Sori jos tulee tupasti, häikkää TAAS näillä sivuilla..
asiaan:
Poikaystävälläni on paha tapa "ylihuolehtia" minusta, tai niin haluan ajatella..
Aina kun kirjoitan tämän asian, tajuan että se ainakin kuulostaa täysin kontrolloimiselta vai miten sen sanoisi.
Elämme tällä hetkellä kaukosuhteessa (ennen kyllä melkein asuimme yhdessä, mutta pakkotilanne).
Hän kyselee minulta päivittäin (muiden kuulumisien lisäksi tietty), olenko harrastanut liikuntaa ja jos olen, kannustaa, mutta muistaa lisätä että sitä toistakin lajia voisit välillä.. (=hänelle hyvin harvoin kelpaa se, mitä olen tehnyt)
Jos olen ostanut jotakin herkkuja itselleni (en todellakaan syö usein) ja kerron siitä hänelle, hän alkaa moittia että ei sellaista..
Olen ihminen, jonka ei tarvitsisi hirveästi miettiä, mitä syö enkä silti herkuttele usein. OlIN sitä mieltä, että kohtuudella saa syödä silloin kun on nälkä ja mitä mieli tekee jne.
Olen muuttumassa itsekin kontrollifriikiksi, enkä tiedä, tykkäänkö tästä muutoksesta.. Toisaalta olen aina halunnut olla tarkempi ja aktiivisempi, mutta en tiedä enää mikä olen itse!
Tunsin huonoa omaatuntoa, kun söin yhden kytysen jacky makupalan!
Hän muutenkin arvostelee kaikkea minussa (luonteesta ja yleisesti ulkonäöstä ei ole valittanut(mitä nyt ei hiuksistani tykkää, meikkaustyylistäni ei tykkkää (en kuulema kaipaa meikkiä))) mutta muusta löytyy mielipide, joka on yleensä negatiivinen.. Esim. asuntoni ei kelpaa, kaikki huonekalut voisi heittää kaatikselle jne.
Olen itsekin sitä mieltä, mutta en ole vielä valmis uusimaan kaikkea! Ei ole varaakaan! Siksi se ärsyttää, että hän valittaa, valittaa, vaikka tilanteelle ei juuri nyt hirveästi mitään voi..
Niin.. Itse taas katselen ja tarkkailen tilanteita ja olen sitten räjähdellyt näistä, kun on mennyt "yli".
Osaa hän olla sen verran lutunenkin (siis suurimmaksi osaksi onkin), etten voi häntä noiden takia jättää, mutta ihmettelen vain.. voimmeko ikinä tulla toimeen.. Tai lopettaako hän ikinä, itken usein raivosta, kun en nyt voi valittaakaan hänelle.. Raskas työ kaukana, en halua puhelimessa riidellä.
Mutta esim. kun hän valitti tuosta "herkuttelustani", olin aivan raivona sen puhelun jälkeen..
Onko kokemuksia kontrollifriikeistä, muuttuvatko he koskaan.. Sitten, kun taas nähdään, pitää ottaa asia puheeksi.. Mutta en tiedä, olen jo sanonut (ainakin kerran! :D ) mitä mieltä olen näistä hänen mielipiteistäänja kontrolloimisistaan.. Ei ne taida koskaan mennä hänelle perille..
asiaan:
Poikaystävälläni on paha tapa "ylihuolehtia" minusta, tai niin haluan ajatella..
Aina kun kirjoitan tämän asian, tajuan että se ainakin kuulostaa täysin kontrolloimiselta vai miten sen sanoisi.
Elämme tällä hetkellä kaukosuhteessa (ennen kyllä melkein asuimme yhdessä, mutta pakkotilanne).
Hän kyselee minulta päivittäin (muiden kuulumisien lisäksi tietty), olenko harrastanut liikuntaa ja jos olen, kannustaa, mutta muistaa lisätä että sitä toistakin lajia voisit välillä.. (=hänelle hyvin harvoin kelpaa se, mitä olen tehnyt)
Jos olen ostanut jotakin herkkuja itselleni (en todellakaan syö usein) ja kerron siitä hänelle, hän alkaa moittia että ei sellaista..
Olen ihminen, jonka ei tarvitsisi hirveästi miettiä, mitä syö enkä silti herkuttele usein. OlIN sitä mieltä, että kohtuudella saa syödä silloin kun on nälkä ja mitä mieli tekee jne.
Olen muuttumassa itsekin kontrollifriikiksi, enkä tiedä, tykkäänkö tästä muutoksesta.. Toisaalta olen aina halunnut olla tarkempi ja aktiivisempi, mutta en tiedä enää mikä olen itse!
Tunsin huonoa omaatuntoa, kun söin yhden kytysen jacky makupalan!
Hän muutenkin arvostelee kaikkea minussa (luonteesta ja yleisesti ulkonäöstä ei ole valittanut(mitä nyt ei hiuksistani tykkää, meikkaustyylistäni ei tykkkää (en kuulema kaipaa meikkiä))) mutta muusta löytyy mielipide, joka on yleensä negatiivinen.. Esim. asuntoni ei kelpaa, kaikki huonekalut voisi heittää kaatikselle jne.
Olen itsekin sitä mieltä, mutta en ole vielä valmis uusimaan kaikkea! Ei ole varaakaan! Siksi se ärsyttää, että hän valittaa, valittaa, vaikka tilanteelle ei juuri nyt hirveästi mitään voi..
Niin.. Itse taas katselen ja tarkkailen tilanteita ja olen sitten räjähdellyt näistä, kun on mennyt "yli".
Osaa hän olla sen verran lutunenkin (siis suurimmaksi osaksi onkin), etten voi häntä noiden takia jättää, mutta ihmettelen vain.. voimmeko ikinä tulla toimeen.. Tai lopettaako hän ikinä, itken usein raivosta, kun en nyt voi valittaakaan hänelle.. Raskas työ kaukana, en halua puhelimessa riidellä.
Mutta esim. kun hän valitti tuosta "herkuttelustani", olin aivan raivona sen puhelun jälkeen..
Onko kokemuksia kontrollifriikeistä, muuttuvatko he koskaan.. Sitten, kun taas nähdään, pitää ottaa asia puheeksi.. Mutta en tiedä, olen jo sanonut (ainakin kerran! :D ) mitä mieltä olen näistä hänen mielipiteistäänja kontrolloimisistaan.. Ei ne taida koskaan mennä hänelle perille..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tykkääkö hän sinusta oikeasti sellaisena kuin olet vai yrittääkö hän muokata sinusta sellaista, jollainen sinun pitäisi olla.
Nyt lähdet siitä kaljalle ja vedät pään täyteen. Huomenna menet hampurilaiselle ja ostat suklaata jälkiruoaksi.