Mun läheinen serkkupoika kuoli kuukausi sitten. Oltiin koko elämä tosi läheisiä ja kuin sisaruksia jota mulla ei oikeasti ole. Tää ikävä on niin kamala ettei voi ymmärtää miten jaksaa!!! Haluaisin vaan niin sen luo! Auttakaa! Miten tästä voi ikinä selvitä??
Miten tän ikävän voi kestää?? -86
Varasisko
41215
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
että hän elää aina sinun sydämessäsi elämässäsi jokaisena hetkenä. Anna surulle aikaa.
Voimia!
Otan osaa syvään suruusi.Vain ja ainoastaan aika auttaa, mutta tie on pitkä.Kuoleman edessä emme seiso jonossa vaan rivissä.Hän saattaa tulla uniisi myöhemmin, mutta ei vielä näin aikaisin.Voi olla, että unesi ovat vielä pelkkää mustaa.Me surijat olemme täällä kokeneet kaikenlaista unista erilaisiin kokemuksiin mutta suurinta osaa meistä yhdistää vahva usko siitä, että edesmenneiden elämä jatkuu kaikenaikaa.
jälkeisessä elämässä.
Pahin päivä oli, kun isäni kuoli. Kuolema ei tullut yllättäen. Oikeastaan se oli kuin vapautus. Toiseksi pahin päivä oli hautajaispäivä.
Elämä on tällä hetkellä selviytymistä. Rutiinit pitävät koossa. Iltaisin tulee hirveä ikävä. Varsinkin kun samaan syssyyn jätti minut myös monivuotinen miesystäväni.
Meidän pitää vain yrittää selviytyä. Uskotaan, että jonain päivänä voimme katsoa näitä menetyksiä sivummalta ja ne eivät tee enää niin kipeää. Aika on paras parantaja.
Voimia ja halaus!