Jätetty

Jätetyksi tulemisen tunne on tunteista kaikkein haavoittavin mutta kaikesta selviää kunhan aikaa kuluu tarpeeksi. Muista ajatella asiaa itsesi kannalta positiivisesti. Kerran pettänyt pettää toisenkin kerran, yleensä. Jos ei osaa lopettaa suhdetta aikuismaisesti, kertomalla toiselle suoraan, että tämä ei tule onnistumaan voit olla oikeasti onnellinen, että olet päässyt eroon kaltaisesta ihmisestä.

Sinä selviät kyllä ja pystyt vielä luottamaan ihmisiin. Tunteita tulee ja menee ja niistä voi oppia aina uutta, samalla voit opetella tuntemaan myös itseäsi uudella tavalla ja kasvaa henkisesti ja tulla näin onnellisemmaksi.

Anna itsellesi lupa suruun. Itke jos siltä tuntuu. Puhu ystäville asiasta uudestaan ja uudestaan. Anna tunteiden tulla ja mennä. Kohta huomaat, että et enää kaipaa niin paljon ja saatat jopa huomata itsekin, että näinhän sen pitkin mennä. Tsemppiä!

Olen kokenut saman 8.8. eli puolitoista viikkoa sitten. Tavattiin tammikuussa, molemmilla oli omat perheet. Rakastuttiin (tai ainakin minä) täysillä ja heti alusta asti oli selvää, että haluamme yhteisen kodin. Kevään mittaan sitten asiat kerrottiin toisille ja kaikkien vaikeuksien jälkeen muutimme yhteen kesäkuun puolessa välissä. Vaikeuksia oli, mutta olin varma, että kaikki lutviutuu paikoilleen, kunhan asiat puhutaan ja aikaa kuluu. Yllättäen mies ilmoitti 8.8., että muuttaa takaisin perheensä luokse. En ollut osammut kuvitellakkaan tuollaista. Pari viikoa aiemmin tehtiin täysillä yhteistä vauvaa ym. Elin pari päivää aivan shokissa, en muista niistä oikeastaan mitään. Sitten tavattiin viime tiistaina, kun halusin selvyyden asioihin. Tätä ennen mies oli katunut tekoaan puhelimessa. Sovittiin, että annan viikon aikaa miettiä asioita ehdolla, ettei valehtele enää. Seuraavasta valehtelusta hän jäi kiinni jo keskiviikkona, jolloin totesin, ettei meille tule ikinä enää olemaan mitään yhteistä. Onneksi myös samalla selvisi, etten ole raskaana. Nyt nämä viimeiset päivät menneet surun ja vihan keskellä. Enää en tiedä, oliko meidän suhteessa mikään totta ja miten voin olla näin tyhmä. Tuskin koskaan uskallan enää luottaa kenenkään sanaan...Rakastin sitä miestä enemmän kuin ikinä ketään, hän oli koko elämäni!!!