Seurustelen ihanan miehen kanssa ja suhde olisi täydellinen ilman pientä ongelmaa - miehen lasta edellisestä suhteesta.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista enkä ikinä olisi kuvitellut ryhtyväni suhteeseen miehen kanssa, jolla olisi lapsia. Kävi kuitenkin niin, että tapasin unelmieni miehen ja rakastuimme, ja vasta myöhemmin mies tunnusti, että hänellä on lapsi.
Nyt suhde alkaa olla siinä pisteessä, että pitäisi päättää jatketaanko eteenpäin vai mitä tehdään. Pitäisikö minun unohtaa koko juttu vai yrittää väkisin sietää lasta ja teeskennellä innostunutta?
Haluaisin mielelläni kuulla muiden tarinoita uusioperheen syntymisestä, varsinkin niitä vaikeita selviytymistarinoita. Haluaisin jatkaa, mutta en tiedä pystynkö.
En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista enkä ikinä olisi kuvitellut ryhtyväni suhteeseen miehen kanssa, jolla olisi lapsia. Kävi kuitenkin niin, että tapasin unelmieni miehen ja rakastuimme, ja vasta myöhemmin mies tunnusti, että hänellä on lapsi.
Nyt suhde alkaa olla siinä pisteessä, että pitäisi päättää jatketaanko eteenpäin vai mitä tehdään. Pitäisikö minun unohtaa koko juttu vai yrittää väkisin sietää lasta ja teeskennellä innostunutta?
Haluaisin mielelläni kuulla muiden tarinoita uusioperheen syntymisestä, varsinkin niitä vaikeita selviytymistarinoita. Haluaisin jatkaa, mutta en tiedä pystynkö.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitäs jos koettaisit sellaista menetelmää, että olisit rehelinen? Olisit rehellinen sekä itsellesi että miehelle. Kerro hänelle suoraan mitä ajattelet ja tunnet tästä lapsiasiasta. Tai näytä hänelle tämä keskusteluavauksesi...
Sitten sen jälkeen voitte keskustella asiasta, ehkä käy niin, että mies hyväksyy suhtautumisesi ja järjestätte elonne sen mukaan. Tai sitten mies ei sitä hyväksi ja suhteenne päättyy...
Mutta jos valehtelet ja koetat näytellä, niin on aivan sataprosenttisen varmaa, että suhteenne päättyy ennemmin tai myöhemmin. Ei kukaan jaksa pitkään tyytyväistä näytellä ja siinähän vain asia mutkistuu kun pitkittyy...
Lapsi on miehelle tärkeämpi kuin sinä.
Lapsi myös huomaa suhtautumisesi.
Kai tiedät, että rakastuminen kestää useimmiten vain vuoden, pari? Sitten pitäisi elää "normaalia" elämää ilman sitä kuumaa tunnetta.
Ei taida onnistua?
"Haluaisin jatkaa, mutta en tiedä pystynkö." Vain sinä voit tietää ja päättää, pystytkö ja siis jatkatko.
Mies teki sinulle hiukan ruman tempun kun ei kertonut asiasta heti suhteenne alussa. Rehellisempi heppu olisi muutenkin kertonut heti, mutta erityisen ikävää tuommoinen on silloin, jos toinen eli tässä tapauksessa sinä ei ole mitään "lapsellista" tyyppiä.
Mutta, nyt sinä tiedät pelin hengen. Tästä eteenpäin vastuu on yhtä lailla sinulla, tulevista valinnoistasi ja valinnoistanne. Tämä palsta on ehkä sinulle vähän väärä. Mene äidit ja isät -palstalle ja siellä on oma uusperhepalstansa. Sieltä löydät joskus aika raadollisiakin juttuja siitä, miten homman saa solmuun. Tästä eteenpäin et voi vältellä vastuutasi ja vaikka kuinka haluaisitkin olla tämän miehen kanssa, se nyt vain edellyttää toimeentulemista hänen lapsensa kanssa.
Omasta mielestäni kamalimpia tarinoita ovat ne, joissa aikuiset uusperheen jäsenet poraavat, ettei puoliso huomaa riittävästi, kun on se lapsi paikalla tai että lapsi on liikaa paikalla. Lapselle ei yleensä anneta valinnanvaraa. Mielestäni ne, jotka voivat tehdä valintoja, kantavat vastuunkin. Se on niin yksinkertaista.
Kiitos :) Taidan mennä vilkaisemaan äidit ja isät -palstaa, olen aika uusi tällaisessa hommassa... Tämä on kieltämättä vaikea tilanne ja vaikeaksi tämän tekikin juuri se, etten alusta asti tiennyt totuutta. Nyt pitää vaan laittaa asiat tärkeysjärjestykseen!
..itselläni 10-vuotias lapsipuoli.
Ennen kuin tähän päädyttiin, asuin vuosia yksin. Totuin tiettyihin asioihin yksinollessani eikä muutto yhteen kahden ihmisen kanssa ole ollut helppo. Toki harkitsin asiaa alunalkaenkin jo pitkään..
..mutta aivan kivutonta ei ole ollut.
Lapsi on mukava, ikäisekseen fiksu.
Vanhemmat eivät vaan ole opettaneet hänelle juurikaan mitään. Ainakin se siltä tuntuu.
Ei tervehditä tavatessa, ei esitellä itseään puhelimessa, ei pidetään minkäänlaista huolta omista tavaroista eli kännykät ym. vempaimet lojuu pitkin lattioita, puhutaan päälle kun toiset keskustelee, edes pieniä kotiaskareita esim.roskienvientiä tai tiskikoneen tyhjennystä ei saa teettää, ruoan kanssa oikeastaan "neuvotaan" nirsoilemaan(yök, en syö jos en saa ranskalaisia-- ja tokihan niitä sitten on pakko ostaa..) ym. ym. ym...
Itseni on vaikea ymmärtää.
Olen sen aikakauden vanhempien lapsi, että ko.asiat ovat olleet itsestään selvyyksiä.
Minun on vaikea "komentaa" lasta.
Koen, ettei minulla ole oikeutta.
Ahdistaa.
Lapsen isä ei halua sitä tehdä, koska :"nähdään niin harvoin muutenkin"..
..ja kuitenkin tämä on minunkin kotini.
HUOKAUS..
Neuvoja...? Anyone..?
Jep... Olen reilun vuoden seurustellut mieheni kanssa ja puoli vuotta asuttu yhdessä.
Miehelläni on lapsi, joka syntyi vain neljä kuukautta aiemmin kuin me aloimme seurustella. Hän kyllä kertoi siitä heti ensimmäisenä iltana. Rakastuimme ja uskoin selviäväni asiasta vaikka olinkin aiemmin aina ajatellut, että ei miestä jolla on lapsia! (Lapsen äiti teki lapsen siis "salaa" ja parin kuukauden tuntemisen jälkeen.) Vaikeata on todellakin ollut!! Vihaan lapsen äitiä, ihan jo tuon tempunkin takia. Aikaisemmin ekan vuoden ajan mieheni kävi lapsen äidin luona tapaamassa vauvaa viikottain. Nyt lapsen äiti tuo sen joka toinen lauantai meille. Aluksi hän vaati että hänen pitää saada olla näissä tapaamisissa mukana. Minä siis lähdin evakkoon...Nyt mieheni on lauantait lapsen ja usein anopin kanssa. itse en halua olla mukana lapsen kanssa.
Jos mieheni kanssa tulee kinaa ja otan tämän naisen puheeksi niin mieheni puolelta alkaa armoton puolustaminen häntä kohtaan ja minä olen tottakai aina paskapää siinä tilanteessa. (lisää tosi paljon luottamusta :( )
Olen kuitenkin päättänyt selviytyä!! Ymmärrän miehenikin vaikean tilanteen; kaksi akkaa repii häntä joka suuntaan. En vain ymmärrä että mies edes haluaa nähdä tätä lasta. Oon kait todella itsekeskeinen kun haluaisin olla ykkönen mieheni elämässä, mutta tiedän että lapsihan se on.
Itsellenikin on tullut kova vauvakuume, auttaisikohan se oma lapsi asiaa?? Olemme siis jo 30-kymppinen pari.. Lisää juttua on "avoliitto"-keskustelupalstalla ko. aiheesta otsikolla "myyntimiehen avokki"
Kommentoikaa ja auttakaa please!!!
Anteeksi, mutta ensimmäisenä tuossa tarinassasi kiinnitti huomion tuo lause 'teki salaa lapsen'.
Niin, näin varmasti se mies sanoo, mutta mistä tiedät totuuden? Ja vain 4kk ennen teidän tapaamistanne? Hei Haloo... jos olisin, vaihtaisin kyllä tuollaisen miehen alta aikayksikön. Oikeasti rehellisiä ja reilujakin miehiä on, tyyppi vaikuttaa aika lipevältä naistenmieheltä, todennäköisesti tulee pettämään sinua ennemmin tai myöhemmin.