Onko kokemuksia suhteista työnarkomaanien kanssa? Olen kohta vuoden verran ollut yhdessä jatkuvasti töissä olevan yrittäjämiehen kanssa, ja tulevaisuuden suunnittelu mietityttää. Hänen työnsä olen koittanut ymmärtää, mutten sitä, että minunkin pitäisi tehdä kaikkeni/kaikki aikani firman eteen. Ala on erittäin miehinen, ei ollenkaan minun alaani, mutta paperityöt olen hoitanut. Omia opintojani on jäljellä reilu vuosi. Tuntuu että tarvitsisin omaakin aikaa, aikaa nukkua, harrastaa liikuntaa ja tavata ystäviä. Miehen mielestä tämä kaikki muu on naurettavaa päivän tuhlaamista. Ymmärrän kyllä hänen stressinsä ja huolensa firmasta, ja olen ilonen että saan ottaa osaa siihen, mutta puhuessani myös oman ajan vietosta hän ottaa jyrkän kannan että "meidän elämämme eivät sitten enää kohtaa, elä sinä omaa elämääsi, minä omaani". Tiedän että voin tehdä mitä haluan, mutta on raskasta jos mies vähättelee asioita jotka ovat minulle tärkeitä.
Hän haluaisi perustaa perhettä, minä mietin, täytyykö lapsillekin luoda niin suppea maailma jossa arvostetaan vain omaa firmaa ja työntekoa? Mietin saanko riittävästi toteuttaa tässä suhteessa itseäni ja hyvinvointini tarpeita. Suhteellisuudentaju tuntuu heikkenevän miehen mielipiteiden myötä. Pelkään että tulevaisuuteni olisi orjuus tai yksinäisyys hänen kanssaan...
Firma on aika tuore, että ehkä tilanne tästä paranee, stressi helpottaa, ja suhteemme muuten läheinen ja lämmin, jonka haluaisimme kestävän, ainoa kysymys tämä työnarkomania...
Hän haluaisi perustaa perhettä, minä mietin, täytyykö lapsillekin luoda niin suppea maailma jossa arvostetaan vain omaa firmaa ja työntekoa? Mietin saanko riittävästi toteuttaa tässä suhteessa itseäni ja hyvinvointini tarpeita. Suhteellisuudentaju tuntuu heikkenevän miehen mielipiteiden myötä. Pelkään että tulevaisuuteni olisi orjuus tai yksinäisyys hänen kanssaan...
Firma on aika tuore, että ehkä tilanne tästä paranee, stressi helpottaa, ja suhteemme muuten läheinen ja lämmin, jonka haluaisimme kestävän, ainoa kysymys tämä työnarkomania...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Erilaiset elämänarvot.Kuka hoitaisi lapset ? Et koskaan pääsisi lomille,et edes kotimaahan. Ei ihmistä voi muuttaa,ellei terveys petä. Mieti !!!!
ei helpota ennen kuin haudassa. 10-12 tuntia pävä 7päivää viikko ei lomia tai viikko joulun ja uuden vuden aikaan#%. näin on£$.
usein tuollainen. Yrittäjä lähisuvussa tarkoittaa sitä, että muutkin jeesailevat häntä kiireaikana. Jos jo nyt osallistut yrityksen toimintaan, niin jatkossa tulisit osallistumaan siihen vielä enemmän.
Aivan tismalleen sama on tilanne täällä. Mies puurtaa firmalla kaiket päivät, välillä puolille öin saakka. Hädin tuskin malttaa käydä syömässä välillä. Tunnen oloni usein hyvin, hyvin yksinäiseksi tässä suhteessa. Toki olen paljon hänen apunaan firmalla, sen mitä osaan ja omilta töiltäni ehdin. Ei puhettakaan lomareissuista tai yhteisistä harrastuksista. Samaa toivetta elättelen kuin aloittaja, että aikaa myöten tuo älytön työnteon määrä vähenisi. Lienee turha toive..
mainitsema 10-12 h päivässä on meille unelma... yrityksen toivottavasti vakiinnuttua. nykyinen tahti kun on aamusta puolilleöin tai pidempäänkin. Lomamatkat nyt on ehkä toissijaisia, arki on tärkeintä, ja yhdessäoloajan laatu.
Kun teille lapsia tulee niin tuollaisessa suhteessa olet sinä se joka hoitaa lapset, ja vain sinä. Pienten lasten kanssa väsymys käy joskus valtavaksi, ja jos et mieheltäsi yhtään apua saa, tulet katkeraksi ja se ei tee liitolle hyvää. On hieno asia , että jo tässä vaiheessa olet ymmärtänyt miten teidän asiat oikein on.
on tiedossa ja puhuttukin selväksi että jatkossa mies hoitaa firman ja toimeentulon ja minä hoitaisin kodin ja lapset sekä muutamat tunnit viikossa firman paperitöitä. Kotiäitiys toisaalta houkuttaa, mutta toisaalta mietityttää kuinka lähellä se olisikaan yh-äitiyttä... miehestä en kyllä haluaisi luopua, hän on ollut huomaavainen ja luonteeltaan upea, kaiken stressinkin keskellä, ja arvostan hänen työtään ja periaatteitaan, enkä ainakaan vielä ole tuntenut itseäni yksinäiseksi. sitä on vaikea kuvitella miten suhtautuminen muuttuisi lastentulon myötä?
"... miehestä en kyllä haluaisi luopua, hän on ollut huomaavainen ja luonteeltaan upea,.."
Kuvauksesi perusteella (avo)miehesi on päinvastoin erittäin itsekäs ja itsekeskeinen: vain hänen haaveillaan, tavoitteillaan ja tekemisillään on merkitystä. Sinä olet saanut "kunnian" toimia apulaisena niiden toteuttamisessa.
"Upea luonne" ilmeisesti tarkoittaa, että hänellä ei pinna pala eikä hermostu kiireessä tai väsyneenäkään. Ota huomioon, että hän on sentään nuori ja jaksaa vielä. Se nyt vielä puuttuisi, että pilaisi muidenkin (=sinun) päivän omien touhujensa takia.
Minun päätökseni perustui lopulta hyvin tunnetun sanonnan sisäistämiseen: Aina on aikaa sille, mitä
pitää tärkeänä.
itse olen elänyt jo 5 vuotta miehen kanssa jonka hyvällä tuurilla näen kerran vilaukselta viikon aikana.Usein voi mennä parikin viikkoa tai kuukautta.
Ja kun sattuu vapaapäivä mies nukkuu koko tuon päivän :(
Olemme asiasta monesti puhuneet ja olen ymmärtänyt et tilanne on tämä ja ei muuksi muutu muutoinkuin että mieheni lopettaa työt. Sekään ei tietenkään houkuta, lisäksi mieheni nauttii oikeasti työstään ja viihtyy työpaikallaan..
Mutta monasti minusta tuntuu et hittoako minä tässä mukana roikun kitumassa...
Sillä vaikka asumme saman katon alla, olemme asuneet jo vuosia ja vuosia niin mieheni ei edes tiennyt missä olen töissä kun sitä häneltä yksi päivä kysyin...?!?
Minulla on aivan oma elämäni, omien ystävieni ja perheeni kanssa. Käyn kaikissa sukujuhlissa jne. aina yksinäni, samoin illan vietoissa jne.Minulla on omat harrastukseni ja oma aikani ja ihan täysin oma elämäni...
Toisin sanoen minulla ja miehelläni ei ole mitään yhteistä...siis mitään muuta yhteistä kuin talous.
Ja suhteemmekin on lähinnä sisko veli suhde, kaveri suhde...jne. ne palavat tunteet ja kaipuu jne. ne tunteet on vain pitänyt työntää pois, että jaksaa jatkaa arjessa ja tässä ikuisessa ikävässä.
Niin...onko tässä mitään järkeä?!? En tiedä....en todella tiedä :(