nyt taisi riittää miehen alkoholin käytön seurauksen a oleva vinoilu minulle. olemme seurustelleet 20 vuotta, ja hän on muuttunut täysin hirviöksi.olen ollut joskus koulukiusattu,ja siitä ei ole ollut puhetta kuin joskus seurustelun alussa ohimennen. tässä taannoin viikonloppuna mies otti vettä väkevämpää, ja riitaanuimme jostain. mies alkoi vinoilemaan, että "hah..hah..voi kauheeta..oletko joskus ollut koulukiusattu". voiko joku loukata näin pahasti? tämä on arka paikka minulle,ja miten tällaisen voi antaa anteeksi!? mies pitää nykyään muutenkin minua itsestään selvyytenä, ja voi sanoa minulle mitä tahansa, mitä sylki suuhun tuo.
arasta asiasta
mies vinoili
51383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sanomatta jäi. harmittaa jälkeenpäin, kun hän loukkasi näin pahasti, niin minulla olisi ollut mahdollisuus pettää häntä etelänmatkallamme. nyt kaduttaa, että miksi en tehnyt niin..ei olisi ollut mitään menetettävää, enkä olisi edes katunut...
tilannetta jos sen oisit toteuttanut. Jatka elämääs ilman äijäs jos se ei siittä muutu
Ettehän te tunnu ollenkaan rakastavan ettekä kunnioittavan toisianne !! Ainakaan se ei näy teoissa eikä aikomuksissa. Miksi olette yhdessä?
älä muuta sano, sitä ihmettelen itsekkin, että miksi ollaan.jotenkin sitä on vain tottunut olemaan yhdessä, kun kauan ollaan oltu yhdessä. olen monet kerrat sanonut hänelle, että jos minulla olisi vakituinen työpaikka, niin lähtisin kämpästä justiinsa heti. taidan käyttää ukkoani "hyväksi". hän on niin paljon minulle sanonut ja tehnyt minulle kaikenlaista, että on kivakin käyttää hyväksi.kosto on suloinen.ehkä aurinko joskus paistaa,ja saan elämäni parempaan malliin.
Näyttäs tosiaan (tai kuulostas) olevan kyse arkuudesta kuin siitä että haluaisit miestäs hyväksi käyttää. Tunnistan "oireet" kun haluais lähteä mutta pelkää muutosta. "Jos ois vaki työpaikka niin lähtisin heti", pelkkää tekosyytä. Sanonnat ovat kuin omasta suustani,mutta kokemuksesta sanottuna, ei kannata loputtomiin, jossakin vaiheessa on pakko tehdä ja lähteä, vaikka kuinka pelottais. (Tilanne kuulostaa muutenkin samalta kuin omani jokin aika sitten).