...on erilaiset ystävät. Aikanaan kun muutin pohjoisesta etelään ja myöhemmin avioituessani jouduin luopumaan ystävistäni, koska mieheni ei hyväksynyt muita ihmisiä. Elin perheelleni ja nautin siitä, kasvoin siinä ja kasvoin erilleen miehestäni.
Eroni jälkeen elämääni on rikastuttanut lapseni ja erilaiset ystävyydet, jatkan kasvuani heistä ihmisenä. Olen elämässäni tiukilla ollut aina, mutta rikkautta siihen on tuonut hyvät suhteet lapsiini ja ystäviin. Toivottavasti minä vastaavasti voin heille sitä antaa. Ei ole väliä onko ystävä mies tai nainen, nuori tai vanha, rikas tai köyhä, naimisissa tai eronnut, näillä asioilla ei ole mitään merkitystä.
Eroni jälkeen elämääni on rikastuttanut lapseni ja erilaiset ystävyydet, jatkan kasvuani heistä ihmisenä. Olen elämässäni tiukilla ollut aina, mutta rikkautta siihen on tuonut hyvät suhteet lapsiini ja ystäviin. Toivottavasti minä vastaavasti voin heille sitä antaa. Ei ole väliä onko ystävä mies tai nainen, nuori tai vanha, rikas tai köyhä, naimisissa tai eronnut, näillä asioilla ei ole mitään merkitystä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuskin voisin olla enempää kiitollinen ystävilleni. Tunnen paljon ihmisiä, mutta ystäväpiirini on kohtuullisen pieni. Silti siihen kuuluu hyvin monenlaisia ihmisiä, jotka ovat todellakin elämäni rikkaus.
Ystäväpiirini on kait se ainoa elämän palapeli, mihin minäkin loksahdan paikalleni kuin itsestään. Heiltä saan takaisin moninkertaisesti sen, mitä itse annan, vaikka tekisinkin ystävieni puolesta mitä vain. Olemme kaikki omanlaisiamme, johon se suuri luottamus kai perustuukin. Koskaan ei ole kenenkään tarvinnut esittää mitään.
Elän melko yksinäistä elämää, ystävät ovat meili- tai tekstarikavereita. Kuitenkin he ovat niin suuri rikkaus, että kiitän heistä joka päivä.
Entisellä aviomiehelläni, lasteni isällä ei ollut kuin yksi ystävä kun menimme nuorina yhteen. Minun ystävistäni perheineen tuli hänellekin uutta ystäväpiiriä. Kuitenkaan hän ei hyväksynyt koskaan, että meillä voisi vieraat pistäytyä milloin vain.
Jos pistäydyin naisystävieni kanssa harrastamassa jotain, kaupoissa yhdessä tai kokoonnuimme hiekkalaatikon reunalle lasten kanssa - mies näytti kyllä mököttämällä ettei hyväksynyt.
Rakastin perhettäni, lapsia ja miestäni. Sanomattomasta käskystä harvensin tapaamisia ystävieni kanssa ja vuosien saatossa he jäivät kokonaan.
Miehestäni tuli minulle ainoa ystävä.
Nyt kun avioerosta on vuosia, en osaa hakea uusia ystäviä elämääni ja nämä entiset ovat juuri näitä meilikavereita pitkän välimatkan vuoksi.
Koitan kekesiä elämän iloa ja rikkautta pienistä asioista, lapsista ja kotielämästä.