Nuorelle naiselle töissäni

"Ps. En ole liian nuori."

Niin, se kuinka nuori on riippuu elämänasenteesta ja -kokemuksesta tietenkin. "Liian nuori" tarkoittaa sitä että useimmat hänen iässään olevat ovat vielä... noh. Penskoja - vaikka viinaa ovatkin kaupasta saaneet ostaa.

Se mitä hänessä näen ei ole kuitenkaan ihan lapsenmieltä... vaan aktiivinen nuori nainen, mielessäni on käynyt että onkohan häneltä jäänyt nuoruus kokematta tai jotain... vai onko luonnostaan varhaiskypsä ja vastuunkantajaluonteinen. Jos tätä jälkimmäistä niin saattaapa jopa olla niin että olisimme henkisesti samalla tasolla... Minä kun olen kypsynyt vasta jälkijunassa (tosin sitäkin täydellisemmin ja varmana itsestäni, omasta mielestäni ainakin) ja nuoruuden sekoilut ovat nyt vasta laantuneet...

Se on se suuri ehkä. Tuskin muuten olisinkaan niin täysin lääpälläni... ne mahdollisuudet. Huhhuh, hiki nousee pintaan.

Hellä Aasi kirjoitti:

"Ps. En ole liian nuori."

Niin, se kuinka nuori on riippuu elämänasenteesta ja -kokemuksesta tietenkin. "Liian nuori" tarkoittaa sitä että useimmat hänen iässään olevat ovat vielä... noh. Penskoja - vaikka viinaa ovatkin kaupasta saaneet ostaa.

Se mitä hänessä näen ei ole kuitenkaan ihan lapsenmieltä... vaan aktiivinen nuori nainen, mielessäni on käynyt että onkohan häneltä jäänyt nuoruus kokematta tai jotain... vai onko luonnostaan varhaiskypsä ja vastuunkantajaluonteinen. Jos tätä jälkimmäistä niin saattaapa jopa olla niin että olisimme henkisesti samalla tasolla... Minä kun olen kypsynyt vasta jälkijunassa (tosin sitäkin täydellisemmin ja varmana itsestäni, omasta mielestäni ainakin) ja nuoruuden sekoilut ovat nyt vasta laantuneet...

Se on se suuri ehkä. Tuskin muuten olisinkaan niin täysin lääpälläni... ne mahdollisuudet. Huhhuh, hiki nousee pintaan.

minusta on monesti sanottu ja tiedän sen itsekin, että olen vastuunkantajaluonteinen. Johtunee juuri siitä, että lapsuus jäi lyhyeksi.
Häneen taitaa juurikin päteä tuo sanomasi kypsyminen jälkijunassa. Ei hän tosin mielestäni vielä vanha ole ollenkaan. Mies parhaassa iässä, ja miehethän vain paranevat vuosien saatossa. Hieman alle 40 ei ole vanha :)

Nuori nainen ainakin. kirjoitti:

minusta on monesti sanottu ja tiedän sen itsekin, että olen vastuunkantajaluonteinen. Johtunee juuri siitä, että lapsuus jäi lyhyeksi.
Häneen taitaa juurikin päteä tuo sanomasi kypsyminen jälkijunassa. Ei hän tosin mielestäni vielä vanha ole ollenkaan. Mies parhaassa iässä, ja miehethän vain paranevat vuosien saatossa. Hieman alle 40 ei ole vanha :)

ihania... aina vetänyt puoleensa! T: 24-v nainen ps. niissä on vaan sitä jotakin, mielestäni sen ikäiset miehet on komeita ja se varmaan tekee heistä kiinnostavia kun he eivät ole enää mitään poikasia mutta ei vanhojakaan. vaikkakin jokainen on niin vanha kun tuntee itsensä olevan ;-)

Amorin jousenjänne helähtelee hämeessä.

Hellä Aasi kirjoitti:

Amorin jousenjänne helähtelee hämeessä.

juuri oikealta suunnalta. Kerro lisää.

kiltti Aasi kirjoitti:

juuri oikealta suunnalta. Kerro lisää.

Kerron asiasta sitten hänelle kun olen saanut nykyisen parisuhteeni hoidettua jotenkin mallikkaaseen loppuun. Siihen voi kyllä kulua kuukausia... vaikka olenkin tolkuttoman ihastunut en tahdo riepottaa tätä ihanaa naista turhaan tässä systeemissä (oletan että hänelle varattu mies on "Ei", siispä ensin pitää tehdä itsestään edes mahdollisuus) - ja toisaalta velvollisuus nykyistä kumppaniani kohtaan on sekin painava asia, etenkin kun kyse tässä "reilussa pelissä" on myös rakkaista lapsistani, eli en tahdo loukata lasteni äitiä josta olen eroamassa menemällä heti työkaverin kainaloon, en mitään sellaisia petokselta haiskahtavia juttuja tahdo tehdä, ikinä. Reilua peliä, olkoonkin että kyse on noin surullisesta jutusta kuin avioliiton lopusta.

Ihastus on valtava asia mutten vielä anna sille täyttä valtaa elämääni... Nytkin meinaa olla liikaa kun tämä nuori nainen puskee jo ajatuksiin kun silmänsä ummistaa hetken lepoa varten. Tässä vaiheessa sekin on jo melkein liikaa.

Ja jos jotakuta epäilyttää että tää nuori nainen olis korvike niin väärin veikkaa. Mun elämässä on jo pitkään ollut parisuhteesta huolimatta paikka sille oikealle, viimeaikoina se kaipuu on alkanut repiä liittoa rikki tosissaan. Kyse ei ole siis pelkästään tästä naisesta... vaan siitä että kaipaan muuta elämääni ja tää liitto katkeaisi ilman tuota naistakin. Tiedän että jos ton nuoren naisen kanssa ei tule mitään niin silti haluan etsiä yhä, ihastushan hiipuu sitten joskus jos siihen ei saa kaikua.

Mutta nyt on niin kuuma sydän että savu nousee, vain pieni kipinä ja...

Hellä Aasi kirjoitti:

Kerron asiasta sitten hänelle kun olen saanut nykyisen parisuhteeni hoidettua jotenkin mallikkaaseen loppuun. Siihen voi kyllä kulua kuukausia... vaikka olenkin tolkuttoman ihastunut en tahdo riepottaa tätä ihanaa naista turhaan tässä systeemissä (oletan että hänelle varattu mies on "Ei", siispä ensin pitää tehdä itsestään edes mahdollisuus) - ja toisaalta velvollisuus nykyistä kumppaniani kohtaan on sekin painava asia, etenkin kun kyse tässä "reilussa pelissä" on myös rakkaista lapsistani, eli en tahdo loukata lasteni äitiä josta olen eroamassa menemällä heti työkaverin kainaloon, en mitään sellaisia petokselta haiskahtavia juttuja tahdo tehdä, ikinä. Reilua peliä, olkoonkin että kyse on noin surullisesta jutusta kuin avioliiton lopusta.

Ihastus on valtava asia mutten vielä anna sille täyttä valtaa elämääni... Nytkin meinaa olla liikaa kun tämä nuori nainen puskee jo ajatuksiin kun silmänsä ummistaa hetken lepoa varten. Tässä vaiheessa sekin on jo melkein liikaa.

Ja jos jotakuta epäilyttää että tää nuori nainen olis korvike niin väärin veikkaa. Mun elämässä on jo pitkään ollut parisuhteesta huolimatta paikka sille oikealle, viimeaikoina se kaipuu on alkanut repiä liittoa rikki tosissaan. Kyse ei ole siis pelkästään tästä naisesta... vaan siitä että kaipaan muuta elämääni ja tää liitto katkeaisi ilman tuota naistakin. Tiedän että jos ton nuoren naisen kanssa ei tule mitään niin silti haluan etsiä yhä, ihastushan hiipuu sitten joskus jos siihen ei saa kaikua.

Mutta nyt on niin kuuma sydän että savu nousee, vain pieni kipinä ja...

siinä, että varattu mies on big nono. Omassa tilanteessani olen ihastunut juurikin varattuun mieheen. Välillä oli lähellä, etten tehnytkin jotain peruuttamatonta, mutta onneksi olen saanut itseni hillittyä. Minua kiinnostaisi lähinnä se, että onko hänellä vastaavia tunteita minua kohtaan. Joitain merkkejä sain, mutta en nyt lähiaikoina. Tahtoisin tietää, kannattaako minun ottaa hänet vakavasti vai jatkaako myös tunne-elämääni kuten muutakin elämääni. Tilanne kohdallani on vain sellainen, että olen niin syvästi ihastunut häneen, etten usko että tässä taas aikoihin ketään muuta silmissäni/sydämessäni sietäisin.

kiltti Aasi kirjoitti:

siinä, että varattu mies on big nono. Omassa tilanteessani olen ihastunut juurikin varattuun mieheen. Välillä oli lähellä, etten tehnytkin jotain peruuttamatonta, mutta onneksi olen saanut itseni hillittyä. Minua kiinnostaisi lähinnä se, että onko hänellä vastaavia tunteita minua kohtaan. Joitain merkkejä sain, mutta en nyt lähiaikoina. Tahtoisin tietää, kannattaako minun ottaa hänet vakavasti vai jatkaako myös tunne-elämääni kuten muutakin elämääni. Tilanne kohdallani on vain sellainen, että olen niin syvästi ihastunut häneen, etten usko että tässä taas aikoihin ketään muuta silmissäni/sydämessäni sietäisin.

Jos hän tekisi aloitteen minua kohtaan sanoisin : "Sun kannattaa odottaa mua, en ole ihan vielä saavutettavissa mutta oot tehnyt muhun todella syvän vaikutuksen...."

Tai en tiedä. Ehkä mä hajoaisin palasiksi ja suutelisin siinä paikassa ja tekisin selväksi että hänet haluan...

Kävisin vähintään rehellisen keskustelun asiasta ja tilanteestani ja suunnitelmista ja sensellaisesta. Uhhuh, sanotaanko että siinä väännettäisin sydäntäni kyllä niin kierrokselle ettei mitään rajaa.

Mutta tän jälkeen olis pakko viilentää ja ottaa etäisyyttä, yksinkertaisesti sen "tosielämän" velvollisuuden takia. Pelkäisin ihan tolkuttomasti että tää nuori nainen ajattelisi että mä vaan pelaan aikaa enkä kotirintamalla tee mitään asioiden edistämiseksi.

"Tahtoisin tietää, kannattaako minun ottaa hänet vakavasti vai jatkaako myös tunne-elämääni kuten muutakin elämääni."

Mun mielestä varattuun ei voi suhtautua "vakavasti" ainakaan ilman pelkoa että sattumista luvassa ja pelko ei ole kovin rakentava tunne... Toisaalta, varattua voi odottaa ja töniä oikeaan suuntaan ja katsoa mitä tapahtuu, onko se kohta vapaa vai ei - jos siltä tuntuu. Siinähän näkee samalla että onko se sanojensa mittainen...

Olla avoin asialle... olla kiinnostunut jos sitä oikeasti on, mutta samalla olla menemättä liian pitkälle. Jos vakavaa suhdetta ajattelee niin varatun kanssa on syytä ottaa todella pitkä kevyt alkutaival...

Ja siis, jos elämä tarjoaa muuta niin ei sekään synti ole tehdä itselleen oikein, (järkevien?) tunteidensa mukaan. Toki mua kirpois jos tää nainen löytäis jonkun enkä koskaan pääse edes kyseleen kahville työajan ulkopuolella ja keskusteleen... mutta se on ihan ok, jokainen tekee parhaansa. Sitten lähtisin taas sinkkulinjalla eteenpäin.

Hellä Aasi kirjoitti:

Jos hän tekisi aloitteen minua kohtaan sanoisin : "Sun kannattaa odottaa mua, en ole ihan vielä saavutettavissa mutta oot tehnyt muhun todella syvän vaikutuksen...."

Tai en tiedä. Ehkä mä hajoaisin palasiksi ja suutelisin siinä paikassa ja tekisin selväksi että hänet haluan...

Kävisin vähintään rehellisen keskustelun asiasta ja tilanteestani ja suunnitelmista ja sensellaisesta. Uhhuh, sanotaanko että siinä väännettäisin sydäntäni kyllä niin kierrokselle ettei mitään rajaa.

Mutta tän jälkeen olis pakko viilentää ja ottaa etäisyyttä, yksinkertaisesti sen "tosielämän" velvollisuuden takia. Pelkäisin ihan tolkuttomasti että tää nuori nainen ajattelisi että mä vaan pelaan aikaa enkä kotirintamalla tee mitään asioiden edistämiseksi.

"Tahtoisin tietää, kannattaako minun ottaa hänet vakavasti vai jatkaako myös tunne-elämääni kuten muutakin elämääni."

Mun mielestä varattuun ei voi suhtautua "vakavasti" ainakaan ilman pelkoa että sattumista luvassa ja pelko ei ole kovin rakentava tunne... Toisaalta, varattua voi odottaa ja töniä oikeaan suuntaan ja katsoa mitä tapahtuu, onko se kohta vapaa vai ei - jos siltä tuntuu. Siinähän näkee samalla että onko se sanojensa mittainen...

Olla avoin asialle... olla kiinnostunut jos sitä oikeasti on, mutta samalla olla menemättä liian pitkälle. Jos vakavaa suhdetta ajattelee niin varatun kanssa on syytä ottaa todella pitkä kevyt alkutaival...

Ja siis, jos elämä tarjoaa muuta niin ei sekään synti ole tehdä itselleen oikein, (järkevien?) tunteidensa mukaan. Toki mua kirpois jos tää nainen löytäis jonkun enkä koskaan pääse edes kyseleen kahville työajan ulkopuolella ja keskusteleen... mutta se on ihan ok, jokainen tekee parhaansa. Sitten lähtisin taas sinkkulinjalla eteenpäin.

minä olen tullut siihen tulokseen, että hän saa ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa. Siinä olet ihan oikeassa, että varatun kanssa voisi itseään vain satuttaa, ja sattuneista elämänkokemuksista johtuen minun itsesuojeluvaisto on harvinaisen korkealla. Toisaalta sitten tosiaan kunnioitan hänen vaimoaan aivan liikaa, että menisin nyt sanomaan mitään, vaikka pokan pitoa on joutunut harjoittelemaan urakalla. Mutta uskon että se pitää :). Paitsi jos hän sanoisi jotain, se voisi olla hankala tilanne.

Tunnetteko te kuinka hyvin toisenne? Tarkoitan, että onko sinulla tietoa hänen tuntemuksistaan?

kiltti Aasi kirjoitti:

minä olen tullut siihen tulokseen, että hän saa ottaa yhteyttä, jos häntä kiinnostaa. Siinä olet ihan oikeassa, että varatun kanssa voisi itseään vain satuttaa, ja sattuneista elämänkokemuksista johtuen minun itsesuojeluvaisto on harvinaisen korkealla. Toisaalta sitten tosiaan kunnioitan hänen vaimoaan aivan liikaa, että menisin nyt sanomaan mitään, vaikka pokan pitoa on joutunut harjoittelemaan urakalla. Mutta uskon että se pitää :). Paitsi jos hän sanoisi jotain, se voisi olla hankala tilanne.

Tunnetteko te kuinka hyvin toisenne? Tarkoitan, että onko sinulla tietoa hänen tuntemuksistaan?

"Tunnetteko te kuinka hyvin toisenne? Tarkoitan, että onko sinulla tietoa hänen tuntemuksistaan?"

Ne voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, siis en tiedä. Kuitenkin väitän että hiukan plussan puolella vähintäänkin, mä olen ihan mukava tyyppi eikä hän kieltäydy seurastani.

Kun en noista eleistä koskaan ole päässyt perille niin en vedä johtopäätöksiä siitä mikä on mun toiveita ja mitkä on tarkoitettuja. Ujo hän on, sen tiedän varmaksi... paljastuu jo siitä että on niin hiljainen seurassa yleensäkin. Tosin me ollaan joskus juteltu vähän enemmänkin kun tilaisuus on tullut, sellaisista yleisistä jutuista.

Mutta siis pohjimmiltaan suuri mysteeri mitä hän tuntee, enkä usko että näyttää sitä kovin herkästi... Joka ihan ymmärrettävää, en odotakaan muuta oikeastaan. Vaikka tietty joku selvästi merkityksekäs huomionosoitus olis valtavan suuri juttu mulle kun oon niin herkkänä...

Hellä Aasi kirjoitti:

"Tunnetteko te kuinka hyvin toisenne? Tarkoitan, että onko sinulla tietoa hänen tuntemuksistaan?"

Ne voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, siis en tiedä. Kuitenkin väitän että hiukan plussan puolella vähintäänkin, mä olen ihan mukava tyyppi eikä hän kieltäydy seurastani.

Kun en noista eleistä koskaan ole päässyt perille niin en vedä johtopäätöksiä siitä mikä on mun toiveita ja mitkä on tarkoitettuja. Ujo hän on, sen tiedän varmaksi... paljastuu jo siitä että on niin hiljainen seurassa yleensäkin. Tosin me ollaan joskus juteltu vähän enemmänkin kun tilaisuus on tullut, sellaisista yleisistä jutuista.

Mutta siis pohjimmiltaan suuri mysteeri mitä hän tuntee, enkä usko että näyttää sitä kovin herkästi... Joka ihan ymmärrettävää, en odotakaan muuta oikeastaan. Vaikka tietty joku selvästi merkityksekäs huomionosoitus olis valtavan suuri juttu mulle kun oon niin herkkänä...

kun kirjoitit että hän on liian nuori, niin kuinka nuori hän sitten oikeastaan on? Entäs sinä (jos tällaista saa kysyä :)), minkä ikäinen olet?

Jos kerran olet eroamassa, oletko miettinyt että se on varmasti oikea ratkaisu? Tarkoitan tietenkin itsesi kannalta, mutta myös esim. lastesi?

kiltti Aasi kirjoitti:

kun kirjoitit että hän on liian nuori, niin kuinka nuori hän sitten oikeastaan on? Entäs sinä (jos tällaista saa kysyä :)), minkä ikäinen olet?

Jos kerran olet eroamassa, oletko miettinyt että se on varmasti oikea ratkaisu? Tarkoitan tietenkin itsesi kannalta, mutta myös esim. lastesi?

Parikymppinen vs. kolkyt ja risat.

Se ero on oikea ratkaisu. Tulee se olemaan kova paikka koko perheelle tietenkin eikä lapset siitä helpolla toivu... mutta uskon että vaikka vanhemmat eroaa toisistaan niin silti tarkoitus on pysyä vanhempina lapsille joten se perusturvallisuudentunne ei mielestäni saa järkkyä kovin dramaattisesti. Tää on ehdoton edellytys mutta se ei mielestäni ole kiinni parisuhteesta vaan vanhempien motivaatiosta. Tässä suhteessa vaimoni on minua parempi (hän on ideaali-äiti) mutta voin vannoa että noita muksuja rakastan enemmän kuin itseäni minäkin - vaikka vähän hulttio ja vastuuton ehkä olenkin välillä isänä...

Toi että onko se hyväksi... toivon että loppujen lopuksi on. Minusta on väärin opettaa lapset rakkaudettomaan liittoon joka tehdään ehkä periaatteessa "lasten hyväksi" - mutta sitten se on vain kasvatusympäristö, ei elävä suhde joka valmentaa esimerkillään onnelliseen elämään - johon kuuluu kriisienkin mahdollisuus ja hallinta.

Parempana näen sen että vanhemmilla on kumppani jota rakastaa ja joka antaa terveen parisuhteen mallia, kunnioitusta ja välittämistä -vaikka kumppani ei olisikaan se toinen vanhempi - kunhan kumppani on joku johon lapset samaistuu kohtuullisesti.

Tässä suhteessa tuo nuori nainen kyllä joutuu kovan koetoksen eteen (jos nyt yleensäkään tahtoo mun kanssa jotain, ajattelen väistämättä näin pitkälle) - vaikka en lapsilleni tarvi toista äitiä niin kuitenkin tulevan kumppanini pitäisi olla yhteensopiva ja välittää lapsistani - siis olla perus-lapsirakas... toisaalta tälle nimenomaiselle nuorelle naiselle se tuntuu olevan luontevaa sikäli kuin ymmärrän (taas syy ihastua häneen. Sopiva lapsianikin ajatellen).

Sijaisäidin roolin saavat hän ja lapset neuvotella ja todeksielää keskenään, sitä en edellytä - vain lähinnä sitä ettei vihaa tai syrji lapsiani vaan pitää heistä ja rakastaa kuten ketä tahansa toistakin muksua ... mutta isä minun on saatava olla, sitä ei voi neuvotella ja siihen suhteeseen en anna minkään ihastuksen tai edes rakkauden vaikuttaa. Ne voivat elää rinnan mutteivät ylittää tai korvat toisiaan. Näin tahdon asian olevan.

kiltti Aasi kirjoitti:

kun kirjoitit että hän on liian nuori, niin kuinka nuori hän sitten oikeastaan on? Entäs sinä (jos tällaista saa kysyä :)), minkä ikäinen olet?

Jos kerran olet eroamassa, oletko miettinyt että se on varmasti oikea ratkaisu? Tarkoitan tietenkin itsesi kannalta, mutta myös esim. lastesi?

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

Hellä Aasi kirjoitti:

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

Kuten huomataan suomi24.fi taas toimii odotetulla tavalla :)

Hellä Aasi kirjoitti:

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

Voi herrajumala! Ota järki ja tunteet käteen mies! Eikö omalla vaimollasi ole sinulle tarpeeksi aikaa, huomiotako haet??! Turhaa selittelyä nuo jutut rakkaudettomasta liitosta jne. Pitäiskö alkaa hoitaa suhdetta jotenkin???? Helvetin itsekästä puhetta. Tyynnyttelet vielä omaatuntoasi, ettei lapsille mitään tule, perusturvallisuus säilyy jne. Tuhoa vaan lastesi elämä ja kerro sitten, kun ovat aikuisia, että sori vain, kun isin piti muuttaa pois, koska alkoi himottaa niin valtavasti.

puolestasi kirjoitti:

Voi herrajumala! Ota järki ja tunteet käteen mies! Eikö omalla vaimollasi ole sinulle tarpeeksi aikaa, huomiotako haet??! Turhaa selittelyä nuo jutut rakkaudettomasta liitosta jne. Pitäiskö alkaa hoitaa suhdetta jotenkin???? Helvetin itsekästä puhetta. Tyynnyttelet vielä omaatuntoasi, ettei lapsille mitään tule, perusturvallisuus säilyy jne. Tuhoa vaan lastesi elämä ja kerro sitten, kun ovat aikuisia, että sori vain, kun isin piti muuttaa pois, koska alkoi himottaa niin valtavasti.

Olen muuten pakana. Kristillinen pakkopulla ei innosta, kuten ei epärehelliset olosuhde-pakkosuhteetkaan.

Hellä Aasi kirjoitti:

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

Noin sen pitäsi mennäkin :)

Hellä Aasi kirjoitti:

Olen muuten pakana. Kristillinen pakkopulla ei innosta, kuten ei epärehelliset olosuhde-pakkosuhteetkaan.

Mikäpä siinä sitten. Ehkäpä minä itse kaikenkeskipisteenä-elämä on sun juttus. =) Tsemppiä valintoihin. Ok, en rukoile;)

Hellä Aasi kirjoitti:

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

itsestäsi jotain yleispätevää mutta kuitenkin sellaista, josta sinut voin tunnistaa?

Hellä Aasi kirjoitti:

Hän parikymppinen, minä kolkyt ja risat.

Lapsille se tietenkin on kova paikka, on se sitä vanhemmillekin. Mutta mielummin suon lasteni kokevan myös vastoinkäymisiä kuin ylläpidän "parisuhdetta" joka itseasiassa on kasvatusastia lapsille. Millaisen kuvan lapset siitä saa parisuhdemallina?

Mielummin pyrin antaan sellaisen parisuhdemallin joka perustuu aidolle rakkaudelle ja välittämiselle, vaikka se kumppani ei olisikaan lasten äiti. Riittää että se joku on lapsille jonkinasteinen tukipylväs ja hyvä ihminen. Silloin muksut oppii että elämässä on välillä draamaa ja synkkiäkin hetkiä mutta asiat kuitenkin järjestyy hyvin jollain toisella tavalla. Olennaista on se että parisuhteesta tässä ollaan luopumassa; ei vanhemmuudesta.

Niin rakastunut olet.. upeaa! Niin olin minäkin joskus, vaikken koskaan rakkauteni kohdetta saanut. Siitä on jo monta vuotta, enkä kai koskaan pääse yli. Mutta enpä pääse yli exästäkään, joka on lasteni isä! Niin se vaan menee: kun on kerran jotain rakastanut, se ei mene koskaan ohi.

En anna neuvoja. Silti:tulet kaipaamaan ex-vaimoasikin, ja niitäkin piirteitä, joita inhosit hänessä. Toivon, että saat rakkautesi, jos niin haluat, jos et.. uuden rakkauden löytäminen on helvetin vaikeaa.. ihmisen pilkkaa.. aina kaipaa jotain mitä toisessa ei ole!!

tai sitten mielessäni kävi sama "vaihtelunhalu" kuin sinulla mies.

ja elämästäsi kuinka paljon noin yleensä?

Siellä onkin sarkaa kynnettävänä