Usein uskoa pidetään itsekkyytenä, oman edun etsintänä.
Voiko itsekäs usko kelvata Jumalalle?
Onko epäitsekkäistä motiiveista nousevaa uskoa, esimerkkejä?
Usko on itsekkyyttä?
10
398
Vastaukset 10
- Crypticall
Mielestäni ateismi on aidosti kannattajiensa mielestä epäitsekästä. Samaa voi soveltaa moniin maailmankatsomuksiin, buddhalaisuutta ei olisi olemassa ilman ihmisten kuvitelmaa siitä, että he voivat olla hyviä.
Siihen tosin vaaditaan toisenlainen itsekkyyden/epäitsekkyyden käsitys, kuin kristityillä on.Jos ihminen tekee jotain sen takia, että voi tuntea olevansa hyvä, hänhän tekee saavuttaakseen tämän tunteen, ts omien tarpeidensa takia.
Ateismissa nähdäkseni keskeinen ihanne on objektiivisen tiedon mukainen totuudellisuus. Tämä ihanne on itse valittu ja sen noudattaminen on itseä palkitsevaa.
Mielestäni myös kristityn usko on monesti samassa mielessä itsekkyyttä.- Crypticall
EJKR kirjoitti:
Ateismissa nähdäkseni keskeinen ihanne on objektiivisen tiedon mukainen totuudellisuus. Tämä ihanne on itse valittu ja sen noudattaminen on itseä palkitsevaa.
Mielestäni myös kristityn usko on monesti samassa mielessä itsekkyyttä.Kysymys on monessakin suhteessa tiedosta. Kukaan ei voi uskoa sellaiseen, mistä ei tiedä mitään.
”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?” - epäitsekkyys??
Annetaan 5e kuussa (parin-kolmen tonnin palkasta) köyhäinapuun niin tulee hyvä omatunto? :D Onpas epäitsekästä kerrakseen... juuri tällaisella maailma pelastuu. Ateismi ei toimisi jos ihmiset ja heidän toimensa olisivat oikeasti absoluuttisesti ajateltuna itsekkäitä. Ja kun katsoo maailmaa niin herää kysymys, onko todellakin näin?
Mutta ymmärrän pointtisi. Ateismi itsessään näkee oman maailmankatsomuksensa hahmottamisen epäitsekkäänä siinä missä uskovaisuus nähdään jonkinnäköisinä jumal-rakennelmina ihmisen itsekkäiden motiivien kautta rakentuneinta ja edelleen tuotettuina. Crypticall kirjoitti:
Kysymys on monessakin suhteessa tiedosta. Kukaan ei voi uskoa sellaiseen, mistä ei tiedä mitään.
”Mutta kuinka he voivat huutaa avukseen sitä, johon eivät usko? Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Kuinka he voivat kuulla, ellei kukaan julista?”Ei oikean tiedon merkitystä voi todellakaan yliarvioida nykymaailman "tieto"tulvan keskellä.
Osuit lainauksellasi ytimeen, niin kuin aina, kun Hengen johtamana valitset asiaa koskevan Raamatunkohdan.
Lähdetään siitä eteenpäin. Nimittäin huutamisesta; ei puntaroimisesta, tutkimisesta, keskustelusta tai filosofoimisesta. Kun ihminen huutaa, hän tarvitsee epätoivoisesti apua ja suuntaa avunhuutonsta kaikesta tunteestaan, tahdostaan ja ymmärryksestään siihen kohteeseen, jonka on ymmärtänyt luotettavimmaksi eli on saanut siitä riittävästi etukäteistietoa.
Taustalla on aina tarve. Avun huutamisessa on siis kyse paitsi ympäröivää todellisuutta koskevasta tiedosta myös omaa tilaa ja tarpeita koskevasta tiedosta. Pieni lapsi ilmaisee tarvettaan huutamalla, mutta ei osaa suunnata sitä mihinkään kohteeseen eikä ilmaista tarvettaan sanallisesti.
Ihmisellä voi olla tietoa evankeliumista, mutta jos hän ei tiedosta itse tarvitsevansa sitä, hän ei siihen tartu. Kylväjävertaus puhuu tästä.
Jos usko on oikeasti avun huutamista, silloin ei ole aihetta epäillä, että kyseessä olisi itsekkyys, jolla varmistellaan laskelmoiden omia asemia.
Avaukseni tarkoituksena onkin haastaa pohtimaan, kuinka suuri osa kristillisestä uskomisesta on muuta kuin tätä oikeaa, lapsenomaisesta avuttomuudesta nousevaa Jumalan puoleen kääntymistä.epäitsekkyys?? kirjoitti:
Annetaan 5e kuussa (parin-kolmen tonnin palkasta) köyhäinapuun niin tulee hyvä omatunto? :D Onpas epäitsekästä kerrakseen... juuri tällaisella maailma pelastuu. Ateismi ei toimisi jos ihmiset ja heidän toimensa olisivat oikeasti absoluuttisesti ajateltuna itsekkäitä. Ja kun katsoo maailmaa niin herää kysymys, onko todellakin näin?
Mutta ymmärrän pointtisi. Ateismi itsessään näkee oman maailmankatsomuksensa hahmottamisen epäitsekkäänä siinä missä uskovaisuus nähdään jonkinnäköisinä jumal-rakennelmina ihmisen itsekkäiden motiivien kautta rakentuneinta ja edelleen tuotettuina.Kun joku tunnustautuu julkisesti kristityksi, hän liittää itsensä sanomaan, joka ilmaisee aidon epäitsekkyyden. Tällä julkisella liittymisellään hän ilmaisee olevansa juuri tällaisen epäitsekkyyden kannattaja.
Mutta miten uskova oikeasti toimii epäitsekkäästi? Esimerkkejä
- itsekäs fariseus
kiitti itsekseen Jumalaa siitä ettei ollut sellainen kuin muut ihmiset.Hän väheksyi taaempana katseensa alas painavaa ja rintaansa lyövää publikaania, joka pyysi Jumalalta että ole minulle syntiselle armollinen.
Jeesus tiesi että publikaani lähti kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus ,mutta tunsikohan fariseus samoin... Jokainen tulee Jumalan luo omien, itselle tärkeiden tarpeiden vuoksi. Eli kukaan ei tule Jumalan luo sen tähden, että luonnostaan rakastaa häntä ja epäitsekästä elämää. Silloin, kun ihminen on omasta mielestäänkin elänyt holtittomasti, hän tulee Jumalan luo todennäköisesti lapsen avuttomuudessa ja huutaa Jumalaa avukseen saadakseen elämänsä takaisin/kuntoon.
Jotkut, joilla ei ole julkista syntielämää, voivat tulla Jumalan luo ilman tätä avuttomuuden ja häpeän kokemusta. Heitä uskoontulo ei välttämättä riisu epäterveistä itsensä korostamisen ja kauniin julkisivun rakentamisen motiiveista. Kuitenkin, jos he ovat vilpittömiä, uskontien kulkeminen tuo heidätkin jossain vaiheessa paikalle, jossa he joutuvat tunnustamaan, että he tulivat Jumalan luo kelvottomasti. Silti Jumala ei torju näitäkään, sillä myös se synti, että ihminen etsii Jumalaa voidakseen sillä korostaa omaa erinomaisuuttaan, on Jeesuksen uhrilla sovitettu. Jumala on niin suuri, että voi päästää sisään väärillä motiiveillakin, sillä kutsu on avoin, kaikki saavat tulla, kaikkien kaikki synnit on sovitettu. Tuleminen ei edellytä edes puhtaita motiiveja.Uskossa eläminen on alkuun väistämättä pääasiassa itsekästä. Koska tien alussa uskova ei vielä osaa elää Hengen johdatuksessa, hän etsii itseään viihdyttäviä asioita. Koska hänen sydämensä on kuitenkin Jumalan edessä oikea, hän ei tekemällä tee syntiä, vaikka siihen monesti ymmärtämättömyydessään ja taitamattomuudessaan lankeaakin. Vaikka hänen elämänsä saattaa näyttää itsekkäältä myös silloin, kun kyse ei ole syntiin lankeamisesta, hänen sydämensä kaipaa silloinkin sitä oikeaa Jumalan elämää. Vähitellen tuo itseä viihdyttävä, "itsekäs" elämä alkaa kuitenkin tympiä häntä ja hän siirtyy vaiheeseen, jossa hän voi tietoisesti alkaa opetella seuraamaan Jeesusta. Jos ihminen saa armon vahvistua tällä tiellä, hän voi lopulta elää ainakin ajoittain tavoittelematta itselleen mitään, epäitsekkäästi.
Ainoastaan sellaisen uskovan elämässä, joka elää Hengen johdatuksessa ja seuraa Herraa, voi ilmetä toimintaa, jossa ei ole itsekkäitä motiiveja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 591061
Muistatko Mikkelin panttivankidraaman?
Uusi draamasarja järkyttävästä tapauksesta on tulossa. Tositapahtumiin perustuva sarja ammentaa vuoden 1986 Mikkelin pan76849Iäkäs Jämsäläinen mies kuoli poliisiautoon matkalla Jyväskylän putkaan
Iäkäs vanhus humalassa niin huonossa kunnossa, ettei pystynyt huolehtimaan itsestään niin ainoa apu sillä hetkellä oli68821- 62760
En välitä sinusta yhtään
Olet pelkkä itsestään liikoja luuleva ämmä. Kierrän sinut kaukaa nyt ja aina. Olit mulle pelkkä lelu vaan.52720- 67697
Ernest Lawson täräytti erikoisen heiton TTK-lehdistötilaisuudessa: " Onko tässä tarkoituksena...?"
Ernest Lawson esitteli uudet TTK-tähtioppilaat ja opettajat torstaina 6.8. lehdistölle. Tulevalla kaudella on yksi hausk8672Poliisi yritti murhata mopopojan
Nyt menee kissalan poikien touhu liian pitkälle! https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012193221.html Karu video mopomiiti315647Olen luovuttanut
Välimme menivät niin pahasti solmuun, ettei niitä voi enää korjata. On aika jatkaa elämässä eteenpäin. Toivon sulle kaik33623Mersumies201
Oli tänään hyrskällä melekoosen tehokas 124 liikenteessä. Ei paljon vastamäki haitannu....16520