tärkeintä on minulle liikunta ja se, että en enää syö itseäni ähkyyn. Tai mieluummin syön kotiruokaa paljon,kuin että suklaata,sipsejä ja hampurilaisia. Haluan todellakin nauttia elämästäni pitkään :)
Kummasti ihminen vain muuttuu,vaikka en ole siihen koskaan uskonut..ja sinäkin voit muuttua! Pitää vain koittaa jaksaaa ja uskoa itseen. Helppoa se alku ei ole,mutta loppu onkin jo mukavempaa kun saa syödä nimenomaan HYVÄLLÄ MIELELLÄ herkkujakin.
Painokin on tippunut 6 kiloa ja siitä olen ylpeä. Hiljaa hyvä tulee! Pääasia on että olen muuttanut elämäntapani kokonaan ja aion pitää niistä kiinni. En halua enää siihen "rasvahumalaan"!
Jos joku sai tästä hieman kannustusta, niin haluan lisäksi sanoa että ihana apu laihdutukseen ja uusiin elämäntapoihin on kirjoittaa päiväkirjaa. Teen sitä edelleen, sinne on mukava purkaa tunteita ja kirjoittaa kuinka hyvin taas päivä on mennyt :)
Tsemppiä teille kaikille ja toivottavasti joku teistä sai tästä minun tarinastani hieman apua omaan elämään!
Kkokeilin kaikenmaailman dieettejä,mutta ne loppuivat lyhyeen kun en loppujen lopuksi enää syönyt kunnolla. Tuli kyllästys ja olin aina pahalla tuulella.. Näin kolme vuotta myöhemmin vieläkin olen saanut aikaiseksi vain epäonnistuneita laihdutuksia. Rasvainen ruoka vei minua mennessään.Olin jäänyt siihen niin koukkuun että sitä vain oli pakko saada.Minulla on aina ollut vielä sellainen ajattelutapa, että jos en kunnolla pääse laihdutuksen makuun,silloin en myös liiku. Eli se oli joko-tai. Joko söin terveellisesti ja liikuin, tai sitten söin paljon ja en liikkunut ollenkaan.Tyhmää!
Nyt olen saanut elämääni ihan totaalisen käänteen. 4 kk sitten kyllästyin totaalisesti ja päätin alkaa käydä kuntosalilla ja lenkillä ahkerasti. Samalla aloin syödä terveellisesti,paljon vihanneksia,kotiruokaa ja viikonloppuna sai syödä herkkua. Alku menikin syömisen kannalta hyvin,ehkä liiankin hyvin!Nyt ovat kuitenkin vihannekset jääneet (en koskaan ole ollut niiden ystävä), mutta kotiruoka on pysynyt ja tulee pysymään. Se on minulle se tärkein. Ensimmäiset 2 kk olivat kuitenkin henkisesti vaikeat..olin todella pahalla tuulella ja monesti myös itkin,koska en saanut sitä mihin olin tottunut.Mieli oli erittäin synkkä :/
Silloin vasta tajusin kuinka koukussa olin rasvaiseen ruokaan..Mutta rankan itsekurin kautta olen päässyt yli siitä rasvahimosta ja saan hyvän mielen ihan jostain muualta,ja se on liikunta!Se vie aikansa että keho tottuu erilaiselle ruualle. Tottakai vielä tekee silloin tällöin mieli hampurilaisia ja ranskalaisia,mutta se ei enää ole se tärkein asia. Nyt tärkeintä on minulle liikunta ja se, että en enää syö itseäni ähkyyn. Tai mieluummin syön kotiruokaa paljon,kuin että suklaata,sipsejä ja hampurilaisia. Haluan todellakin nauttia elämästäni pitkään :)
Kummasti ihminen vain muuttuu,vaikka en ole siihen koskaan uskonut..ja sinäkin voit muuttua! Pitää vain koittaa jaksaaa ja uskoa itseen. Helppoa se alku ei ole,mutta loppu onkin jo mukavempaa kun saa syödä nimenomaan HYVÄLLÄ MIELELLÄ herkkujakin.
Painokin on tippunut 6 kiloa ja siitä olen ylpeä. Hiljaa hyvä tulee! Pääasia on että olen muuttanut elämäntapani kokonaan ja aion pitää niistä kiinni. En halua enää siihen "rasvahumalaan"!
Jos joku sai tästä hieman kannustusta, niin haluan lisäksi sanoa että ihana apu laihdutukseen ja uusiin elämäntapoihin on kirjoittaa päiväkirjaa. Teen sitä edelleen, sinne on mukava purkaa tunteita ja kirjoittaa kuinka hyvin taas päivä on mennyt :)
Tsemppiä teille kaikille ja toivottavasti joku teistä sai tästä minun tarinastani hieman apua omaan elämään!
Vastaukset 1
Vanhimmat
toivottavasti kannustaa muitakin. Liian moni ikäisesi nuori nainen vetelee naminameilla elämänsä täysin läskiksi. Olen kaupan kassalla töissä ja näen päivittäin mistä ne kilot tulee. Liikunnan puute ei ole varmaan ainoa syy. Ihan hirvittää mitä kaikkea moskaa nuoret neidit suuhunsa pistelee. Vaikka kaikki tietää ihan hyvin mikä on epäterveellistä ja lihottavaa. Tekisi mieli sanoa, etten myy sulle noita . Ehkä joskus sanonkin.....